Ero sivun ”Paleoklimatologia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 19:
Koska vesimolekyyli, jossa on happena O-18 ja joka siksi painaa enemmän, haihtuu merestä hieman hitaammin, kuin kuin O-16 sisältävä vesimolekyyli. Pilviin kertyy siten vettä, jonka O-18 pitoisuus on alempi kuin veden O-18- pitoisuus. Pitoisuuteen vaikutta lisäksi ilman ja veden lämpötilat. Lämpöisissä oloissa O-18- pitoisuus kohoaa, koska raskaamman veden haihtuminen paranee silloin huomattavasti.
[[Kuva:All Vostok_deltaD_deltaO18.jpg|thumb|right|Hapen isotooppien vaihtelut Etelämantereen kairausnäytteissä Vostokin jääasemalla. Käyrä esittää delta-O18:n arvoja. Lue: korkeampi arvo vastaa kylmää kautta.]]
Navoille, ja jääkauden aikana muillekin jäätiköille, meren haihtunut kosteus kulkeutui tuulten mukana ja satoi siellä lumena alas jäätikölle. Kylmistä meristä syntyneet pilvet sisältävät pieniä O-18- pitoisuuksia. Jos lämpimien merien synnyttämät pilvet pääsisivät satamaan jäätiköille, nousisi O-18- pitoisuus. Ilmastomallien mukaan päiväntasajan seutujen kosteutta satoi jäätiköille runsaammin juuri silloin, kun maapallolla oli keskimmääräistä kylmempää. Suuret lämpötilaerot jäätikköalueiden ja päiväntasaajan välillä kääntävät tuulet useimmin jäätiköille päin. Sateet jäätiköillä lisääntyivät ja sateet sisälsivät runsaasti lämpimän meren korkeita O-18- pitoisuuksia.
| |||