Ero sivun ”George Armstrong Custer” versioiden välillä

lainausmerkit
p (typo, läntisen Kansas ja Nebraskan alueilla -> läntisen Kansasin ja Nebraskan alueilla)
(lainausmerkit)
}}
 
'''George Armstrong Custer''' ([[5. joulukuuta]] [[1839]] [[New Rumley]], [[Ohio]] – [[25. kesäkuuta]] [[1876]] [[Little Bighorn]], [[Montana]]) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[ratsuväki|ratsuväen]] [[komentaja]], joka tunnetaan parhaiten kärsimästään murskatappiosta ja kuolemastaan [[Little Bighornin taistelu]]ssa. Custer oli sotilasarvoltaan väliaikainen [[prikaatikenraali]]. Hänen vakituinen sotilasarvonsa oli kuitenkin vain [[everstiluutnantti]]. Custeria kutsutaan kirjallisuudessa usein virheellisesti "kenraali”kenraali Custeriksi"Custeriksi”.
 
==Nuoruus ja avioituminen==
 
George Custer syntyi vanhempiensa ensimmäisenä yhteisenä lapsena. Hänen isänsä Emanuel Henry Custer oli [[seppä]]. Äidin nimi oli Maria Kirkpatrick Ward. Perheen lapsien määrä kasvoi myöhemmin kolmella pojalla ja yhdellä tytöllä. Heidän nimensä olivat syntymäjärjestyksessä Nevin, Thomas, Boston ja Margaret. Jo pienenä Georgea alettiin kutsua toisen etunimensä mukaan Armstrongiksi. Hän itse ei osannut lausua nimeään oikein, vaan siitä tuli "Autie"”Autie”, josta muodostui yleisesti käytetty lempinimi.<ref name="Hatch 1"> Hatch s.1.</ref>
 
Nuori Custer varttui lapsuutensa [[Monroe (Michigan)|Monroessa]] [[Michigan]]issa. Hän kävi [[koulu]]a Ohiossa, ja hänen kunnianhimoinen päämääränsä oli pienestä pitäen tulla sotilaaksi.<ref name="Getty"/>
Koulunkäyntinsä lopetettuaan Custer aloitti vuonna 1857 sotilasuransa [[West Point]]in sotilasakatemiassa. Hän solmi monia ystävyyssuhteita niin lännestä kuin etelästäkin tulleiden kadettien kanssa. Myöhemmin hän joutui taistelukentällä kohtaamaan erään huonetoverinsa, joka [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltojen sisällissodassa]] edusti vihollisen joukkoja eli [[etelävaltiot|Etelävaltioita]].<ref name="Angelfire"/>
 
West Pointissa Custer tunnettiin useilla lempinimillä, kuten "Cinnamonina"”Cinnamonina” ja "Curlynä"”Curlynä”. Kumpikin nimi liittyi hänen kihariin hiuksiinsa, jotka tuoksuivat kaneliöljylle. Hän sai epäsopivasta käytöksestäänään useita muistutuksia. Vaikka nämä teot eivät olleet juuri suunsoittoa kummempia, oli niiden määrä epätavallisen suuri. Vakavimmista rikkeistä ei ole löytynyt merkintöjä. Custer käytti opiskeluaikoinaan jonkin verran alkoholia, mutta tutkimukset osoittavat, että suurin osa West Pointin kadeteista teki samoin.<ref name="Angelfire"/>
 
Vuonna 1861 Custer valmistui 34-henkisen vuosikurssinsa viimeisenä.<ref name="Angelfire">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.angelfire.com/oh5/custer/Westpoint.html | Nimeke = Academy Years at West Point | Julkaisu = Angelfire.com | Viitattu = 4.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
===Avioliitto===
[[Tiedosto:George Armstrong Custer and Elizabeth Bacon Custer - Brady-Handy.jpg| thumb|right|190px| George ja Elizabeth Bacon Custer.]]
Custer avioitui [[9. helmikuuta]] [[1864]] Elizabeth "Libbie"”Libbie” Baconin kanssa. He olivat tunteneet toisensa jo lapsuudessaan Monroessa, mutta virallisesti heidät esiteltiin toisilleen [[kiitospäivä]]n juhlissa vuonna 1862.<ref name="Teilas 233"> Teilas s. 233.</ref> Libbie oli kuusi vuotta miestään nuorempi, ja häntä pidettiin sekä kauniina että älykkäänä<ref name="Vert 62"> Vert s. 62.</ref> Pari oli kirjeenvaihdossa runsaan vuoden ajan ennen avioitumista. Libbien isä ei halunnut tyttärensä seurustelevan sotilaan kanssa, mutta tyttö ei antanut tämän mielipiteen vaikuttaa päätökseensä tulla rouva Custeriksi. Custer itse myönsi, että Libbiellä oli taito hillitä hänen ajattelematonta ja röyhkeää tapaansa käyttäytyä, ja oli hänelle ihanteellinen puoliso.<ref name="Day"/>
 
