Ero sivun ”George Armstrong Custer” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p rikkinäinen kieli-parametri pois; suomi on oletusarvo joten sitä ei tarvitse ilmoittaa |
p typo, läntisen Kansas ja Nebraskan alueilla -> läntisen Kansasin ja Nebraskan alueilla |
||
Rivi 48:
Sopivampi pesti Custerille ilmaantui loppuvuodesta 1866, kun läntisten Territorioiden ylipäällikkönä toiminut kenraali [[Winfield Scott Hancock]] alkoi varustaa retkikuntaa, jonka tehtävänä oli valvoa intiaanien käytöstä ja rangaista niitä, jotka syyllistyisivät rikollisiin tekoihin valkoisia vastaan. Tämä oli valheellinen veruke retkikunnan kokoamiseen, sillä todellisuudessa Hancockin tarkoitus oli ajaa intiaanit pois mailtaan huolimatta niistä monista sopimuksista, joita oli allekirjoitettu takaamaan maat niiden alkuperäisille asukkaille.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref>
Custer sai komentoonsa Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväen, joka koostui lähes kokonaan eri miehistä kuin sisällissodan aikana. Mukana oli seikkailijoita, etsintäkuulutettuja rikollisia ja ammattitappajia.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref> He saivat tehtäväkseen ajaa takaa kapinoivia [[cheyennet|cheyennejä]] ja näihin yhdistyneitä [[siouxit|siouxeja]], jotka kävivät rautatietyöläisten, vankkurien ja postiasemien kimppuun läntisen [[Kansas]]in ja [[Nebraska]]n alueilla. Custerin polkuja tasangoilla viitoittivat poltetut ja evakuoidut kylät, mutta ryöstöretkiin osallistuneet soturit onnistuivat välttelemään heitä. Kesällä 1867 intiaanit tekivät aselevon, mutta sen kestoaika oli lyhyt. Väkivaltaisuudet leimahtivat liekkeihin uudelleen jo samana vuonna.<ref name="Waldman 149"> Waldman s. 149.</ref>
===Washita-joen verilöyly===
| |||