Wikipedia

Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Tähän kun vielä kuvan saisi...
Rivi 11:
| seuraaja2 =
| syntymäaika = [[7. kesäkuuta]] [[1876]]
| syntymäpaikka = [[Pietari (kaupunki)|Pietari]], [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]{{lähde}}
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|7|6|1876|26|3|1959}}
| kuolinpaikka =[[Helsinki]]{{lähde}}
| puolue = amm.
| puoliso =
}}
'''Carl Johan Alexis Enckell''' ([[7. kesäkuuta]] [[1876]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]] – [[26. maaliskuuta]] [[1959]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[poliitikko]], [[upseeri]], yritysjohtaja ja [[diplomaatti]]. Hän oli itsenäisen Suomen ensimmäinenviimeinen edustaja[[ministerivaltiosihteeri]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]ssa. Hänja toimiitsenäisyyden myösaikana moninkertainen [[ulkoministeri]]nä. useitaHän jaksojaon jaollut ulkoministerinä Suomessa neljänneksi pisimpään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vn.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=V9L&multivalue.selectedCriterion.nimike_id=1| Nimeke =Suomen edustajanaulkoasiainministerit|Julkaisu=www.valtioneuvosto.fi|Julkaisija= valtioneuvosto [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] vuosinaViitattu = 9.2.2011}}</ref> Hänen uransa merkityksellisimmän vaiheen muodosti Suomen luotsaaminen sodasta pysyvään rauhantilaan 19201944-19261948.
 
==Uran alku: upseeri, liikemies, diplomaatti==
Enckell opiskeli upseeriksi [[Haminan kadettikoulu]]ssa ja toimi jonkun aikaa armeijan palveluksessa [[Venäjä]]llä ja oppi samalla sujuvasti [[venäjän kieli|venäjä]]ä. Hän neuvotteli Suomen itsenäisyyden puolesta [[ministerivaltiosihteeri]]nä ja myöhemmin [[Suomen senaatti|Suomen senaatin]] edustajana.
 
Carl Enckellin isä Carl Enckell oli jalkaväenkenraali Venäjän armeijassa ja siirtyi Suomeen johtamaan [[Haminan kadettikoulu]]a. Siellä myös hänen poikansa kouluttautui upseeriksi ja valmistuttuaan kurssinsa priimuksena vuonna 1896 liittyi eliittiyksikkönä tunnettuun Ismailovin kaartiin, missä oppi sujuvasti [[venäjän kieli|venäjä]]ä. Hän jätti kuitenkin upseerinuran jo kolmen vuoden kuluttua ja meni [[Dresden]]iin opiskelemaan insinööriksi. Valmistuttuaan hän palasi Suomeen ja työskenteli koneinsinöörinä paperi- ja metalliteollisuuden palveluksessa, ja siirtyi 1911 [[Kone ja Silta Oy]]:n toimitusjohtajaksi. Yhtiö menestyi hyvin ja Enckell valittiin nopeasti Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Yleisen Työnantajaliiton varapuheenjohtajaksi sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Enckell edusti vasta itsenäistynyttä Suomea [[Kansainliitto|Kansainliitossa]], ja hänen ansiokseen lasketaan, että [[Ahvenanmaa]] jäi Suomelle.
 
[[Helmikuun vallankumous|Helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1917 venäjäntaitoinen Enckell nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi Pietariin, missä hänen keskeiseksi roolikseen tuli toimia viestinviejänä ja välittäjänä Suomen ja Venäjän hallitusten välillä uutta Suomen aseman vakiinnuttamiseen tarkoitettua perustuslakia sorvattaessa. Eduskunnan hyväksyttyä kesällä [[Valtalaki|valtalain]] erityisesti konservatiivisen Enckellin on sanottu taivutelleen [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaiakisen hallituksen]] johtajia hajottamaan Suomen eduskunnan lain torjumiseksi, minkä vuoksi hänellä oli pitkään huono maine Suomen vasemmiston silmissä. Marraskuun alussa hän oli lähti viemään suomalaisten esitystä uudesta perustuslaista väliaikaiselle hallitukselle Pietariin, mutta perille saavuttuaan saattoi vain todeta uuden vallankumouksen tapahtuneen matkan aikana. Suomen julistauduttua itsenäiseksi Enckell muodosti [[P. E. Svinhufvud]]in ja [[Gustaf Idman]]in kanssa [[Suomen senaatti|Suomen senaatin]] valtuuskunnan, joka pyysi ja sai neuvostohallitukselta tunnustuksen itsenäisyydelle. Enckell nimettin myös itsenäisen Suomen ensimmäiseksi edustajaksi Pietariin, mutta pesti jäi hyvin lyhyeksi valtiosuhteitten pian katkettua valkoisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.
Enckell oli ulkoministerinä 1918–1919, 1922, 1924 ja 1944–1950. Vuosina 1919–1927 Enckell oli Suomen
lähettiläs [[Pariisi]]ssa<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.amb-finlande.fr/public/default.aspx?nodeid=32230&contentlan=1&culture=fi-FI| Nimeke =Suomen Pariisin suurlähetystön suurlähettiläät|Julkaisija= SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Pariisi | Viitattu = 26.5.2010}}</ref>. 1927 alkaen [[toinen maailmansota|toiseen maailmansotaan]] asti Enckell oli liike-elämässä pankinjohtajana. Hän palasi diplomaatiksi 1944, toimi [[Moskovan välirauha|rauhanneuvotteluissa]] Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana (pääministeri [[Antti Hackzell]]in sairastuttua puheenjohtajana) ja [[10. helmikuuta]] [[1947]] [[Pariisin rauha, 1947|Pariisin rauhansopimuksen]] yhtenä allekirjoittajana. Enckell ja silloinen toinen ulkoministeri [[Reinhold Svento]] osallistuivat Suomen valtuuskunnan jäseninä myös [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksesta]] käytyihin neuvotteluihin Moskovassa keväällä 1948.
 
