Ero sivun ”Kustaa III” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisätty lähteitä, täsmennetty, laajennettu hieman
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 48:
Kulttuurielämän kannalta Kustaa oli hyvin merkittävä hallitsija.<ref name="Vk332">Virrankoski s. 332</ref> Hän perusti vuonna 1773 [[Ruotsin kuninkaallinen ooppera|kuninkaallisen oopperan]], vuonna 1786 [[Ruotsin Akatemia]]n ja vuonna 1788 [[Kungliga Dramatiska Teatern|kuninkaallisen draamateatterin]]. Hän suosi erityisesti näyttämötaidetta, ja esiintyi itsekin näyttelijänä. Kustaan kiinnostus arkkitehtuuriin ja sisustamiseen näkyy etenkin siinä, että hänen mukaansa on nimetty kokonainen tyylisuunta, "[[kustavilaisuus]]".
 
Enonsa [[Fredrik II Suuri|Fredrik II Suuren]] tavoin Kustaa oli erityisen kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista ja puhui sujuvasti ranskaa. Mielenkiintoa riitti myös valtakunnan itäisen osan asioihin. VoidaanOn jopa väitetty, ettäettei yksikään Ruotsin hallitsija ei ole osoittanut niin paljon kiinnostusta Suomen kehittämiseen kuin Kustaa.<ref name="jern402">Fagerlund, Villstrand, Jern s. 402</ref>
 
Kustaa vieraili ensimmäisen kerran nykyisen Suomen alueella vuonna 1775. [[Vaasa]]an perustettiin tuolloin hovioikeus. Kustaan hallintokaudella perustettiin myös [[Tampere]]en (1779) ja [[Kuopio]]n (1775) kaupungit.
Rivi 91:
Kustaa III joutui hallintokautensa lopussa yhä enemmän etsimään tukea alemmilta säädyiltä. Varsinkin talonpojat olivat hyvin kuningasmielisiä. Tilanne oli Kustaan kannalta erikoinen. Hän oli erittäin hienostunut ihminen, joka viihtyi oopperassa, tanssiaisissa ja naamiaisissa. Hänen tukijansa puolestaan olivat maaseudun köyhissä oloissa asuvia talonpoikia, joille kevytmielinen hovielämä oli täysin vierasta.
 
Kustaan taipumus luottaa vain omiin suosikkeihinsa kasvoi hänen hallintokautensa loppua kohti, ja tämämikä herätti paljon katkeruutta vallasta syrjään joutuneissa aatelismiehissä.<ref name="jern401"/> Vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja johti lopulta kuninkaan ja aatelistoon täyteen välirikkoon.<ref>Fagerlund, Villstrand, Jern s. 418</ref> Tyytymättömyys kuninkaaseen kasvoi niin suureksi, että syntyi hänen murhaamiseensa tähtäävä salaliitto. Siihen kuului noin sata miestä, enimmäkseen aatelisia. Osa salaliittolaisista toivoi, että kuninkaan murhan jälkeen voitaisiin palata aiempaan hallintojärjestelmään, jossa säädyt ja varsinkin aatelisto käytti ylintä valtaa. Osa puolestaan oli mukana puhtaasti henkilökohtaisen kaunan vuoksi.
 
Murhatyön tekijäksi valikoitui kapteeni [[Jacob Johan Anckarström]]. Hän ampui [[16. maaliskuuta]] [[1792]] Kustaata kylkeen [[Ruotsin kuninkaallinen ooppera|Tukholman oopperatalo]]n naamiaisissa. Kuninkaan haavoja ei pidetty ensin hengenvaarallisina, mutta ammuksena käytetty ruostunut rauta aiheutti kuolion, ja kuningas kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen alaikäinen poikansa [[Kustaa IV Aadolf]].