Ero sivun ”Kagaali” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 9:
Passiivista vastarintaa kannattavat reagoivat perustamalla keskusjärjestökseen kagaalin sekä järjestämällä joukkoaseistakieltäytymisiä eli ns. kutsuntalakkoja.
Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin 3.8.1901 Turholman kartanossa Laajasalossa.<ref>Matti Klinge, Keisarin Suomi, s. 374-375</ref> Kartanon isäntä, entinen tsaarin kenraali [[Jacob Julius af Lindfors]] oli perinyt omaisuutensa köyhästä puotipojasta kauppahuoneen omistajaksi nousseelta appi-isältään [[Henrik Borgström]]iltä (1799–1883), joka oli myös ollut perustamassa Liberaalista puoluetta ja toiminut merkittävänä taidevaikuttajana.
Kagaalin varsinainen perustamiskokous pidettiin 15 päivä syyskuuta vuonna 1901 varatuomari Arne Cederholm asianajajatoimistossa, joka sijaitsi Helsingissä Pohjois-Espelandin ja Unioninkadun kulmauksessa. Kokouksessa olivat läsnä Arne Cederholm, Ernst Estlander, Th. Homen, [[Adolf von Bonsdorff]], Carl Mannerheim, F. von Wright ja lyhyen hetken Eugen Wolff. Tätä tilaisuutta pidetään Kagaalin varsinaisena perustavana kokouksena.<ref> Taistelujen kirja 3 , s. 348</ref><ref>Kagalen 1, s. 132</ref><ref>Koskimies, Y. S. Yrjö-Koskisen elämä 3, s. 195</ref>
Myöhemmin pidettiin uusia kokouksia tässä samassa paikassa. Kagaali perusti Helsinkiin keskustoimikunnan ja jakoi maan 45 piiriin. Kagaalilla oli n. 500 kirjeenvaihtajaa, jotka huolehtivat paikkakunnillaan työn järjestämisestä ja hankkivat avukseen paikallisia asiamiehiä, jotka heidän kanssaan jakoivat salaisia painotuotteita ja tekivät muita tehtäviä <ref>Taistelujen kirja 3 , s. 348</ref>
[[Leo Mechelin]] laati kansalaisadressin, johon kertyi noin 500 000 nimeä. Tsaarille adressi toimitettiin syyskuussa, mutta vastaanotto oli jyrkkä. Kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]] reagoi adressiin uhkaamalla aseistakieltäytyjiä opiskelupaikkojen menetyksillä ja virkakielloilla. Kagaalin järjestämät kutsuntalakot saivat tsaarin lopulta kuitenkin luopumaan asevelvollisuuden toimeenpanosta.
▲[[Leo Mechelin]] laati kansalaisadressin, johon kertyi noin 500 000 nimeä. Tsaarille adressi toimitettiin syyskuussa, mutta vastaanotto oli jyrkkä. Kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]] reagoi adressiin uhkaamalla aseistakieltäytyjiä opiskelupaikkojen menetyksillä ja virkakielloilla. Kagaalin järjestämät kutsuntalakot saivat tsaarin lopulta kuitenkin luopumaan asevelvollisuuden toimeenpanosta.
==Naiset toiminnassa==
| |||