Ero sivun ”Integrated Drive Electronics” versioiden välillä

'''IDE''' ({{lyhenne|Integrated Drive Electronics}}) on [[kiintolevy]]jen ja [[optinen asema|optisten asemien]] liittämiseen tarkoitettu liitäntäväylä, ja jo viimeistään 90-luvulta aivan viime vuosiin asti yleisin tapa liittää kiintolevy tai optinen asema mikrotietokoneeseen. IDE määrittelee sähköisen liitynnän ja komentoprotokollat joilla tieto saadaan liikkumaan mikrossa IDE-laitteelle talteen tai palauttaa sieltä käyttöä varten. Eri valmistajien laitteet on tarkoitettu käymään hyvin yhteen samaan kaapeliinkin kytkettynä, tosin esimerkiksi IDE:n alkuaikoina kaikki yhdistelmät eivät toimineet.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}<!-- Tähän jos löytyisi viite, joka todentaa tuon jälkimmäisen lauseen esimerkkitapauksilla -->▼

Eräs IDE:n ominaispiirre on se että data siirtyy normaalisti 16 bittiä rinnakkaisesti, kukin bitti omassa johtimessaan. Sen vuoksi [[SATA]]-organisaatio nimittää IDE-väylää PATA:ksi, jossa P tarkoittaa sanaa parallel, eli rinnakkainen. ATA tulee sanonnasta "AT Attachment", mikä luonnehtii IDE-väylän suoraa yhteyttä IBM® PC AT:n laajennuskortti[[väylä]]än. IDE-liitin on 39-napainen. Vanhemmissa mikroissa se oli usein 40-napainen, kaksirivinen piikkirima, ja silloin myös johtona oli 40-napainen lattakaapeli. Etenkin kannettavien mikrojen 2,5-tuuman levyiset IDE-levyt käyttävät 44-napaista johtoa, koska käyttöjännite levylle kulkee kätevästi samassa kaapelissa. Tavallinen IDE-levy on 3.5-tuumainen eli suunnilleen korppuaseman levyinen, ja jännitesyöttöliitin on erillinen ja tukeva nelinapainen, jossa kulkee viiden voltin syöttö levyn logiikkapiireille ja 12 voltin syöttö kiintolevyn taikka CD- tai DVD-aseman tehoa imevien moottoreiden käyttöön.▼

Tiedonsiirron nopeuttamisen mahdollistamiseksi keksittiin 80-napainen ATA-kaapeli, jossa on runsaasti lisää maajohtimia, jotka auttavat pitämään korkeamman taajuuden signaalin häiriövapaana.▼