Ero sivun ”Beetasäteily” versioiden välillä

508 merkkiä lisätty ,  14 vuotta sitten
historia ym.
(tietoa vaimenemisesta)
(historia ym.)
 
'''Beetasäteily''' on [[Radioaktiivinen hajoaminen|radioaktiivisen hajoamisen]] yksi muoto, jossa atomin ytimestä poistuu (emittoituu) beetahiukkanen ([[elektroni]] tai [[positroni]]). Elektronin poistuessa kyseessä on ''beeta miinus'' '''(&beta;<sup>&minus;</sup>)''' -säteily. Positronin poistuessa kyseessä on ''beeta plus'' '''(&beta;<sup>+</sup>)''' -säteily ([[positroniemissio]]).
 
== Säteilyn synty ==
 
&beta;<sup>&minus;</sup>-säteilyssä [[heikko vuorovaikutus]]voima muuntaa [[neutroni]]n [[protoni]]ksi ja lähettää ytimestä elektronin ja anti-[[neutriino]]n:
 
:<math>\mathrm{~^{22}_{11}Na}\rightarrow\mathrm{~^{22}_{10}Ne}+\mathrm{e}^++{\nu}_e</math> (&beta;<sup>+</sup>- säteily)
 
== Säteilyn luonne ==
 
Beetasäteily on voimakkaasti [[ionisoiva säteily|ionisoivaa säteilyä]] kuten [[alfasäteily]]- ja [[gammasäteily]]kin. Beetasäteily muuttaa suuntaansa magneettikentässä. Tästä pääteltiin, että tämä säteilyn osa koostuu varatuista hiukkasista. Beetasäteily on läpäisykyvyltään alfa- ja gammasäteilyjen väliltä.
Beetasäteily vaimenee väliaineessa kun elektronit, joista säteily koostuu, menettävät liike-energiaansa pääasiassa sirotessaan aineen elektroneista ja ytimistä. Pääosa hidastumisesta tapahtuu säteilyn vuorovaikutteessa aineen elektronien kanssa. Hidastuminen on vaihtelevaa, paljon sirontaa aiheuttavaa ja voi olla äärimmäisen voimakastakin johtuen säteilyn ja väliaineen elektronien samansuuruisesta massata. Tästä johtuen beetasäteilylle on tyypillistä, että hiukkasten rata on voimakkaasti kimpoileva ja vaimenemiseen vaikuttaa merkittävästi sattuma.
 
== Historia ==
*Katso myös: [[beetahiukkanen]], [[positroniemissio]], [[hiukkassäteily]], [[radioaktiivinen isotooppi]]
 
[[Kuva:Alfa_beta_gamma_radiation.png|333px|thumb|Heliumytimistä koostuvan alfasäteilyn pysäyttää paperiarkki, elektroneista koostuvan betasäteilyn alumiinilevy ja gammasäteily vaimenee väliaineessa.]]
 
Kun ranskalainen fyysikko [[Henri Becquerel]] keksi radioaktiivisuuden [[1896]], ei hän aavistanut että ilmiön aiheuttama säteily koostuu sekä energiasta että hiukkasista. Toinen tutkija, [[Ernest Rutherford]], aloitti pian tutkimukset säteilyn luonteen selvittämiseksi ja keksi ydinsäteilyn kolme päälajia: alfa- beeta- ja gammasäteilyn. 1900-luvulle mennessä oli selvinnyt, että beetasäteily koostui itse asiassa elektroneista.
 
*Katso myös: [[beetahiukkanen]], [[positroniemissio]], [[hiukkassäteily]], [[radioaktiivinen isotooppi]]
 
[[Luokka:Ydinfysiikka]]
4 893

muokkausta