Ero sivun ”Oppikoulu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p luokittelu |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11:
==Oppikouluun pääseminen==
Oppikouluun valmistautuminen tapahtui 1800-luvulla suurilta osin kaupunkien yksityisissä ''valmistavissa kouluissa'', mutta jo 1905 säädettiin, että ylemmän kansakoulun II vuosikurssin (nykyisen peruskoulun neljännen luokan) suorittaminen muodostaa pohjan oppikoulun sisäänpääsytutkinnolle. <ref>[http://www.kaapeli.fi/aarnipenttila/Koulunuudistus.htm Koulunuudistusmielipide vuodelta 1915. Kasvatus ja koulu , N:o 3-4 1969.] Viitattu 1.12.2006.</ref> Kansakoulu muodostuikin nopeasti useimpien oppilaiden peruskoulutukseksi, mutta valmistavien koulujen toiminta jatkui suurimmissa kaupungeissa 1940-luvulle saakka. Tällöin säädettiin, ettei oppivelvollisuusikäistä saa ottaa oppilaaksi muuhun kuin kansakoulun tai oppikoulun opetussuunnitelmaa noudattavaan kouluun.
Oppikouluun pyrkiminen tapahtui kevään pääsykokeissa. Järjestelmän loppuaikoina kokeeseen kuuluivat ainekirjoitus ja matematiikan koe. Koska oppikouluun pääseminen oli ainoa tie korkeampaan koulutukseen, kokeet olivat melko vaativat ja stressaavat. Myös jatko oli raskas: luokalle jäänti oli yleistä eikä oppilaiden eroaminen huonon koulumenestyksen vuoksi ollut mitenkään tavatonta.
Rivi 20:
Oppikoulun opettajat olivat kansakoulunopettajiin verrattuina korkeasti koulutettuja. Heillä oli pääsääntöisesti joko ylempi tai joissain tapauksissa alempi [[korkeakoulututkinto]]. Virkarakenne koostui nuoremman ja vanhemman lehtorin viroista, joihin päästiin muutaman vuoden ylimääräisenä opettajana toimimisen jälkeen. Naisille tyttölyseon tai yhteiskoulun lehtorina toimiminen muodosti erään harvoista akateemisista, sosiaalisesti hyväksyttävistä ammateista. Peruskouluun siirtymisen jälkeen oppikoulun opettajat muuttuivat joko lukioiden tai yläasteiden lehtoreiksi.
Oppikoulun suurimpana ongelmana oli opetettavan aineksen teoreettisuus. Opetussuunnitelmaan ei alkujaan sisältynyt lainkaan käsityötä, ja lukuaineiden opetus oli varsin teoriapainotteista. Kun 1950-luvulta alkaen yhä suurempi osa ikäluokasta siirtyi oppikouluun, alkoi käydä ilmeiseksi, että opetussuunnitelmaa olisi uudistettava vastaamaan paremmin käytännön elämän tarpeita. Eräänä ratkaisuna tähän olisi voinut olla kansakoulun kuudennen luokan jälkeen aloitettava kolmivuotinen keskikoulu, jota oli kokeiltu 1930–1950-
== Lukio ==
Rivi 35:
Suomen vanhin suomenkielinen oppikoulu oli keisarillisella päätöksellä perustettu, 1. lokakuuta [[1858]] toimintansa aloittanut [[Jyväskylän Lyseon lukio|Jyväskylän yläalkeiskoulu]]<ref>http://www.cygnnet.jkl.fi/koulut/lyseo/</ref>. Tämän oman aikansa "kokeilukoulun" oppilaiksi pääsivät vain pojat. Ensimmäiset ylioppilaat tästä koulusta kirjoittivat vuonna [[1865]]. Vuonna [[1873]] koulun nimi muuttui Jyväskylän lyseoksi. Sata vuotta myöhemmin vuonna [[1973]] valtion oppikouluna toiminut poikalyseo siirtyi Jyväskylän kaupungin omistukseen. Koulun viralliseksi nimeksi tuli Jyväskylän Lyseon lukio ja opiskelijoiksi alkoivat päästä myös tytöt.
Suomen ensimmäinen yksityinen oppikoulu oli 18. maaliskuuta [[1853]] perustettu ''Fruntimmers-skolan i Nyslott'' (1853–[[1894]]), tunnettu myöhemmin nimillä Savonlinnan yksityinen tyttökoulu ([[1894]]–[[1931]]) ja Savonlinnan yksityinen tyttölyseo (1931–[[1950]]). Koulu perustettiin ruotsinkielisenä 1-luokkaisena kouluna. Vuodesta [[1874]] koulu toimi 2-luokkaisena, vuodesta [[1881]] alkaen kolmiluokkaisena ja [[1895]] alkaen viisiluokkaisena. Laajentumisluvan 9-luokkaiseksi koulu sai 22. toukokuuta 1931. Koulu otettiin valtion haltuun 6. huhtikuuta 1950 valtioneuvoston antamalla asetuksella. Koulun valtion haltuun ottamisen jälkeen toimintaa jatkettiin Savonlinnan tyttölyseon nimellä, vuodesta [[1972]]
Vanhin maaseudulle perustettu oppikoulu oli 1899 toimintansa aloittanut, ja tammikuussa 1900 keisarilliselta senaatilta toimiluvan saanut [[Forssan yhteislyseo]].
Rivi 46:
[[Luokka:Koulujärjestelmät]]
[[Luokka:Suomen koulutus]]
[[sv:Läroverk]]
| |||