Ero sivun ”Tšuktšit” versioiden välillä

'''Tšuktšit''' (monikko {{k-ru|чукчи|tšuktši}}; yksikkö {{k-ru|чукча|tšuktša}}) ovat etupäässä [[Siperia|Koillis-Siperiassa]] [[Tšuktšien niemimaa|Tšuktšien niemimaalla]], pääasiassa [[Venäjä|Venäjän]] federaatioon kuuluvassa [[Tšukotka|Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa]], asuva [[alkuperäiskansa]]. Tšuktšeja asuu pieniä määriä myös [[Korjakia|Korjakian autonomisessa piirikunnassa]] ja [[Sahan tasavalta|Sahan tasavallassa]]. Tšuktšit puhuvat [[kamtšatkalaiset kielet|kamtšatkalaiseen kielikuntaan]] kuuluvaa [[tšuktši]]n kieltä. Tosin puhujia on vähemmän (noin 11&nbsp;000) <ref>Jaakko Anhava: ''Maailman kielet ja kielikunnat'' (2. painos)</ref> kuin kansaan etnisesti kuuluvia, joita oli vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 15&nbsp;767. Tšuktšeja asuu myös muun muassa [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]ssa ja [[Moskova]]ssa). Stereotyyppinen maalainen tšuktši on aiheena monissa venäläisissä [[vitsi|vitseissä]]<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Arvo Kirkmann| Nimeke = Finnic and Baltic nationalities as Ethnic targets in contemporary Russian jokes| Osoite = http://www.folklore.ee/~kriku/HUUMOR/Nlj_pribalts.pdf |Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Viron kirjallisuusmuseo| Viitattu =2. marraskuuta 2007 | Kieli ={{en}} }}</ref>.

Tšukotkaa on asutettu todennäköisesti jo 7&nbsp;000 vuotta.<ref name="The Red Book of The Peoples of Russian Empire">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.eki.ee/books/redbook/chukchis.shtml | Nimeke = The Chuckhis | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The Red Book of The Peoples of Russian Empire | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 11.12.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>, mutta [[korjakit|korjakkienKorjakkien]] ja tšuktšien esi-isät tulivat alueelle vähintään 3&nbsp;000 vuotta sitten. Heitä ennen aluetta asuttivat [[eskimot]]. [[Waldemar Jochelson]]in teorian mukaan tšuktšit ovat sitä väestöä, josta osa muutti [[Amerikka|Amerikan]] puolelle ja kehittyi myöhemmin [[intiaanit|intiaaneiksi]]. Tämän teorian mukaan yhteys Amerikkaan katkesi, koska eskimot muuttivat alueen rannikoille vasta heidän jälkeensä. Tätä ei enää pidetä todennäköisenä, vaikka tšuktšit todennäköisesti sulauttivatkin osan intiaanien esi-isistä itseensä. Tšuktšit ottivat heistä monia kulttuurillisia vaikutteita, mikä selittää myös intiaanien ja tšuktšien kulttuurien yhtäläisyyksiä, vaikka kulttuurinvaihtoa Amerikan ja Tšukotkan välillä ei juuri tapahtunutkaan.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 40">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 40</ref>

Vuonna 1642 [[kasakat|kasakka]] nimeltä [[Ivan YerastovJerastov]] saapui [[AlazeyaAlazeja]]joelle ja perusti vuonna 1649 [[Anadyr]]in linnoitetus asutuksenlinnoituksen. Venäläiset valloittivat tšuktšien maat 1730-luvulle mennessä, mutta heidän ei onnistunut alistaa tšuktšeja. Vuonna 1778 venäläiset solmivat sopimuksen tšuktšien kanssa ja he luopuivat Anadyrin linnoituksesta jasekä verojen keräämisestä pakolla. Mikäli venäläiset olisivat yrittäneet saavuttaa tavoitteensa väkivalloin, suurin osa tšuktšeista olisi todennäköisesti ylittänyt [[Beringinsalmi|Beringinsalmen]] ja jäänyt Amerikan puolelle. Tšuktšien ja venäläisten välit paranivat pikku hiljaa ja lopulta heidän välillään alkoi syntyä kauppaakin. Tšuktšit määrättiin kiinnittämään alueensa puihin suuria Venäjän vaakunoita, mutta tämän käskyn antajilla Pietarissa ei ollut tietoa siitä, että alueella ei juuri ollut puita. Tšuktšit saatiin lopulta tehokkaamman venäläisvallan alle lähinnä lahjomalla sekä myymällä heille [[vodka]]a ja 1800-luvun aikana tšuktšeista tuli tunnettuja heidän vodkariippuvuutensa takia.<ref name="The Red Book of The Peoples of Russian Empire" />