Avioliiton jälkeen pari vietti kuherruskuukautensa [[New York]]issa. Tämän jälkeen he asettuivat asumaan [[Washington (DC)|Washingtoniin]], jossa heistä tuli seurapiirien lemmikeitä. Kun Custer oli sotakentillä, Libbie piti yllä suhteita [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanisen puolueen]] jäseniin. Hän hankki vaikutusvaltaa [[Yhdysvaltain kongressi|kongressin]] edustajiin, ja tällä saattoi myös olla ratkaiseva merkitys Custerin sotilaalliseen ylennykseen keväällä 1865.<ref name="Day"/>
Custer osallistui [[Yhdysvaltain sisällissota]]an [[pohjoisvaltiot|pohjoisvaltioiden]] joukoissa ratsuväen komentajana. Hänen sotilaallinen nousunsa oli nopea, ja perustui voimakkaaseen kunnianhimoon ja tiukoissa tilanteissa osoitettuun kylmäverisyyteen.<ref name="Kennedy">{{Verkkoviite| Osoite=http://militaryhistory.about.com/od/1800sarmybiographies/p/custer.htm | Nimeke=Indian Wars: Lt. Colonel George A. Custer |Tekijä=Kennedy Hickman|Viitattu=21.12.2010 |Kieli={{en}}}}</ref> Hänen uskaliasta toimintaansa ei kuitenkaan pidetty erityisen älykkäänä. Custer hankki itselleen vapaaehtoisten [[kenraalimajuri]]n paikallisarvon ja suunnitteli itselleen kiiltävän ja samettisen [[univormu]]n.<ref name="New">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2010/06/13/books/review/Barcott-t.html | Nimeke = Sunday Book Review: The Last Stand| Julkaisu = New York Times.com |Viitattu =5.12.2010 |Kieli={{en}}}}</ref>
 
[[3. heinäkuuta]] [[1863]] Custer ja hänen prikaatinsa, joka tunnettiin nimellä "Wolverines"”Wolverines” (michiganilaiset) näyttelivät tärkeää roolia [[Gettysburgin taistelu]]ssa, joka käytiin [[Pennsylvania]]ssa. Custer johdatti taistelun aikana miehensä uskaliaaseen rynnäkköön, joka mursi etelävaltioiden joukkojen selustan. Vaikka Custer menetti 257 miestä, enemmän kuin yksikään muu pohjoisvaltioiden ratsuväkirykmentti taistelun aikana, toi Gettysburgissa osoitettu uhkarohkeus hänelle paljon kunniaa. Samalla hänen prikaatistaan tuli eräs sodan juhlituimmista sotilasyksiköistä.<ref name="Getty">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rocemabra.com/~roger/tagg/generals/general38.html | Nimeke = Union Cavalry Corps, 3rd Division | Julkaisu = Resemabra.com | Viitattu =6.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto:Custer BG Geo A in velvet ca 1864.JPG|thumb|right|170px| Custer istuvassa samettisessa husaarintakissaan, jonka hän oli suunnitellut itse. Hän oli sisällissodan pohjoisvaltioiden kuvatuin upseeri.<ref name="Getty"/>]] Seuraavan kahden vuoden aikana Custerin ratsuväki otti osaa vielä moniin taisteluihin, jotka päättyivät lähes vuoden jatkuneeseen [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piiritykseen]]. [[9. huhtikuuta]] [[1865]] kenraali [[Robert E. Lee]]n johtamat etelävaltioiden joukot antautuivat pohjoisvaltioille, joka merkitsi samalla sisällissodan päättymistä.<ref name="Kennedy"/>
 
