Ero sivun ”Kuriilit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
WikitanvirBot (keskustelu | muokkaukset)
taisi luopua San Franciscon rauhassa kaikista saarista, mutta kanta on myöhemmin muuttunut
Rivi 14:
Venäjän keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I]] julisti vuonna 1821, että Kuriilit [[Urup]]ista pohjoiseen kuuluvat Venäjälle. Vuonna 1822 Venäjä lähetti laivasto-osaston ottamaan haltuunsa Tyynenmeren saaria, minkä on katsottu olleen [[Venäjän Tyynenmeren laivasto]]n historiallinen alku. Toimenpiteellään Venäjä vastasi brittien ja amerikkalaisten alkaneeseen valaanpyyntiin [[Ohotanmeri|Ohotanmerellä]].
 
Kun Venäjän amiraali [[Jefimi Putjatin]] vuosina 1853-1855 pyrki avaamaan suhteet siihen saakka ulkomaisilta suljeunsuljetun Japanin kanssa, tavoitteena oli myös ratkaista Sahalinia ja Kuriilien saaria koskevat hallinta- ja rajalinjakysymykset. Toisaalta samaan aikaan syttyi [[Krimin sota]], jonka yhteydessä brittiläis-ranskalainen [[laivasto|laivasto-osasto]] operoi Ohotanmerellä, mikä myös vaikutti neuvottelujen kulkuun. Venäjä otti tuolloin haltuunsa Amurin alueen ja Sahalinin saaren.
 
[[Tiedosto:Demis-kurils-russian names.png|thumb|300px|Japanin ja Venäjän hallitsemien alueiden rajalinjat vuodesta 1855 (Shimodan sopimus), 1875 (Pietarin sopimus) ja 1945 alkaen. Japani on vaatinut rajan palauttamista vuoden 1855 linjalle.]]
 
===Ensimmäiset jaot===
Helmikuussa 1855 solmitussa Venäjän ja Japanin välisessä [[Shimodan sopimus|Shimodan sopimuksessa]] valtioden raja Kuriileilla määriteltiin Iturupin ja Urupin saarten välillä kulkevaksi, linjalle johon Japani on nykyaikanakin vaatinut rajaa palautettavaksi. Sahalinin hallinta jäi kuitenkin ratkaisematta. Ratkaisua yritettiin 1860-luvulla etsiä mm. vaihtokaupoilla joihin sisältyi Kuriilien saaria.
 
Helmikuussa 1855 solmitussa Venäjän ja Japanin välisessä [[Shimodan sopimus|Shimodan sopimuksessa]] valtiodenvaltioiden raja Kuriileilla määriteltiin Iturupin ja Urupin saarten välillä kulkevaksi, linjalle johon Japani on nykyaikanakin vaatinut rajaa palautettavaksi. Sahalinin hallinta jäi kuitenkin ratkaisematta. Ratkaisua yritettiin 1860-luvulla etsiä mm. vaihtokaupoilla joihin sisältyi Kuriilien saaria.
 
Uudet rajat sovittiin 1875 Pietarin sopimuksella, jolla Japani sai haltuunsa koko Kuriilien saariketjun sekä kaupallisia etuoikeuksia Ohotanmereen. Venäjä sai vastavuoroisesti koko Sahalinin saaren.
 
Venäjälle epäonnisessa [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] Japani sai lisäksi haltuunsa Sahalinin saaren eteläosan vuonna 1905 solmitulla [[Portsmouthin sopimus|Portsmouthin sopimuksella]]. Ensimmäisessä maailmansodassa Venäjä ja Japani olivat liittolaisia. Sittemmin Venäjän seuraajavaltio Neuvostoliitto kuitenkin ilmoitti vuonna 1925, ettei se tunnusta vuoden 1905 Portsmouthin sopimuksen sitä kohtaa, minkä mukaan Etelä-Sahalin siirtyi Japanille.
 
