Ero sivun ”Erich Hartmann” versioiden välillä

Hartmann palveli Saksan [[Luftwaffe]]ssa [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikaan kuuluen siihen ikäluokkaan hävittäjälentäjiä, joka sai hyvin lyhyen koulutuksen ennen rintamalle siirtymistä. Ennen toista maailmansotaa hän oli lentänyt [[purjekone]]ella, äitinsä opettamana. Hän aloitti hävittäjälentäjänä kersanttina itärintamalla liittyen JG 52 ( Jagdgeschwader 52 ) yksikköön lokakuussa v. 1942. Hänen lempinimensä "Bubi", "poju", kuvaa hänen nuorekasta olemustaan. Lentokoneensa hän nimesi Karayaksi. Hän taisteli pääosin Neuvostoliiton rintamalla vuosina 1942–1945.

Hartmann käytti miltei ainoastaan [[Messerschmitt Bf 109]] G-6 -hävittäjää. Hän suoritti 1 404 taistelulentoa osallistuen noin 825 ilmataisteluun. Näissä hän saavutti uskomattomat 352 ilmavoittoa (joista 6 oli U.S. 15th Air Forcen [[North American P-51 Mustang]]ia ja mm. 61 [[Iljušin Il-2|Sturmovik]]ia ), mikä on lukumääräisesti ylittämätön saavutus. Häneltä ei kaatunut yhtään siipimiestä ( ''rottenflieger'' ) yli 1 400 taistelulennon aikana (yksi ammuttiin alas).

Ennen nousuaan parinjohtajaksi hän oli lentänyt useiden ässien siipimiehenä oppien näiltä erilaisia taistelutekniikoita. Näitä oppeja yhdistellen Hartmann kehitti itselleen sopivan taistelutaktiikan, ''"Havaitsehavaitse-päätä-hyökkää-irrottaudu":n''. Hartmann ampuikin vasta enintään 140 metrin päästä, jolloin ohiampumisen riski pieneni huomattavasti.

Viimeinen ilmavoitto tuli [[Jakovlev Jak-7]] -hävittäjästä [[8. toukokuuta]] [[1945]], jona päivänä hän antautui amerikkalaisille joukoille. He luovuttivat kuitenkin Hartmannin Puna-armeijalle.