Ero sivun ”Eksoottinen lyhytkarva” versioiden välillä

Exotic on verrattain nuori kissarotu. Siinä missä persialaisen historia ulottuu 1500-luvun haaremeihin niin exoticien historia alkoi vasta 1950-luvulla, kun amerikkalaiset halusivat lyhytkarvaiseen amerikkalaiseen persialaisen upean hopeavärityksen ja risteyttivät amerikkalaisen lyhytkarvaisen kissarodun persialaisen kanssa. Mutta risteytystulos ei ollutkaan kauniin värinen amerikkalainen lyhytkarvainenlyhytkarva vaan upea lyhytkarvainen persialainen.

Ihan ensimmäinen rotustandardi oli "lyhytkarvaiselle hopean väriselle persialaiselle", vaikka muutkin värit olivat sallittusallittuja. Standardin mukaan kissa on helppohoitoinen persialainen lyhyellä turkilla. Suurin poikkeama nykyisiin oli ettei siinä vaadittu lyhyttä nenää, koska sitä ei amerikkalaiselta lyhytkarvaiseltakaan vaadittu. Mutta melko pian lyhytnenäisyys vaatimus standardiin lisättiin.

Alun perin ajatuksena oli että exotic on kiireiselle, persialaisesta pitävälle ihmiselle. Onkin sanottu että exotic on laiskan persialainen, koska sillä ei ole yhtä vaativaa turkkia. Sen turkki ei huopaannu eikä mene takkuun niin helposti kuin persialaisella. Mutta nykyään exotic rodun ympärille on muodostunut yhä kasvava harrastajajoukko, joka on menettänyt sydämensä nimenomaan exoticille, sen luonteen ja ulkonäön vuoksi. Myös monet koiraihmiset ovat rakastuneet rotuun, sen "koiramaisen" seurallisuuden vuoksi.

Monen nykyisen exoticin takana on maineikkaita persialaiskissalinjoja, sillä persialaiskissojen kasvattajilla ei tunnu olevan enää mitään sitä vastaan, että heidän linjojaan käytetään exoticexoticien kasvatuksessa. Pelkän exoticin kasvatus sen sijaan on turhauttavaa ja vaikeaa, koska yhdistelmistä tulee niin paljon pitkäkarvaisia persialaisia. Ongelma on saada aikaiseksi exotic, jotka periyttävät vain lyhytkarvaista geeniä. Tällainen kissa voi hyvällä onnella vain syntyä exotic ja exotic yhdistelmästä, mutta usein jälkeläiset kantavat myös pitkäkarvaisuusgeeniä. Jos käyttää vain ja ainoastaan exotic -kissoja jalostuksessa, niin on todella vaikeaa saada niiden turkki säilymään samettisena ja kauniina, niinpä mm. turkin vuoksi persialaisristeytyksiä tehdään.