'''Yrjö Koskinen (Y.K.) Yrjö-Koskinen''', (vuoteen [[1882]] '''Forsman''', ([[2. marraskuuta]] [[1854]] [[Pietarsaari]] – [[12. tammikuuta]] [[1917]] [[Helsinki]]) oli [[vapaaherra]], [[kouluhallitus|kouluhallituksen]] ylitirehtööri ja [[suomalainen puolue|suomalaisen puolueen]] kansanedustaja.
Yrjö-Koskisen vanhemmat olivat senaattori [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen|Georg Zacharias (Yrjö Sakari) Forsman]] ja Sofia Fransiska Friberg. Hän pääsi ylioppilaaksi [[1871]] ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon [[1877]], lisensiaatin tutkinnon [[1890]] sekä väitteli tohtoriksi [[1894]].
Yrjö-Koskinen toimi opettajanurallaan [[Hämeenlinnan normaalilyseo]]n ja suomalaisen tyttökoulun opettajana [[1878]]–[[1881]]1878–1881, [[Helsingin suomalainen alkeisopisto|Helsingin suomalaisen alkeisopiston]] opettajana [[1882]]–[[1884]]1882–1884 ja [[Jyväskylän seminaari]]n historian ja kasvatusopin lehtorina [[1886]]–[[1892]]1886–1892. Yrjö-Koskinen oli [[Uudenmaan lääni]]n kansakouluntarkastajana [[1892]]–[[1894]]1892–1894, Jyväskylän seminaarin johtajana [[1895]]–[[1899]]1895–1899 sekä kouluhallituksessa kansakouluntarkastajana [[1899]]–[[1902]]1899–1902 ja ylitirehtöörinä [[1902]]–[[1917]]1902–1917. Hänen johtajanaikanaan kansakoulujen perustaminen määrättiin kuntien velvollisuudeksi, mikä yli kaksinkertaisti niiden määrän lyhyessä ajassa. Yleiseen oppivelvollisuuteen hän kuitenkin suhtautui epäillen, joten sen toteuttaminen jäi hänen seuraajansa, [[Mikael Soininen|Mikael Soinisen]] ajalle.
Yrjö-Koskinen osallistui myös politiikkaan isänsä jalanjäljissä ja oli ritariston ja aatelin jäsenenä [[säätyvaltiopäivillä]] vuosina [[1885]] ja [[1894]]–[[1905]]1894–1905. [[Jyväskylä]]n vuosinaan hän oli 1898–1899 lyhyen aikaa kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja myös [[kirkolliskokous|kirkolliskokouksen]] jäsenenä 1898 ja 1908. [[Sortokaudet|Sortovuosina]] hän kannatti jopa pidemmälle menevää myöntyvyyslinjaa kuin isänsä, mutta hänet valittiin silti [[Suomen senaatti|senaatin]] kirkollisasiaintoimituskunnan päällikköksipäälliköksi (opetusministeriksi) [[Hjeltin senaatti|Hjeltin senaattiin]] kesällä [[1908]]. Pesti jäi vain reilun vuoden mittaiseksi. Yrjö-Koskinen oli myös Suomalaisen puolueen kansanedustajana [[1907]]–[[1909]]1907–1909 ja [[1910]] edustaen [[Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri|Vaasan läänin eteläistä vaalipiiriä]] ja johti [[Uusi Suometar|''Uuden Suomettaren'']] johtokuntaa, mutta keskittyi viimeisinä vuosinaan enemmän virkansa hoitoon kuin politiikkaan. Samoihin aikoihin Yrjö Koskinen Yrjö-Koskisen kanssa Suomalaisen puolueen poliitikkoina ja kansanedustajina toimivat myös hänen veljensä [[Eino Sakari Yrjö-Koskinen]] ja [[Lauri Yrjö-Koskinen]] sekä edellisen vaimo [[Iida Yrjö-Koskinen]].
Yrjö-Koskinen sai [[todellinen valtioneuvos|todellisen valtioneuvoksen]] arvonimen [[1916]]. Hän oli naimisissa vuodesta [[1878]] Elin Lovisa Branderin kanssa. Heidän poikansa oli lakimies ja suurlähettiläs [[Aarno Yrjö-Koskinen]].
