Ero sivun ”K. J. Ståhlberg” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 36:
 
== Valtiopäivämies, opettaja, senaattori ja presidentti ==
Ståhlberg toimi HelsinginTanelin yliopiston hallinto-oikeuden professorina vuosina 1908-1918. Poliittisen uransa alusta elämänsä loppuun asti hän oli [[liberaali]]. "Sääty-yhteiskunnan lapsen", Ståhlbergin vuoteen 1906 mennessä kypsyneelle ''sosiaaliliberalistiselle'' ajattelulle oli keskeistä kansanvaltaisuus, vapaamielisyys, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, sosiaaliset uudistukset sekä kaikkien kansankerrosten liittäminen yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän oli [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisen Puolueen]] johtohenkilöitä, puolueen sosiaaliliberaalisen siiven eli "varpusten" henkinen johtaja. Sääty-yhteiskunnan aikana hän oli ollut [[Hamina]]n kaupungin valitsema valtiopäivämies [[säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäivien]] porvarissäädyssä. Keväällä 1905 Ståhlberg oli kannattanut muusta porvarissäädystä poiketen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta miehille talonpoikais- ja porvarissäädyn vaaleissa. Ståhlberg oli myös [[senaattori]] ja oli toiminut niin sanotun [[Leo Mechelin|Mechelinin]] [[senaatti|senaatin]] kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä (= kauppa- ja teollisuusministerinä) [[1905]]–[[1907]]. Hän erosi koska ei voinut hyväksyä [[eduskunta|eduskunnan]] muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää [[alkoholijuoma|alkoholi]]n [[kieltolaki]]a. Venäläistämispolitiikan suhteen Ståhlberg oli kannattanut perustuslaillista, passiivista vastarintaa.
 
Ståhlberg toimi [[eduskunnan puhemies|eduskunnan puhemiehenä]] vuonna [[1914]]. Myös Suomen itsenäistyttyä hän oli keskeinen tasavaltalaisten johtohenkilö, joka muun muassa vastusti jyrkimmin vuoden 1918 kuningashanketta. Hän oli [[1918]] perustetun [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] ensimmäinen presidentti. Ståhlberg vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi Suomen uuden perustuslain ([[vuoden 1919 hallitusmuoto|vuoden 1919 hallitusmuodon]]) sisältöön. Hänet valittiin [[25. heinäkuuta]] [[1919]] ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänillä [[Suomen presidentinvaali 1919|Eduskunnan suorittamassa vaalissa]] C. G. E. Mannerheimin oltua merkittävin vastaehdokas. Hän toimi presidenttinä vuosina [[1919]]–[[1925]]. Hänen presidenttikautensa keskeisiä ongelmia olivat Suomen sisällissodan jälkiselvittelyt, vuoden 1921 suojeluskuntakriisi ja ristiriidat kommunistien kanssa. Tapahtumien yhteydessä Ståhlbergin ja hänen perheenjäsentensä henkeä uhattiin. Vuosina 1906-1925 Ståhlberg oli keskeisesti mukana rakentamassa suomalaisen parlamentarismin perustusta, joka on kestänyt vähäisin muutoksin 2000-luvulle asti.
 
K. J. Ståhlberg oli Suomen presidenteistä ensimmäinen, ja presidenttikautensa jälkeen hän oli valtion virassa oikeusministeriön lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä. Hänet olisi voitu valita presidentiksi uudelle kaudelle [[Suomen presidentinvaali 1925|vaalissa 1925]], mutta Ståhlberg ei suostunut ehdokkaaksi, koska hän halusi varjella demokratiaa pitkäaikaisilta johtajilta Suomen suhteellisen presidenttivaltaisessa poliittisessa järjestelmässä. Vuosien [[Suomen presidentinvaali 1931|1931]] ja [[Suomen presidentinvaali 1937|1937]] presidentinvaaleissa hän sai 149 ja 150 ääntä 300:sta. Ståhlberg oli ehdokkaana vielä Eduskunnan suorittamassa [[Suomen presidentinvaali 1946|presidentinvaalissa vuonna 1946]]. Presidenttikautensa jälkeen K. J. Ståhlberg toimi 1930-33 liberaalisen [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] [[kansanedustaja]]na.
 
== Henkilökuvan täydennystä ==