Läntisten alueiden ylipäällikkö ja prikaatinkenraali [[Philip H. Sheridan]] lähetti ensiluokkaisia rajaseudun miehiä nujertamaan intiaanit, mutta cheyennien lisäksi vastassa oli [[kiowat|kiowia]] ja [[comanchet|comancheja]]. Sota siirtyi etelämmäksi ja mukaan liittyi Sheridanin alaisuuteen siirtynyt Custer ja hänen ratsuväkensä. Sheridan suunnitteli hyökkäystä [[Oklahoma]]n Wachita-joen reservaattialueella sijaitsevaan cheyennien talvileiriin, joka toimi rauhantahtoisen päällikön [[Musta Kattila|Mustan Kattilan]] alaisuudessa. Tämä oli tuonut joukkonsa pois sota-alueilta osallistumatta siellä käytäviin taisteluihin. Sheridan tiesi, että Mustan Kattilan leiriin ei kuulunut kovinkaan paljon nuoria sotureita.<ref name="Newark 251"> Newark & May s. 251.</ref> Tämä asia helpotti hänen päätöstään antaa Custerille määräyksen hyökätä kylään.<ref name="Horsley">{{Verkkoviite| Osoite =http://www.dickshovel.com/was.html |Nimeke=Genocide on The Great Plains | Tekijä=Horsley, James|Viitattu=18.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto: The Indian campaign.jpg|thumb|300px|Custer kävelytti vangitsemiaan cheyennenaisia yli sata kilometriä lumen peittämillä tasangoilla jäätävän tuulen piiskaamina.]]
[[27. marraskuuta]] [[1868]] Custer joukkoineen tunkeutui läpi lumituiskun Mustan Kattilan leiriin. Hyökkäyksen vaikuttavuutta lisätäkseen rykmentin soittokunta puhalsi torvillaan Custerin lempisävelmää "Garry”Garry Owenia"Owenia”.<ref name="Henriksson 111"> Henriksson s. 111.</ref> Cheyennet eivät ehtineet nousta puolustukseen, vaan yrittivät paeta suojaan sekasorron alta. Heidän muonansa ja talvivarustuksensa tuhottiin, ja yli 800 intiaaniponia ammuttiin. Taistelu oli ohi muutamassa minuutissa, mutta sen seuraukset olivat murheelliset cheyenneille. Päällikkö Musta Kattila ja 103 leirin asukasta menehtyi. Heistä 92 oli naisia, lapsia ja vanhuksia.<ref name="Horsley"/> Eloon jääneet 53 naista ja lasta pakotettiin kulkemaan jalkaisin yli sadan kilometrin matka lähimpään linnakkeeseen paksussa lumessa ja kovassa pakkasessa.<ref name="Henriksson> Henriksson s. 111.</ref>
 
===Venäjän suurruhtinaan vierailu===
Washitan verilöylyn jälkeen Custerin saama kyseenalainen maine levisi [[tasankointiaanit|tasankointiaanien]] keskuudessa ja hänestä käytettiin halventavaa liikanimeä "Vaimontappaja"”Vaimontappaja”. Cheyennet ja siouxit kutsuivat Custeria myös "Pitkätukaksi"”Pitkätukaksi” hänen hiustensa mukaan. Ulkoista olemusta korostava samettinen sisällissodan aikainen asepuku oli tasangoilla vaihtunut valkoiseksi pukinnahkaiseksi turkismetsästäjän hapsutakiksi. Tästä muodostui liehuvan tukan ohella Custerin tunnusmerkki, jota seuraavan vuosisadan elokuvantekijät hyödynsivät.<ref name="Frost 179"> Frost s. 179.</ref>
 
Custerin saamat tehtävät eivät liittyneet yksinomaan vierailuihin tasankointiaanien kylissä. Alkuvuodesta [[1872]] hän oli mukana [[Venäjä]]n [[tsaari]]n [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:sen]] pojan suurruhtinas Alexisin ja tämän seurueen metsästysretkillä [[Nebraska]]n tasangoilla.<ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref><ref name="Leckie 134"> Leckie s. 134.</ref> Ruhtinas ampui kahtena päivänä useita [[biisoni|biisoneita]] ja oli katselijana sadan sioux-soturin esittämässä rauhanomaisessa sotatanssissa.<ref name="Angel">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.angelfire.com/mi4/polcrt/Custer.html| Nimeke =General George Armstrong Custer| Julkaisu=Angelfire.com|Viitattu=16.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref> Maailmankiertueella oleva ruhtinas vieraili Custerin mukana myös [[Denver]]issä, josta he jatkoivat [[Louisville]]en. Täällä rouva Custer liittyi seurueeseen mukaan ja kertoili jälkeenpäin ylpeänä siitä kuninkaallisesta kohtelusta, jota oli saanut osakseen venäläisten arvovieraiden mukana liikkuessaan. Yli kuukauden kestäneen vierailun jälkeen ruhtinas seurueineen matkusti Custerien seurassa laivalla alas [[Mississippi (joki)| Mississippiä]] [[New Orleans]]iin, josta hän jatkoi matkaansa venäläisen sotalaivan mukana päämääränään [[Havanna]].<ref name="Hatch 108"> Hatch s. 108.</ref>
===Mustien vuorten kultalöydöt===
 
