Ero sivun ”Rafael Erich” versioiden välillä

3 432 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(Kuvan lisäys)
}}
 
'''Rafael Waldemar Erich''' ([[10. kesäkuuta]] [[1879]], [[Turku]] – [[19. helmikuuta]] [[1946]], [[Helsinki]]) oli [[kokoomus]]lainen [[poliitikko]], [[professori]], [[diplomaatti]] ja [[Suomen pääministeri]].
 
Rafael Erich oli rehtorin poika. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1898 ja eteni lakitieteen opinnoissaan nopeasti. Hän toimi [[Helsingin yliopisto]]n valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1910]]–[[1928]]. Jo nuorena hänestä muodostui yksi Suomen keskeisistä valtiosääntöopin auktoriteeteista ikäpolvea vanhemman [[Robert Hermanson]]in rinnalla. [[Sortokaudet|Sortokausien]] aikana nimenomaan valtiosääntöksysymyksiin liittyvä laintulkinta oli hyvin politisoitunutta. Hermanson ja muut vanhemman polven perustuslailliset kannattivat tiukkaa muotolegalismia, jossa pyhä laki oli todellisuuden yläpuolella; Erich suosi käytännöllisempää lähestymistapaa, jossa empiria saneli lain tulkinnan. Siksi hän ei tyytynytkään silkkaan passiiviseen vastarintaan, vaan ryhtyi [[Jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] kannattajaksi, jota auttoi [[Ruotsi]]ssa ja [[Saksa]]ssa vuosina [[1915]]–[[1918]]. Pragmaattinen laintulkinta ilmeni siten, että kesällä 1917 hän antoi juridiset argumentit itsenäisyysliikkeen tukemalle [[Valtalaki|valtalaille]] julistaessaan, että [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen Venäjän keisarin valta Suomessa ei ollut siirtynyt [[Venäjän väliaikainen hallitus|väliaikaiselle hallitukselle]] vaan Suomen kansalle; kesällä 1918 hän taas todisteli ruotsinvallan aikaisen hallitusmuodon kuninkaanvaalipykälän olevan yhä voimassa, mikä sopi monarkistien sen hetkisiin tavoitteisiin (ks. [[Suomen kuningaskuntahanke]]) – ja myöhemmin, tasavallan voitettua, ilmoitti kuninkaanvaalin sittenkin olleen "lainsäädännön väärinkäyttöä".
Rafael Erich toimi [[Helsingin yliopisto]]n valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1910]]–[[1928]]. Hän edusti [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäisyys]]liikettä [[Ruotsi]]ssa ja [[Saksa]]ssa vuosina [[1915]]–[[1918]]. Vuonna [[1919]] hänet valittiin kansanedustajaksi, jona hän toimi yhden kauden, vuoteen [[1923]]. Tultuaan nimitetyksi pääministeriksi vuonna [[1920]] hän muodosti [[Erichin hallitus|hallituksen]], jonka tärkein saavutus oli [[Tarton rauha]]n solmiminen [[Neuvosto-Venäjä]]n kanssa. Hallitus kaatui istuttuaan runsaan vuoden. Myöhemmin Erich toimi muun muassa lähettiläänä [[Bern]]issä, [[Tukholma]]ssa ja [[Rooma]]ssa sekä Suomen pysyvänä edustajana [[Kansainliitto|Kansainliitossa]]. Vuosina [[1938]]–[[1939]] hän oli [[Haag]]in pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen vakinainen tuomari.
 
Vuoden 1918 alussa Erich oli Suomen viralliseksi Berliinin edustajaksi nimetyn [[Edvard Hjelt]]in apulaisena. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] alettua he allekirjoittivat omavaltaisesti Suomen nimissä Saksan kanssa yhteistyösopimuksen, joka oikeutti saksalaisten maahantunkeutumisen ja sitoi Suomen talouden epäedullisella tavalla Saksan tarvikkeidentoimittajaksi. [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisten]] oikeistoon lukeutunut Erich tuki vahvasti monarkiasuuntausta ja puolusteli eduskunnan vallan kaventamista kuninkaan hyväksi, mutta vältti pahimman kompromettoitumisen ollessaan kuitenkin sivussa Suomen tapahtumista. Vuonna 1919 hänet valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi, jona hän toimi kaksi kautta, vuoteen 1924. Keväällä 1920 hänestä tuli Suomen pääministeri porvarilliseen kokoomushallitukseen. Keskustapolitiikan hallitsemalla vaalikaudella [[Erichin hallitus]] muodosti poikkeuksen, sillä oikeisto haluttiin sitoa [[Tarton rauha]]nneuvotteluihin. Erichiä poliittisesti lähimpänä olevien ryhmien avoin tyytymättömyys "häpeärauhaan" teki hänen asemansa hankalaksi, joten hänen hallituksensa tärkein saavutus saattoi pikemminkin olla pahin isku hänen poliittiselle uralleen. Hallitus löysi ratkaisun myös [[Ahvenanmaa]]n kysymykseen. Hallitus kaatui virkamiesten palkkakysymykseen istuttuaan runsaan vuoden, eikä Erich palannut enää ministeriksi vaan siirtyi diplomaattiuralle.
Erich nimitettiin [[Upsala]]n yliopiston kunniatohtoriksi vuonna [[1932]]. Vuonna [[1905]] hän avioitui Hellin Onerva Hedbergin ([[1880]]–[[1960]]) kanssa. Rafael Erichin veli oli lakimies [[Mikko Erich]].
 
Oltuaan jo useamman vuoden ulkoministeriön palkkalistoilla Erich nimitettiin 1926 Suomen lähettilääksi [[Bern]]iin ja pysyväksi edustajaksi [[Kansainliitto]]on. Hän uskoi tuolloin Kansainliittoon ja [[Locarnon sopimus|Locarnon sopimukseen]] rauhan takaajana ja kannatti Suomen turvaamiseksi "Pohjoisen Locarnon" (Pohjois- ja Itämerenmaiden rauhansopimus- ja välitystuomioistuinjärjestelmän) luomista, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Erich siirtyi 1928 lähettilääksi [[Tukholma]]an ja 1936[[Rooma]]an. Hän menetti 1930-luvulla uskonsa Kansainliittoon ja siirtyi kannattamaan ensin puolustusliittoa Ruotsin kanssa ja sitten vähä vähältä Saksaan nojaavaa ulkopolitiikkaa. Vuosina 1938–1939 hän oli [[Haag]]in pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen vakinainen tuomari.
 
Erich nimitettiin [[Uppsala]]n yliopiston kunniatohtoriksi vuonna [[1932]]. Vuonna [[1905]] hän avioitui Hellin Onerva Hedbergin ([[1880]]–[[1960]]) kanssa. Rafael Erichin veli oli lakimies ja poliitikko [[Mikko Erich]], jonka näyttävä loikkaaminen kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin 1920-luvulla muodostui hänelle [so. Rafaelille] poliittiseksi rasitteeksi. Suvussa oli lisäksi ollut juutalainen esi-isä, minkä vuoksi äärioikeisto 1930-luvulla pilkkasi toisinaan molempia veljeksiä "juutalaisiksi".
 
== Lähteet ==
 
{{viitteet}}
* Vesa Vares: Erich, Rafael. Teoksessa ''Suomen Kansallisbiografia 2''. SKS, Helsinki 2003, s. 617–619.
 
====Viitteet====
{{viitteet}}
 
 
Rekisteröitymätön käyttäjä