Enckellistä tuli marraskuussa 1918 Suomen järjestyksessä toinen ulkoministeri, ja hänen tehtäväkseen tuli nyt vuorostaan valtionhoitaja [[C. G. E. Mannerheim]]in kanssa hankkia tunnustus Suomen itsenäisyydelle maailmansodan voittaneilta ympärysvalloilta. Enckell johti Suomen valtuuskuntaa [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa 1919 ja [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] sen käsitellessä [[Ahvenanmaa]]n kysymystä. Enckellin taktiikkana oli viivyttää päätöksen tekemistä kunnes suurvallat menettäisivät kiinnostuksensa wilsonilaiseen vähemmistökansallisuuksien (ruotsinkielisten ahvenanmaalaisten) oikeuksien ajamiseen. Taktiikka toimi, ja Ahvenanmaa päätettiin 1921 jättää Suomelle. Vastaitsenäistyneessä maassa Enckell oli harvoja, jolla oli edes jonkinlaista koekmusta diplomaattisista tehtävistä (joita ministerivaltiosihteeriys etäisesti muistutti) ja siksi nuori kansakunta turvautui häneen aluksi niin usein. Enckell oli 1919-1926 Suomen edustajana Pariisissa<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.amb-finlande.fr/public/default.aspx?nodeid=32230&contentlan=1&culture=fi-FI| Nimeke =Suomen Pariisin suurlähetystön suurlähettiläät|Julkaisija= SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Pariisi | Viitattu = 26.5.2010}}</ref> ja 1920-1926 myös Kansainliitossa, toimien myös kahden lyhytikäisen virkamieshallituksen ulkoministerinä 1922 ja 1924 ja edustaen Suomea eräissä vähemmän merkityksellisissä kansainvälisissä konferensseissa. Hän palasi 1927 kotimaahan jälleen liike-elämän pariin. Hän oli ensin [[Liittopankki Oy]]:n toimitusjohtaja ja sitten [[Helsingin Osakepankki|HOP:n]] johtokunnan jäsen sekä 1936-1946 Teollisuudenharjoittajain keskinäisen palovakuutusyhtiön toimitusjohtaja.
Carl Enckellin poika oli diplomaatti, filosofian kandidaatti [[Ralph Enckell]]. Carl Enckellin veli oli kenraali [[Oscar Enckell]].▼
 
==Paluu huipulle vaikeina aikoina==
{{Tynkä/Poliitikko}}
 
Suomen ulkopolitiikan pariin Enckell palasi kohtalokkaana aikana vuonna 1944. Kyseisen vuoden helmikuussa hän kävi [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] kanssa epävirallisissa rauhantunnusteluissa Moskovassa, jotka eivät kuitenkaan vielä johtaneet rauhaan [[Linkomiehen hallitus|Linkomiehen hallituksen]] torjuessa Neuvostoliiton kovat ehdot. Elokuussa nimitettiin [[Antti Hackzell]]in - toisen tsaarinaikaina Venäjään liikesuhteiden kautta tutustuneen - johtama uusi hallitus rauhan solmimista varten ja Enckell palasi pitkän tauon jälkeen ulkoministeriksi. Pääministerin saatua halvauskohtauksen kesken [[Moskovan välirauha|välirauhanneuvotteluiden]] Enckell joutui dramaattisissa oloissa matkustamaan Moskovaan asettuakseen Suomen valtuuskunnan johtoon. Neuvotteluissa ei paljoa neuvoteltu, mutta rauha saatiin. Enckell jatkoi sen jälkeen ulkoministerinä yhtäjaksoisesti kaikissa sotien jälkeisissä hallituksissa aina Fagerholmin sosiaalidemokraattista vähemmistöhallitusta myöten, yhteensä viiden ja puolen vuoden ajan. Näinä vuosina hän oli yksi [[Paasikiven linja]]n keskeisistä arkkitehdeistä. Enckell oli Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana sekä Pariisin (uudessa) rauhankonferenssissa elokuussa 1946 että YYA-sopimuksesta neuvoteltaessa Moskovassa huhtikuussa 1948. Hän allekirjoitti Suomen edustajana [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhansopimuksen]] [[10. helmikuuta]] [[1947]] - pahojen kielien mukaan pääministeri [[Mauno Pekkala]]n ollessa "huonovointinen" - ja yhtenä edustajista myös [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] [[6. huhtikuuta]] [[1948]]. Enckell jäi eläkkeelle viimein vasta 73-vuotiaana ja kuoli 82-vuotiaana Helsingissä. Hän sai kahdesti sekä 1. luokan Vapaudenristin (jälkimmäisellä kerralla rintatähden kera) että Valkoisen Ruusun suurristin (jälkimääiselä kerralla jalokivien kera) ja myös useita korkeita ulkomaisia kunniamerkkejä.
 
==Muuta==
 
▲Carl Enckellin poikavaimo oli hänen Saksassa tapaamansa Lucy Marie Frieda Agathe Margareta Ponsonby-Lyons. Heidän poikansa oli diplomaatti, filosofian kandidaatti [[Ralph Enckell]]. Carl Enckellin veli oli kenraali [[Oscar Enckell]], joka osallistui hänen kanssaan Moskovan välirauhanneuvotteluihin syyskuussa 1944.
 
== Aiheesta muualla ==
Rivi 35 ⟶ 40:
== Lähteet ==
* {{Ministerikortisto|nro=190}}
* Cecilia af Forselles: Enckell, Carl. Teoksesasa ''Suomen Kansallisbiografia 2''. SKS, Helsinki 2003, s. 570–572.
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Enckell”