Vuonna 1874 kenraali Sheridan lähetti Custerin rykmentteineen tutkimusmatkalle [[siouxit|sioux-intiaanien]] pyhille maille [[Black Hills]]iin, jossa oli huhun mukaan tehty kultalöytö. Custer vahvisti asian, ja tietoa levitettiin tehokkaasti lehdistölle. Asia eteni aivan kuten Washingtonin päämajassa oli laskettukin. Kullanhimon sokaisemia onnenonkijoita ja seikkailijoita alkoi virrata Dakotan territorioon päämääränään Mustat vuoret. Pienelle alueelle kertyi lyhyessä ajassa 15&nbsp;000 kullankaivajaa.<ref name ="New"/> Custer joukkoineen oli valmiina avaamaan tulen, jos intiaanien ja kullankaivajien välille syntyisi erimielisyyksiä. Vaikka Custerin tehtävänä olikin "suojella"”suojella” alueen intiaaniväestöä, niin sotilaat eivät kyenneet tai edes halunneet estää kullankaivajien toimia.<ref name=Henriksson 123"> Henriksson s. 123.</ref>
[[Tiedosto: USGrant.gif|thumb|left| Ulysses Grant ennen presidenttikauttaan. Yhdysvaltojen päämiehenä ([[1869]]- [[1877]]) hän kannatti "rauhanpolitiikkaa"”rauhanpolitiikkaa” joka perustui intiaanien sotilaallisesti alistettuun asemaan. Tasankointiaanit osoittivat kuitenkin politiikan perusajatuksen virheellisyyden.]]
Siouxien eri leirikuntien ja heimojen päälliköt yhdistivät voimansa. He toimivat juuri päinvastoin kuin mitä heiltä osattiin odottaa. He halusivat neuvotella sen sijaan että olisivat ryhtyneet sotimaan. Yhdysvaltojen presidentti [[Ulysses S. Grant]] joutui tukalaan asemaan yrittäessään tehdä valintaa intiaanien ja kullankaivajien välillä. Hän nimitti komission neuvottelemaan [[lakotat|lakotain]] kanssa Mustien vuorten ostamisesta. Intiaanien johdossa toiminut [[Punainen Pilvi]] piti kiinni sopimuksesta, joka oli kirjoitettu 1860-luvun lopulla ja jossa maat oli luvattu lakotoille. Hän oli valmis myymään vuoret, mutta palkkioksi niistä hän vaati Yhdysvaltoja elättämään kansaansa seitsemän sukupolven ajan ja maksamaan lisäksi 600 miljoonaa [[dollari]]a. Grantin komissio ei suostunut vaatimuksiin.<ref name="Henriksson 124">Henriksson s. 124.</ref>
 