[[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] aika vaikutti tšuktšien elämään suuresti. Vuonna 1930 perustettiin Tšukotkan kansallinen aluepiirikunta. Tšuktšeja kannustettiin asettumaan aloilleen kiertelevän elämäntavan sijaan. 1950-luvulla Tšukotkassa otettiin käyttöön [[kolhoosi]]järjestelmä. Muutokset aiheuttivat jopa aseelistaaseellista vastarintaa, mutta kapinaliikkeet kukistettiin [[KGB]]:n ja armeijan voimin. Tšukotkassa alkoivat toimia kansalliset kaivosyhtiöt ja esimerkiksi kaikesta Neuvostoliiton [[kulta|kullasta]] 40% kaivettiin Tšukotkasta. Valtaosa tuotoista päätyi muualle, kuin Tšukotkaan. 1950- ja 1960-luvuilla Tšukotkaan vaikuttivat Neuvostoliitossa tehdyt ydinkokeet, joista radioaktiivinen aine päätyi alueen ravintoketjuihin. Tästä syystä esimerkiksi [[mahasyöpä|maha-]] ja [[keuhkosyöpä]] ovat huomattavan yleisiä tšuktšien keskuudessa. Lisäksi ongelmina ovat alkoholismi ja suuri itsemurhien määrä. Kuitenkin viime aikoina on ollut näkyvissä myös tšuktšien uutta nousua kansana.<ref name="The Red Book of The Peoples of Russian Empire" />

Tšuktšit jakautuivat elinkeinojensa kaja kulttuurinsakkinkulttuurinsa puolesta kahteen eri ryhmään. Toiset paimensivat [[poro]]ja ja toiset elivät rannikolla saaden ruokansa merestä. Ryhmät kauppasivat omia tuotteitaankävivät toistensakauppaa välilläkeskenään. Merestä elävät saattoivat myös vaihtaa elinkeinonsa poronhoitoon, mutta vielä sitä yleisempää oli että poronsa menettäneet paimentolaiset alkoivat metsästää merellä.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 40" /> Poronhoito oli näistä kahdesta elinkeinosta tärkeämpi, mutta se oli myös alkukantaisempi. Paimentolaiset seurasivat porojaan jalan ja porojen kesyyntymisaste oli vähäinen. Merestä elävät tšuktšit olivat riippuvaisia poron nahkojen kaupasta, mutta ennen porotalouden saapumista alueelle nahkoja oli metsästetty villeiltä [[Peura|peuroilta]] ja [[jääkarhu]]ilta.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 41">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 41</ref>

Poronhoitoa harjoittaneet tšuktšit käyttivät [[eveenit|eveeneiltä]] omaksuttuja ''iaranga''-nimellä tunnettuja nahkatelttoja. Iarangaa käytettiin kaikkina vuodenaikoina. Teltassa oli erikseen makuuhuone, jota kutsuttiin nimellä ''polog''. Tšuktšien iarangoissa pologeja oli vain yksi.<ref>Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 203</ref> Tšuktšiperheen päämies nukkui vaimonsa kanssa pologin vasemmalla puolella. Perheen nuoremmat jäsenet sekä mahdolliset vieraat nukkuivat ooikeallaoikealla. Jokaisella ydinperheellä oli oma teltta ja tšuktšileirissä oli tavallisesti enintään kolme telttaa. Leirissä asujat olivat tavallisesti toistensa sukulaisia. Tyypillisessä leirissä oli noin 15 asukasta. Leiriä johti paimennettavan porolauman omistaja tai se henkilö, joka omisti suurimman osan poroista. Rannikon tšuktšit asuivat myös irangoissa, jotka kuitenkin poikkesivat hieman poroja hoitaneiden iarangoista. Esimerkiksi rakenteissa saatettiin rannikolla käyttää valaan luita. Rannikon iarangat olivat myös tavallisesti suurempia kuin poronhoitajien.<ref>Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 204</ref>