'''Constans''' ([[320]] – [[28. tammikuuta]] [[350]]) oli [[Konstantinus Suuri|Konstantinus Suuren]] ja keisarinna [[Fausta]]n nuorin poika. Isänsä kuoltua vuonna [[337]] Constansista tuli keisari yhdessä veljiensä [[Constantius II]]|Constantius II:n]] ja [[Konstantinus II]]|Konstantinus II:n]] kanssa. Veljesten keskinäisessä vallanjaossa Constansin valtapiiriksi määriteltiin Italian ja Afrikan alueet.
Constans joutui pian riitoihin valtakunnan läntisiä osia hallitsevan Konstantinus II:n kanssa. Konstantinus II yritti vallata Italian Constansilta vuonna 340, mutta Constansin joukot surmasivat hänet [[Aquileia]]n lähistöllä. Constans valtasi itselleen veljensä alueet, eli hän hallitsi tämän jälkeen Rooman länsi- ja keskiosia, kun taas Constantius II hallitsi yhä edelleen itäosia.
Constans oli harras [[kristinusko|kristitty]] ja halusi aktiivisesti toimia aktiivisesti kristinuskon yhtenäisyyden puolesta. Hän mm.muun muassa tuki kirkkoisä [[Atanasios Suuri|Atanasiosta]] tämän taistelussa [[areiolaisuus|areiolaisia]] oppeja vastaan. Tämä tosin johti vaaralliseen vastakkainasetteluun hänen veljensä Constantiuksen kanssa, joka kannatti areiolaisuutta. Veljekset kuitenkin pystyivät kuitenkin sopimaan uskonnolliset erimielisyytensä. Ainakin he olivat yhtä mieltä siitä, että pakanauskonnot pitää tukahduttaa, ja niinpä he kielsivät vuonna 341 kielsivät pakanalliset uhritoimitukset koko valtakunnan alueella.
Vaikka Constans saavuttikin joitakin merkittäviä voittoja mm.muun muassa [[frankit|frankeista]], hän ei kuitenkaan koskaan tullut suosituksi sotilaiden keskuudessa. Syy on saattanut olla hänen määräileväksi ja ahneeksi väitetyssä luonteessaan. Joka tapauksessa vuonna 350 kenraali [[Magnentius]] asettui Constansin vastaisen sotilaskapinan johtoon Galliassa[[Gallia]]ssa. Constans huomasi pian olevansa hengenvaarassa ja yritti paeta kohti [[Hispania]]a, mutta Magnentiuksen kätyrit saivat hänet kiinni ja murhasivat hänet.