===Custer ja Grant===
 
Grantin rauhanpolitiikan ohella esille noussut [[Bureau of Indian Affairs]] (intiaaniasiain virasto) sai ikävää julkisuutta, kun muutamat siihen kuuluvat henkilöt joutuivat syytteeseen [[korruptio]]sta. Reservaatti-intiaaneille tarkoitetuista vuotuisista korvauksista suurin osa oli käytetty muihin tarkoituksiin. Eräs syytetyistä oli presidentin veli Orvin T. Grant.<ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Custer matkusti Washingtoniin keväällä [[1876]] ja esiintyi [[tuomioistuin|tuomioistuimen]] edessä todistajana syytettyjä vastaan. Tapaus kiristi Custerin ja presidentti Grantin välejä.<ref name="Experience">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.pbs.org/wgbh/amex/grant/peopleevents/p_custer.html| Nimeke = People and Events: George Armstrong Custer | Julkaisu=American Experience| Viitattu=15.12.2010|Kieli={{en}}}}</ref> Grant oli raivoissaan ja halusi kostaa Custerille veljensä puolesta. Presidentin käskystä Custer menetti määräysvallan ratsuväkeensä. Kenraalit Sheridan ja [[Alfred H. Terry]] ryhtyivät puhumaan Custerin puolesta ja onnistuivat muuttamaan Grantin päätöksen.<ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Terry oli nimitetty johtamaan kolonnaa, jonka tehtävänä oli laittaa kuriin reservaateistaan karanneet intiaanit, keinoja kaihtamatta. Sheridan, jonka kuuluisin [[mietelause]] oli "''Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani''" luotti täysin Custerin taitoihin tulevissa yhteenotoissa .<ref name="Waldman 157"> Waldman s. 157.</ref> Sisällissodassa ansioituneelta Terryllä ei ollut kokemuksia intiaaneja vastaan käydyistä sodista, ja siksi hän halusi ottaa Custerin mukaan tasangoille suuntautuvalle matkalle.<ref name="Teilas 276"> Teilas s. 276.</ref><ref name="Leckie 134"> Leckie s.134.</ref>
 
===Little Big Horn===
Custer ei ilmeisesti käsittänyt vastassa olevan vihollisjoukon suuruutta ja määräsi joukkonsa piirittimään leirin, vaikka vastassa oli noin 1&nbsp;800 soturia.<ref name="Waldman 157"/> Päätöksensä tehtyään hän jakoi rykmenttinsä kolmeen erilliseen taisteluyksikköön.<ref name="Teilas 74"> Teilas s. 74.</ref>
<div style="float: right; margin: 1em; font-size: 85%; background:#DB9370; width:26em; max-width: 40%; padding:1ex">
:"''Custeria ei oltu silvottu lainkaan.
:''Hän makasi selällään ja hänen asentonsa
:''oli hyvin luonnollinen. Olimme nähneet
:''Hänellä oli luodinreikä vasemmassa
:''ohimossaan ja vasemmalla rinnassa
:''lähellä sydäntä.''"
- Edward S. Godfrey, K-komppania.<ref name="Teilas 16"> Teilas s. 16.</ref>
</div>
Operaatio ei mennyt niinkuin Custer oli suunnitellut. Hän odotti helppoa voittoa, mutta hän yliarvioi itsensä ja aliarvioi intiaanit, jotka monien kauppa- ja reservaattisuhteittensa avulla olivat hankkineet Yhdysvaltain armeijalta tuon ajan uusinta asetekniikkaa. Yllätetty Custer ja hänen hieman yli 200 miestään joutuivat pahaan alakynteen. He olivat vailla mahdollisuuksia, kun Hullun Hevosen joukot pakottivat heidät perääntymään kukkulalle, jossa heidät surmattiin tunnin sisällä.<ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s.62.</ref> "Custerin ja hänen miehensä löydettiin tiistaiaamuna [[27. kesäkuuta]]. Eräs paikalle ensimmäisenä tulleista oli kapteeni [[Edward S. Godfrey]], joka kuvaili näkyä kammottavaksi.<ref name="Taylor 96"> Taylor s. 96.</ref>
 
==Kuoleman jälkeinen myytti==
[[Tiedosto:Buffalo Bill Cody ca1875.jpg|thumb|right|150px| Buffalo Bill omaksui Custerin ulkoisen tyylin jo tämän eläessä. Kuva vuodelta 1875.]]
George Armstrong Custerin ruumis haudattiin alun perin taistelukentälle, mutta [[10. lokakuuta]] [[1877]] se siirrettiin West Pointin hautausmaalle. Nuoreksi leskeksi jäänyt vaimo Libbie tunnettiin väsymättömänä miehensä maineen puolustajana tämän kuoleman jälkeen.<ref name="Day">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.history.com/this-day-in-history/george-custer-married | Nimeke = This Day in History: George Custer is Married| Julkaisu = History.com | Viitattu = 5.12.2010| Kieli ={{en}}}}</ref> Rouva Custer oli osallistunut moniin miehensä sotaretkiin, ja kirjoitti myöhemmin useita kirjoja, joissa antoi ylistäviä kuvauksia aviomiehestään. Myös Custer itse ehti saada valmiiksi intiaanisotia käsittelevän kirjansa ''"My Life on the Plains"'', joka julkaistiin kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa. Monet taidemaalarit tekivät Little Big Hornin verilöylystä maalauksia, jotka vahvistivat traagista sankarikuvaa Custerista taistelemassa miestensä keskellä katkeraan loppuun asti. Nimekkäin näistä töistä lienee ollut [[Cassilly Adams]]in "''Custer's Last Fight''", josta otettiin miljoona kopiota. Osa jäljennöksistä päätyi eri puolille Yhdysvaltoja koristamaan [[saluuna|saluunoiden]] seiniä.<ref name="Teilas 351"> Teilas s. 351.</ref>
 
