Ero sivun ”Henrik II Pyhä” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Heinrich II und Kunigunde.JPG|thumb|200px|Henrik II ja puoliso Kuningunde. 15. vuosista, Itävalta.]]

'''Henrik II Pyhä''' (s. [[6. toukokuuta]] [[973]] tai [[978]] [[Bad Abbach]]issa tai [[Hildesheim]]issa - k. [[13. heinäkuuta]] [[1024]] [[Grona]]ssa) oli [[Otto I Suuri|Otto I Suuren]] nuoremman veljen, [[Baijeri]]n herttuan Henrik I pojan, herttua Henrik II Toraisan ja Burgundin kuninkaan Konradin tyttären Giselan vanhin poika. Nuoruutensa Heinrik vietti Hildesheimissa opiskellen katedraalikoulussa, jossa hän sai hengellisen peruskoulutuksensa. Opintojaan hän jatkoi [[Regensburg]]issa piispa Wolfgagin johdolla. Henrik ehti hallita Baijeria isänsä kanssahallitsijana muutaman vuoden ennen tämän kuolemaa, jonka jälkeen Baijerin aatelisto valitsi Henrikin Baijerin herttuaksi Henrik IV nimisenä.

Noin vuonna 1000 Henrik avioitui [[Sigfrid I Luxemburgilainen|Luxemburgin kreivin Sigfridin]] tyttären [[Kunigunde]]n kanssa. Avioliitto oli Henrikille erittäin hyödyllinen, sillä näin hän pääsi valtakunnan merkittävimpään sukuun.

[[KuvaTiedosto:Kronung Heinrich II.jpg|thumb|200px|Henrik II kruunataan. Miniatyyrimaalauksessa itse Kristus kruunaa Henrikin.]]

Keisari [[Otto III]] kuoli Italiassa lapsettomana, jolloin Henrik hänen pikkuserkkunaan oli lähin perillinen. Vaimonsa suvun ja saksilaisten kannattajiensa avustuksella Henrik valittiin Saksan kuninkaaksi Mainzissa [[7. kesäkuuta]] [[1002]]. Kuninkaaksi kruunaamisen suoritti arkkipiispa Willigis.

Henrik II teki vuonna 1004 sotaretken Pohjois-[[Italia]]an, jossa [[Ivrea]]n maakreivi Arduin oli Otto III kuoltua julistautunut [[Lombardia]]n kuninkaaksi merkittävien piispojen tuella. Mutta [[Verona]]n piispa Otbert kutsui Henrik II Italiaan. Sotaretken aikana Henrik II kruunattiin [[Pavia]]ssa [[14. toukokuuta]] [[1004]] Lombardian kuninkaaksi (Rex Langobardorum). Keisarin kruunua Henrik ei vielä saavuttanut paavi [[Johannes XVIII]]:n ollessa tiukka Henrikin vastustaja. Vuoden lopussa Henrik palasi pohjoiseen.

Vuosien 1004 ja 1018 välillä Henrik II teki kolme pitkää sotaretkeä [[Puola]]n herttuaa [[Boleslaw]]ia vastaan. Boleslaw oli [[25. kesäkuuta]] [[1002]] käynyt vakuuttamassa uskollisuuttaan juuri valitulle kuningas Henrik II Merseburgissa. Heidän välilleen tuli kuitenkin kiistaa [[Thüringen]]in herttuan Ekkehardin, Boleslawin velipuolen, kuoltua. Boleslaw joutui attentaattiin, jossa lukuisia hänen seurueensa puolalaisia sai surmansa. Boleslaw väitti Henrik II järjestäneen väijytyksen. Kiista eskaloitui sodaksi.

Keisarikruunauksen jälkeen Henrik II aloitti neljännen sotaretkensä Boleslawia vastaan. Henrik II oli pyytänyt vasalliltaan tukea Rooman matkalleen, mutta Boleslaw ei ollut sitä antanut, koska ei pitänyt ajatuksesta kruunata Henrik II keisariksi. Lisäksi jännitystä heidän välilleen oli aiheuttanut skisma [[Kiova]]n kruununperimyksestä. Vuonna 1015 Henrik II varusti suuren armeijan ja ylittäen Oderin yhdessä [[Saksi]]n herttuan Bernhard von Sachsenin ja Böömin ruhtinaan Udalrich Süden armeijoiden kanssa. Taistelut olivat kovia ja aiheuttivat puolalaisille suuria tappioita, mutta saksalaisten tappiot olivat myös niin suuria, että Henrik II oli vedettävä armeijansa 1016 takaisin Merseburgiin. Vuonna 1017 Henrik II teki viimeisen yrityksen kukistaa Boleslawin. Keisarilliset joukot saivat puolan armeijan ajettua Niemczan linnaan, jota alkoivat piirittää, mutta piiritys epäonnistui saksalaisjoukkojen keskuudessa raivonneen sairauden takia. Henrik II vetäytyi jälleen Merseburgiin.