Avaa päävalikko

Muutokset

ei muokkausyhteenvetoa
[[Kuva:Russian coa 1917 vrem.png|thumb|150px|Väliaikaisen hallituksen vaakuna]]
 
'''Venäjän väliaikainen hallitus''' oli Venäjän hallituksena vuonna 1917. Se syntyi [[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksessa]] maaliskuussa [[1917]], kun viimeinen [[tsaari]] [[Nikolai II]] syöstiin pois vallasta, jota hänen veljensä, suuriruhtinas [[Mikael Aleksandrovitš Romanov]], kieltäytyi ottamasta vastaan. [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]ssa toimivaa väliaikaista hallitusta johti ensin [[ruhtinas]] [[Georgi Lvov]] ja suurin osa ministereistä oli liberaaleja [[Perustuslaillisdemokraattinen puolue|perustuslaillisdemokraatteja]] ("kadettipuolue"). Heinäkuussa hallituksen johtoon nousi [[Sosialistivallankumouksellinen puolue|sosialistivallankumouksellinen]] ("eserieserrä") [[Aleksandr Kerenski]], joka hallitsi lopulta käytännössä [[diktaattori]]na.
 
Väliaikainen hallitus toteutti sananvapauden ja muut kansalaisoikeudet, lakkautti kuolemantuomion, vapautti poliittiset vangit (muun muassa [[bolševikit]] ja suomalaiset [[kalterijääkärit]] sekä [[Pehr Evind Svinhufvud|P. E. Svinhufvud]]in), jne., mutta se myös jatkoi erittäin epäsuosittua [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäistä maailmansotaa]] [[Saksan keisarikunta|Saksa]]a vastaan, mikä murensi hallituksen suosion. Bolševikit epäonnistuivat heinäkuun kaappausyrityksessään, mutta tällöin liberaalit luopuivat vallasta Kerenskin hyväksi. Bolševikit kaatoivat Kerenskin väliaikaisen hallituksen [[lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksena]] tunnetussa kaappauksessa marraskuussa 1917, mikä johti lopulta sosialistisen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] syntyyn.
Kerenskin rooli väliaikaisessa hallituksessa oli kaksijakoinen, hän oli sekä Pietarin neuvoston varapuheenjohtaja ja kuului myös hallitukseen. Kerenskin hallitus ei halunnut irrottaa Venäjää ensimmäisestä maailmansodasta, vaan tuki ympärysvaltoja, erityisesti vanhaa liittolaistaan Ranskaa. Ranska halusi Venäjän taistelevan itärintamalla, koska se helpotti heihin kohdistuvaa painetta [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintamalla]]. Länsivallat tunnustivat väliaikaisen hallituksen nopeasti, koska uskoivat Venäjän sen avulla pysyvän ympärysvaltojen puolella sodassa.
 
Neuvostojen ja väliaikaisen hallituksen välit ja kansan kannatus huononivat kevään edetessä sen takia, että hallitus päätti pysyä sodassa. Miljukov julisti [[ympärysvallat|ympärysvalloille]] lähettämässään nootissa hallituksen jatkavan sotaa [[Konstantinopoli]]n ja Turkin salmien saamiseksi Venäjälle, eli jatkamaan perinteistä sotapolitiikkaa. Tämä "Miljukovin nootti" johti bolševikkien aiheuttamiin mielenosoituksiin Miljukovia vastaan, ja niinpä hänet erotettiin hallituksesta eli "Lvovin ministeriöstä" toukokuun 518. päivänä. Väliaikaiseen hallituksen nimitettiin lisää neuvostoista menševikkejä ja sosialistivallankumouksellisia ja siten yritettiin heikentää hallituksen ja neuvostojen välistä kilpailua.
 
Kerenskin käskystä aloitettiin niin sanottu [[Kerenskin hyökkäys]] itävaltalaisia vastaan kesäkuussa 1917. Sen tarkoituksena oli parantaa hallituksen mainetta voittoisan sodan johtajana. Se eteni jonkin matkaa Karpaattien lähistöillä, mutta kun saksalaiset tulivat itävaltalaisten avuksi, hyökkäys pysähtyi ja Kerenskin hallituksen ote herpaantui entisestään. Kapina riehui armeijassa ja venäläisiä rykmenttejä pakeni rintamalta. Edellisenä vuonna oli tehty samankaltainen [[Brusilovin hyökkäys]] paremmin tuloksin.
Bolševikit saattoivat toimia laillisesti väliaikaisen hallituksen johtaessa maata. He joutuivat alussa hyväksymään väliaikaisen hallituksen, koska olivat heikkoja. Pian bolševikit jakautuivat hallituksen sotapolitiikan suosijoihin ja vastustajiin. Vasta [[Vladimir Lenin]]in saapuminen 3. huhtikuuta 1917 Pietariin ajoi bolševikit samalle linjalle ja Lenin vaati heti huhtikuussa Venäjälle saapuessaan kaiken vallan siirtämistä neuvostoille.
 
Maanjaon viivästyessä maaseudun talonpojat alkoivat omasta aloitteestaan kaapata maata itselleen väkivalloin. Väliaikaisessa hallituksessa istuva eserräpuolue ei kannattanut tätä anarkiaa maaseudulla. Vaikka eseripuoluetta edustanut maatalousministeri [[Viktor Tšernov|Tšernov]] kehotti lopettamaan maanvaltaukset, tästä ei maaseudulla välitetty. Maaseudun elintarviketoimituksia häirittiin tarkoituksella, jotta aiheutettaisiin nälkää ja tyytymättömyyttä kaupungeissa ja niiden kansa nousemaan kapinaan. Pietariin perustettiin bolševikkien toimesta tehdaskomiteoita, jotka erottivat tehtaanjohtajia ja omistajia.
 
Pietarissa syntyi 16.-17. heinäkuuta spontaani lähinnä bolševikkien kannattajien kansannousu (ns. [[heinäkuun vallankumousyritys]]), mutta se kukistettiin muutamassa päivässä. Puoluejohto oli vastustanut kumousyritystä näin varhain, sillä bolševikit olivat vielä heikkoja. Hallituskoalitio oli ajautunut kriisiin ja ruhtinas Lvov erosi. 21. heinäkuuta Kerenskistä tuli pääministeri 21. heinäkuuta (hän jatkoi toistaiseksi myös sotaministerinä) ja hän sai elokuun alussa koottua uuden vasemmistovetoisen hallituksen, johon palasi vielä muutamia kadetteja.
 
Suomessa oli heinäkuussa hyväksytty (osittain [[Venäjän kansallinen neuvostokongressi 1917|kansallisen neuvostokongressin]] bolševikkien innostamana) eduskunnassa [[valtalaki]], joka olisi siirtänyt ylimmän valtiovallan maassa Venäjän hallitukselta Suomen eduskunnalle. Suomen porvarillisten poliitikkojen ja ministerivaltiosihteerin suosituksesta väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan 31.7.
Rekisteröitymätön käyttäjä