Myytin syntymiseen vaikutti myös [[Buffalo Bill]], joka ei vain tyytynyt ihailemaan Custeria, vaan omi itselleen tämän vaatetustyylin ja pitkät hiukset. Hänen kiertävässä [[Villi länsi|Villin lännen]] show'ssaan esitettiin vuosikymmenien ajan suosittua kohtausta, joka kuvasi Custerin viimeistä taistelua.<ref name="Luhrmann 64"> Luhrmann s. 64.</ref> Eräs show'n intiaaniesiintyjistä oli legendaksi noussut Istuva Härkä, joka vapauduttuaan vankilasta vuonna 1885 liittyi yhden esiintymiskauden ajaksi Buffalo Billin kiertävään sirkukseen.<ref name="Henriksson 150"> Henriksson s. 150.</ref>
==Custerin monet kasvot==
[[Tiedosto: Custer8.jpg|thumb| Custerin rakkaus koiriin oli havaittavissa jo tässä vuonna 1862 otetussa ryhmäkuvassa.]]
Ulkoiselta olemukseltaan Custer oli ihanteellinen ratsuväen johtaja: 180 senttimetriä pitkä, jäntevä, notkea ja hoikkarakenteinen. Hänen fyysinen kuntonsa oli hyvä, eikä hän polttanut eikä juonut alkoholia West Pointin aikojensa jälkeen. Custerin luonteesta on lukuisia kuvauksia, joita on annettu hänen opiskelu- ja sotilasuransa aikana. Hän oli sotilaallisesti lahjakas, rohkea, urhoollinen ja sotavalmiudeltaan erinomainen. Ystävänä häntä pidettiin anteliaana. Lisäksi hän oli hyvin eläinrakas ja antoi kodin kymmenille kulkukoirille, joita hänen miehensä toivat milloin mistäkin.<ref name ="Teilas 230"> Teilas s. 230.</ref><ref name="Dogs">{{Verkkoviite| Osoite= http://custer.over-blog.com/article-15865952.html | Nimeke =The Dogs of The Golden Cavalier| Julkaisu = Custerwest.org| Viitattu 14.12.2010 | Kieli={{en}}}}</ref> Osa koirista jakoi makuuhuoneen isäntäväkensä kanssa. Ollessaan poissa kotoaan Custerilla oli mukanaan verikoiransa "Blucher" ja "Byron" sekä valkoinen [[bulldoggi]] "Turk", jotka nukkuivat isäntänsä patjalla.<ref name="Coren 5"> Coren s. 5.</ref> Biisonijahdissa kuolleen koiransa "Maidan" muistoksi Custer kirjoitti runon, jonka lähetti [[kuriiri]]n mukana vaimolleen. Koirat seurasivat Custeria myös armeijan leireillä ja joidenkin silminnäkijöiden mukaan ainakin yksi niistä oli mukana myös Little Big Hornissa.<ref name="Dogs"/>
 
