Ero sivun ”Peloponnesolaissota” versioiden välillä

Vuoden [[407 eaa.]] kesällä Alkibiades pääsi jälleen palaamaan Ateenaan. Hänet otettiin vastaan sankarina ja hänet valittiin johtamaan laivastoa, jonka tehtäväksi tuli kukistaa Vähässä-Aasiassa vielä olleet spartalaisjoukot. Spartalaisen laivastoa johtamaan oli lähetetty ''navarkki'' [[Lysandros]], jolla oli vahvat kytkökset Spartan kuninkaallisiin. Lysandros löysi myös yhteistyökumppanin Tissaferneen tilalle lähetetystä uudesta satraapista, [[Kyyros nuorempi|Kyyroksesta]], joka oli Persian kuninkaan Dareios II:n nuorempi poika. Kyyros lupasi maksaa spartalaisten soutajien palkat ja Lysandroksen toiveesta jopa korotti palkkoja entisestään. Tämän ansiosta spartalaisten oli helppo löytää kokeneita soutajia laivoihinsa. Soutajia jopa karkasi Ateenan laivastosta liittyäkseen spartalaisiin, ja pian ateenalaisilla oli jopa pula soutajista.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 427–441|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Alkibiadeen saavuttua Jooniaan hän teki kohtalokkaan virheen. Alkibiades jätti laivaston kokemattoman Antiokhoksen huostaan, samalla kun hän itse lähti toimittamaan erästä tehtävää. Päästyään yksin suuren laivaston johtoon Antiokhos päätti hyökätä spartalaista laivastoa vastaan. Lysandroksen johtamat spartalaiset löivät ateenalaiset [[Notionin taistelu]]ssa. Alkibiadeen oli tämän jälkeen jälleen paettava ateenalaisten parista, tällä kertaa lopullisesti. Alkibiadeen seuraajiksi ateenalaiset lähettivät kahdeksan uutta päällikköä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 442|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuonna [[406 eaa.]] Lysandroksen seuraajaksi lähetettiin uusi navarkki [[Kallikratidas]]. Spartan lakien mukaan navarkki sai toimia virassaan vain vuoden ajan kerrallaan. Kallikratidas halusi heti näyttää olevansa Lysandroksen veroinen, mutta ateenalaiset kukistivat hänet [[Arginusain taistelu]]ssa, jossa spartalaiset menettivät 70 laivaa. Voiton jälkeen ateenalaisia johtaneet kahdeksan päällikköä jättivät kuolleet ja haaksirikkoutuneet ateenalaiset meren armoille. Kun Ateenassa saatiin kuulla tapahtuneesta, nostettiin heti syyte kaikkia kahdeksaan vastaan. Päälliköt puolustivat itseään sillä, että taistelun jälkeen oli alkanut myrsky joka oli estänyt heitä pelastamasta kaikkia meren armoille joutuneita. Kuusi päällikköä teloitettiin, mukaan lukien Perikleen poika. Kaksi pääsi pakenemaan, mutta heidät tuomittiin maanpakoon poissa olleina. Ateenalaiset katuivat pian teloituksia, mutta tehty oli tehty. Ateena oli yhdellä iskulla menettänyt suurimman osan kokeneimmista laivaston komentajistaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 443–446|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuonna [[405 eaa.]] Lysandros nimitettiin Spartan laivaston varajohtajaksi, todellisuudessa hän oli kuitenkin laivaston todellinen päällikkö. Kyyroksen avustuksella hän varusti uudelleen spartalaisen laivaston ja suuntasi sen kanssa Hellespontokselle. [[Aigospotamoin taistelu]]ssa Lysandros tuhosi ateenalaisten laivaston.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä= Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 467–471|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Ateenan antauduttua [[Deloksen meriliitto]] hajotettiin virallisesti. Ateena pakotettiin mukaan Peloponnesolaisliitoon, ja Ateenan johtoon nousivat [[Kolmekymmentä tyrannia|kolmekymmentä oligarkkia]]. Spartalaiset hajottivat myös niin sanotut pitkät muurit Ateenan ja Peiraieuksen välillä. Spartan liittolainen Theba olisi halunnut että Ateena tuhottaisiin, mutta tähän spartalaiset eivät suostuneet.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä= Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 478–484|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Ateenan demokraatit löysivät kuitenkin uuden johtajan Thrasybuloksesta. Hän kokosi pienen armeijan, jolla hän valtasi Fylen linnoituksen Attikan ja Boiotian rajalla. Ateenan kolmekymmentä hallitsijaa yrittivät lähettää Thrasybulosta vastaan oman armeijan, joka ei kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Oligarkkien ainoa vaihtoehto oli pyytää spartalainen armeija apuun. Vuoden [[404 eaa.]] lopulla demokraatit valtasivat Peiraieuksen ja pystyivät helposti pitämään sen, koska pitkät muurit oli hajotettu. Demokraattien ja oligarkkien välinen sisällissota jatkui vuoden [[403 eaa.]] syyskuuhun asti. Tuolloin Spartan kuningas Pausanias puuttui asiaan ja palautti demokratian Ateenaan. Oligarkit saivat luvan asettua asumaan Eleusiin ja saivat jonkin ajan päästä palata Ateenaan.<ref name="Kagan485">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 485–490|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Ateenalaisen historioitsijan Thukydideksen ''[[Peloponnesolaissota (Thukydides)|Peloponnesolaissota]]'' on tärkein lähteemme peloponnesolaissodasta. Thukydides käsittelee tapahtumia aina vuoteen [[411 eaa.]] asti. Sodan lopusta kirjoitti [[Ksenofon]] ''Hellenikassaan''. Komediakirjailija [[Aristofanes]] kirjoitti suurimman osan teoksistaan sodan aikana, ja hän viittaa sotaan useassa niistä. [[Aristoteles|Aristoteleen]] kirjoittamaksi väitetty ''[[Ateenan valtiomuodosta]]'' antaa myös lisätietoja sodasta. Roomalaiskaudella eläneiden [[Diodoros Sisilialainen|Diodoros Sisilialaisen]] ja [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] teokset antavat myös lisätietoja peloponnesolaissodasta, koska he käyttivät lähteitä, jotka ovat myöhemmin kadonneet. Diodoroksen maailmanhistorian osat 12 ja 13 käsittelevät sotaa. Plutarkhoksen kirjoitusten joukossa peloponnesolaissotaan liittyvät [[Perikles|Perikleen]], [[Alkibiades|Alkibiadeen]], [[Lysandros|Lysandroksen]] ja [[Nikias|Nikiaan]] elämäkerrat.<ref name="Livius1">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke= Peloponnesian War |Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/peloponnesian_war.html#Sources|Julkaisija=Livius.org | Kieli= {{en}} }}</ref>

Myös monet muut antiikin kirjailijat kirjoittivat peloponnesolaissodasta. Muun muassa [[Eforos]] käsitteli sotaa maailmanhistoriassaan. Tämä teos on hävinnyt, mutta Diodoros käytti sitä lähteenään. Myös [[Theopompos]] kirjoitti oman ''Hellenikan'', joka alkoi vuodesta 411 eaa. Tämäkin teos on hävinnyt, ja tiedämme sen sisällöstä vain Diodoroksen ansiosta.<ref name="Kagan491">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 491–494|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>