===Toisen maailmansodan aluemuutokset===
 
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto oli pitkään puolueeton Japanin suhteen. Sodan loppuvaiheessa [[Jaltan konferenssi]]ssa 1945 Britannia, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kuitenkin sopivat, että Neuvostoliitto voisi ottaa haltuunsa Kuriilit ja Etelä-Sahalinin, mikäli se yhtyisi Japanin vastaiseen sotaan. Saksan antauduttua Neuvostoliitto liittyi sotaan Japania vastaan 9. elokuuta 1945. Japani antautui jo 14. elokuuta, ja Neuvostoliitto otti koko Kuriilien saariston haltuunsa 5. syyskuuta mennessä. Alueesta muodostettiin [[Habarovskin aluepiiri]]n kuulunut Etelä-Sahalinin piiri vuonna 1947.
 
Japani ei ole hyväksynyt Neuvostoliiton suorittamaa saarten haltuunottoa, eikä maiden välillä ole tämän takia solmittu rauhansopimusta maailmansodan jälkeen. Liittoutuneiden ja Japanin välisessä San Franciscon rauhansopimuksessa 1951 Japani suostui luopumaan kaikista aluevaatimuksista, jotka koskevat Sahalinin saarta ja Kuriileja,. kuitenkinNeuvostoliitto lukuunei ottamattaallekirjoittanut senSan neljääFranciscon eteläisintäsopimusta saartaJapanin kanssa, joitajohtuen Japanisiitä että Maon Kiinaa ei pidäotettu varsinaisinaosalliseksi Kuriileina.neuvotteluihin, Neuvostoliittoja eisopimus tähänluovutti suostunutosan eikäJapanin allekirjoittanutalueista San(mm. Franciscon[[Okinawa]]n) sopimustaYhdysvalloille.
 
On väitetty että Yhdysvallat suostui San Franciscon sopimuksessa Kuriilien luovuttamisesta Neuvostoliitolle vastineeksi siitä että se sai itse alueita [[Mikronesia]]sta.<ref name="times"/>
 
===Neuvostoliiton ja Japanin neuvottelut 1955&ndash;1956===
 
Vuonna 1955 Japani ja Neuvostoliitto aloittivat neuvottelut Lontoossa, joissa Japania edusti [[Shunichi Matsumoto]]. Kylmän sodan lienytyksen hengessä Neuvostoliitto suostui luovuttamaan Shikotanin ja Habomain saaret Japanille vastineeksi rauhansopimuksesta. Matsumoto oli vaatinut näitä, koska ennen sotaa ne eivät olleet kuuluneet Kuriileihin vaan [[Hokkaidō]]n alueeseen.<ref name="times"/>
 
27. elokuuta 1955 Matsumoto sai Tokiosta uudet ohjeet, joiden mukaan kahden saaren palautus Japanille ei riittänyt, vaan hän sai tehtäväksi vaatia kaikkia. Syyksi vaatimusten muuttumiseen on väitetty ulkoministeri [[Mamoru Shigemitsu]]a, joka pyrki sabotoimaan pääministeri [[Ichiro Hatoyama]]n pyrkimystä parantaa suhteita Neuvostoliittoon, ja Yhdysvaltain ulkoministeri [[John Foster Dulles]]ia, joka oli tiukka antikommunisti ja uhkasi ottaa Okinawan pysyvästi Yhdysvalloille, jos Neuvostoliiton kanssa päätäisiin sopimukseen.<ref name="times"/>
 
Vuoden 1956 Neuvostoliiton ja Japanin yhteinen julistus päätti sodan maiden välillä ja ne solmivat diplomaattiset suhteet. Julistukseen jäi muoto, jossa Neuvostoliitto lupasi luovuttaa Shikotanin ja Habomain saaret Japanille vastineeksi rauhansopimuksesta.<ref name="times">{{verkkoviite|Osoite=http://search.japantimes.co.jp/print/opinion/eo2005/eo20050324gc.htm |Julkaisija=Tha Japan Times|Nimeke=Northern Territories dispute highlights flawed diplomacy}}</ref>
 
== Saaret ==