Taistelukenttien ulkopuolella Custer pysytteli poissa muiden upseerien yhteisistä riennoista. Hän viihtyi hyvin kotonaan, jossa luki tai keskittyi kirjoittamaan muistelmiaan. Metsästys oli ainoa säännöllinen kodin ulkopuolella tapahtuva harrastus.<ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref>
==Toteutumaton unelma==
[[Tiedosto: Custer11.jpg|170px|thumb|Custer lyhensi hiuksensa ennen Little Big Hornia, ehkä ajatellen mahdollista poliittista uraansa tulevaisuudessa.]]
Jos Custer olisi palannut juhlittuna sankarina kotiin Little Big Hornista, olisi hänen sotilasuransa päättynyt siihen. Hänen kiinnostuksensa [[politiikka]]an oli herännyt jo aiempina vuosina, ja hänen päämääränään oli luoda vahva poliittinen ura. Isänsä tavoin Custer kannatti [[demokraattinen|demokraatteja]], ja huhun mukaan hän oli uskonut maineensa intiaanitaistelijana tuovan hänelle mainitun puolueen presidenttiehdokkuuden.<ref name="Utley 129"> Utley s. 129.</ref><ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref> [[Arikarat|Arikara]] -tiedustelijoilleen Custer oli kuvaillut tulevaa elämäänsä Washingtonin "Suurena”suurena valkoisena isänä"isänä”.<ref name="Newark 258"> Newark & May s .258.</ref> Custerin kunnianhimoisen unelman takana oli ajatus lopettaa republikaanisen puolueen valta, joka oli vastuussa epäonnistuneesta intiaanpolitiikasta. Demokraattien tulevana keulakuvana Custer oli uskonut pystyvänsä siirtämään vastuun intiaanipolitiikasta [[Yhdysvaltain sisäministeriö]]stä [[sotaministeri]]öön.<ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref>
 
== Custer fiktiossa ==
Ohjaaja [[Raoul Walsh]] teki vuonna 1941 Custerista elokuvan ''[[He kuolivat saappaat jalassa]]'' (''They Died with Their Boots On''). Custerina esiintyi [[Errol Flynn]] ja Elizabeth Baconia esitti [[Olivia de Havilland]]. Elokuvassa ei ole oikeastaan mitään muuta totta kuin nimet, perhesuhteet ja osa historiallisesta kaavasta. Tarina on pitkälti romantisoitu ja totuuden sivuuttava.<ref name="Boots">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.guardian.co.uk/film/2009/feb/11/reel-history-errol-flynn-little-bighorn-general-custer | Nimeke = They Died with Their Boots On | Julkaisu = Guardian.co.ok | Viitattu = 5.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
Elokuvassa soiva 7. ratsuväkirykmentin marssi ''Garryowen'' (myös: Garyowen, Garry Owen, Garry Owens tai Gerryowen) oli Custerin lempisävelmä, josta hän teki rykmentin virallisen tunnuksen 1867. Alun perin sävelmä on irlantilainen juomalaulu, josta ensimmäiset merkinnät ovat 1700-luvulta. Custerkin mieltyi melodiaan kuullessaan irlantilaissyntyisten ratsusotilaiden soittavan sitä leirissä.<ref name="Garry">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.us7thcavalry.com/legend.htm | Nimeke = Legend of The "Garryowen"”Garryowen” | Julkaisu = Us.7th cavalry.com | Viitattu = 5.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
Mainittakoon, että 7. ratsuväkirykmentti ei ottanut sapeleita mukaan viimeiseen taisteluunsa eikä itse Custer kuollut viimeisenä kuten elokuvassa. Toinen merkittävä -, ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt elokuva on ''[[Aamutähden poika]]'' joka kuvaa ehkä kaikkein tarkimmin sen mitä joukko-osastolle tapahtui. Myös [[Arthur Penn]]in ohjaama elokuva ''[[Pieni suuri mies]]'' näytti Custerin viimeisen taistelun.<ref name="Son">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.destgulch.com/movies/sms/| Nimeke =Son of the Morning Star | Julkaisu = destgulch.co | Viitattu =5.12.2010| Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="Little">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1944 | Nimeke = Little Big Man - Pieni suuri mies | Julkaisu = Dvdplaza.fi | Viitattu =5.12.2010}}</ref> Tässä elokuvassa Custer esittäytyi [[Richard Mulligan]]in tulkitsemana hourailevana maanikkona.<ref name="Teilas 358"> Teilas s. 358.</ref>
 
==Lähteet==
*Waldman, Carl ''Atlas of The North American Indian'', Facts On File Publications, 1985, ISBN 0-87196-850-9
*Wert, Jeffry D. '' Custer: The Controversial Life of George Armstrong Custer''. Simon & Schuster. 2002. ISBN 0-684-81043-3.
*''Villi länsi oli mainettaan pahempi'', osa 6: Kenraali Custer, intiaanien "vapauttaja"”vapauttaja”; artikkelisarja APU-lehdessä vuonna 1963
==Viitteet==
{{Viitteet|sarakkeet=2}}
18 437

muokkausta