Ero sivun ”Eduntasoitus” versioiden välillä

1 158 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
Täydennetty tekstiä
[arvioimaton versio][katsottu versio]
p (muutama sana)
(Täydennetty tekstiä)
'''Eduntasoitus''', toiseltajoka nimeltääntunnetaan myös nimellä '''rikastumiskielto''', on [[vahingonkorvausoikeus|vahingonkorvauksen]] suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. VahingonkorvauksenEduntasoitus saamisenon ei[[latina]]ksi tulisi''compensatio johtaalucri liialliseencum hyvitykseen niindamno'', ettäjoka vahingonkärsijäon olisimyös korvaukseneräs jälkeentoimenpiteestä paremmassakäytetty asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaanimitys.<ref name="Hemmo">{{Kirjaviite''Otavan |iso Tekijätietosanakirja''. =Otava Hemmo,1960–1965.</ref><ref>''Suomalainen Mikatietosanakirja''. | Nimeke = Vahingonkorvausoikeus |Weilin+Göös Vuosi = 2005 | Luku = | Sivu = 204 |1989–1993.</ref>
Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOYpro | Tunniste = ISBN 951-0-30816-1 | Viitattu = 19.1.2011 | Kieli = }}
</ref> Korvaus ei toisin sanoen saa muodostua todellista vahinkoa suuremmaksi. Usein esimerkiksi vahingoittuneella esineellä on määriteltävissä oleva arvo (käyttöarvo, myyntiarvo tai tuottoarvo), joka voidaan vähentää esineen jälleenhankintakustannuksista. Eduntasoitus on [[latina]]ksi ''compensatio lucri cum damno,'' joka on asiasta yleisesti käytetty nimitys.<ref>''Otavan iso tietosanakirja''. Otava 1960–1965.</ref><ref>''Suomalainen tietosanakirja''. Weilin+Göös 1989–1993.</ref>
 
==Tarkoitus==
Vahingon kärsinyt saattaa vahingonkorvauksen ohella saada muuta korvausta, joka yleensä on vakuutuskorvaus. Eri korvaukset pyritään yhteensovittamaan niin, ettei niiden summa ylitä korvattavan vahingon määrää. Rikastumiskiellon vuoksi vahingonkorvausvelvollisuus rajoittuu tällöin koskemaan vakuutuksen omavastuuosuuden määrää.<ref name="Hemmo" /> Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa [[viranomainen|viranomaisen]] päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Esimerkiksi [[lunastuskorvaus]] on eräs tällaisen [[pakkotoimikorvaus|pakkotoimikorvauksen]] laji.<ref>''Encyclopædia iuridica fennica''. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.</ref>
 
Vahingonkorvauksen saamisen ei tulisi johtaa liialliseen hyvitykseen niin, että vahingonkärsijä olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa.<ref name="Hemmo">{{Kirjaviite | Tekijä = Hemmo, Mika | Nimeke = Vahingonkorvausoikeus | Vuosi = 2005 | Luku = | Sivu = 204 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOYpro | Tunniste = ISBN 951-0-30816-1 | Viitattu = 19.1.2011 | Kieli = }}</ref> Korvaus ei toisin sanoen saa muodostua todellista vahinkoa suuremmaksi. Useimmiten eduntasoituksen käyttö liittyy siihen, että vahinkotapahtuman jälkeiset korjaus- ja kunnostustoimenpiteet on tehty vahinkoa edeltävän laatutason ylittävällä tavalla tai muualta saadut korvaukset, kuten vakuutuskorvaukset, ovat jo turvanneet vahingonkärsijälle osittaisen hyvityksen.<ref name="Hemmo" /> Esimerkiksi vahingoittuneella esineellä voi olla määriteltävissä oleva arvo (käyttöarvo, myyntiarvo tai tuottoarvo), joka voidaan vähentää esineen jälleenhankintakustannuksista, jos esinettä ei saada korjattua ennalleen ja on hankittava uusi esine vahingoittuneen tilalle.
 
Vahingon kärsinyt saattaa vahingonkorvauksen ohella saada muuta korvausta, joka tyypillisesti on vakuutuskorvaus. Eri korvaukset pyritään yhteensovittamaan niin, ettei niiden summa ylitä korvattavan vahingon määrää. Toisin sanoen rikastumiskiellosta seuraa, että vahingonkärsijä menettää mahdollisuutensa vaatia vahingonkorvausta vahingonaiheuttajalta siltä osin kuin korvaus on saatu vakuutuksesta. Rikastumiskiellon vuoksi vahingonkorvausvelvollisuus rajoittuu koskemaan esimerkiksi vain vakuutuksen omavastuuosuuden määrää. Rikastumiskielto koskee kuitenkin vain [[vahinkovakuutus|vahinkovakuutuksia]], joten henkivakuutusten yhteydessä vahingonkärsijä voi saada korvausta sekä vakuutuksenantajalta että vahingonkorvausvelvolliselta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hemmo, Mika | Nimeke = Vahingonkorvauksen sovittelu ja moderni korvausoikeus | Vuosi = 1996 | Luku = | Sivu = 143 |
Selite = Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOYproSuomalainen lakimiesyhdistys | Tunniste = ISBN 951-0855-30816159-16 | Viitattu = 1910.12.2011 | Kieli = }}</ref>
 
Vahingon kärsinyt saattaa vahingonkorvauksen ohella saada muuta korvausta, joka yleensä on vakuutuskorvaus. Eri korvaukset pyritään yhteensovittamaan niin, ettei niiden summa ylitä korvattavan vahingon määrää. Rikastumiskiellon vuoksi vahingonkorvausvelvollisuus rajoittuu tällöin koskemaan vakuutuksen omavastuuosuuden määrää.<ref name="Hemmo" /> Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa [[viranomainen|viranomaisen]] päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Esimerkiksi [[lunastuskorvaus]] on eräs tällaisen [[pakkotoimikorvaus|pakkotoimikorvauksen]] laji.<ref>''Encyclopædia iuridica fennicaFennica''. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.</ref>
 
Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä ottamaan huomioon. <ref name="Hemmo" />
==Esimerkki==
 
''Vahingonkorvausta työansion menetyksestä määrättäessä otettiin vähennyksenä huomioon työntekijälle työllisyyslain nojalla maksettu työttömyyskorvaus.''<ref>Korkeimman oikeuden tuomio KKO:1978-II-45 [http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1978/19780045t Korkeimman oikeuden tuomio KKO 1978-II-45]</ref>
 
Tapauksessa työnantaja, joka oli laittomasti irtisanonut useita työntekijöitä, tuomittiin maksamaan irtisanotuille työntekijöille vahingonkorvausta työansion menetyksestä. Kun työntekijät olivat saaneet työttömyysajaltaan työttömyyskorvausta, tämä korvauksen määrä vähennettiin työnantajan maksamasta vahingonkorvauksesta. Ilman tätä eduntasoitusta työntekijät olisivat saaneet enemmän rahaa työttömyysajaltaan kuin jos olisivat edelleen olleet työsuhteessa ja saaneet normaalia palkkaa. Tällä tavalla työntekijät eivät rikastumiskiellon takia hyötyneet irtisanomisista verrattuna esimerkiksi työnantajan palveluksessa jatkaneisiin. Tuomio on vuodelta 1978, mutta periaate on yhä voimassa.
 
==Lähteet==