Ero sivun ”George Armstrong Custer” versioiden välillä

p
lähdeviitteet kiinni välimerkkiin tyylioppaan mukaan
p (→‎Custerin monet kasvot: bulldoggi lienee oikea kirjoitusasu)
p (lähdeviitteet kiinni välimerkkiin tyylioppaan mukaan)
| elinvuodet =[[5. joulukuuta]] [[1839]] – [[25. kesäkuuta]] [[1876]]
| kuva = [[Tiedosto:G a custer.jpg|250px|George Armstrong Custer.]]
| lisänimi = Autie, <ref name="Hatch 1"> Hatch s.1.</ref> Cinnamon, Curly, <ref name="Angelfire"/> Long Hair
| syntymäpaikka = [[Rumley]], [[Ohio]]
| kuolinpaikka = [[Little Big Horn]], [[Montana]]
==Nuoruus ja avioituminen==
 
George Custer syntyi vanhempiensa ensimmäisenä yhteisenä lapsena. Hänen isänsä Emanuel Henry Custer oli [[seppä]]. Äidin nimi oli Maria Kirkpatrick Ward. Perheen lapsien määrä kasvoi myöhemmin kolmella pojalla ja yhdellä tytöllä. Heidän nimensä olivat syntymäjärjestyksessä Nevin, Thomas, Boston ja Margaret. Jo pienenä Georgea alettiin kutsua toisen etunimensä mukaan Armstrongiksi. Hän itse ei osannut lausua nimeään oikein, vaan siitä tuli "Autie", josta muodostui yleisesti käytetty lempinimi. <ref name="Hatch 1"> Hatch s.1.</ref>
 
Nuori Custer varttui lapsuutensa [[Monroe (Michigan)|Monroessa]] [[Michigan]]issa. Hän kävi [[koulu]]a Ohiossa, ja hänen kunnianhimoinen päämääränsä oli pienestä pitäen tulla sotilaaksi.<ref name="Getty"/>
===Opiskelu===
[[Tiedosto: George-a-custer west-point.jpg|thumb|right|180px| Custer vuonna 1857.]]
Koulunkäyntinsä lopetettuaan Custer aloitti vuonna 1857 sotilasuransa [[West Point]]in sotilasakatemiassa. Hän solmi monia ystävyyssuhteita niin lännestä kuin etelästäkin tulleiden kadettien kanssa. Myöhemmin hän joutui taistelukentällä kohtaamaan erään huonetoverinsa, joka [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltojen sisällissodassa]] edusti vihollisen joukkoja eli [[etelävaltiot|Etelävaltioita]]. <ref name="Angelfire"/>
 
West Pointissa Custer tunnettiin useilla lempinimillä, kuten "Cinnamonina" ja "Curlynä". Kumpikin nimi liittyi hänen kihariin hiuksiinsa, jotka tuoksuivat kaneliöljylle. Hän sai epäsopivasta käytöksestäänään useita muistutuksia. Vaikka nämä teot eivät olleet juuri suunsoittoa kummempia, oli niiden määrä epätavallisen suuri. Vakavimmista rikkeistä ei ole löytynyt merkintöjä. Custer käytti opiskeluaikoinaan jonkin verran alkoholia, mutta tutkimukset osoittavat, että suurin osa West Pointin kadeteista teki samoin.<ref name="Angelfire"/>
===Avioliitto===
[[Tiedosto:George Armstrong Custer and Elizabeth Bacon Custer - Brady-Handy.jpg| thumb|right|190px| George ja Elizabeth Bacon Custer.]]
Custer avioitui [[9. helmikuuta]] [[1864]] Elizabeth "Libbie" Baconin kanssa. He olivat tunteneet toisensa jo lapsuudessaan Monroessa, mutta virallisesti heidät esiteltiin toisilleen [[kiitospäivä]]n juhlissa vuonna 1862.<ref name="Teilas 233"> Teilas s. 233.</ref> Libbie oli kuusi vuotta miestään nuorempi, ja häntä pidettiin sekä kauniina että älykkäänä <ref name="Vert 62"> Vert s. 62.</ref> Pari oli kirjeenvaihdossa runsaan vuoden ajan ennen avioitumista. Libbien isä ei halunnut tyttärensä seurustelevan sotilaan kanssa, mutta tyttö ei antanut tämän mielipiteen vaikuttaa päätökseensä tulla rouva Custeriksi. Custer itse myönsi, että Libbiellä oli taito hillitä hänen ajattelematonta ja röyhkeää tapaansa käyttäytyä, ja oli hänelle ihanteellinen puoliso.<ref name="Day"/>
 
Avioliiton jälkeen pari vietti kuherruskuukautensa [[New York]]issa. Tämän jälkeen he asettuivat asumaan [[Washington (DC)|Washingtoniin]], jossa heistä tuli seurapiirien lemmikeitä. Kun Custer oli sotakentillä, Libbie piti yllä suhteita [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanisen puolueen]] jäseniin. Hän hankki vaikutusvaltaa [[Yhdysvaltain kongressi|kongressin]] edustajiin, ja tällä saattoi myös olla ratkaiseva merkitys Custerin sotilaalliseen ylennykseen keväällä 1865.<ref name="Day"/>
==Sotilasura==
===Ensimmäiset vuodet===
Custer osallistui [[Yhdysvaltain sisällissota]]an [[pohjoisvaltiot|pohjoisvaltioiden]] joukoissa ratsuväen komentajana. Hänen sotilaallinen nousunsa oli nopea, ja perustui voimakkaaseen kunnianhimoon ja tiukoissa tilanteissa osoitettuun kylmäverisyyteen. <ref name="Kennedy">{{Verkkoviite| Osoite=http://militaryhistory.about.com/od/1800sarmybiographies/p/custer.htm | Nimeke=Indian Wars: Lt. Colonel George A. Custer |Tekijä=Kennedy Hickman|Viitattu=21.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref> Hänen uskaliasta toimintaansa ei kuitenkaan pidetty erityisen älykkäänä. Custer hankki itselleen vapaaehtoisten [[kenraalimajuri]]n paikallisarvon ja suunnitteli itselleen kiiltävän ja samettisen [[univormu]]n.<ref name="New">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2010/06/13/books/review/Barcott-t.html | Nimeke = Sunday Book Review: The Last Stand| Julkaisu = New York Times.com |Viitattu =5.12.2010. |Kieli={{en}}}}</ref>
 
[[3. heinäkuuta]] [[1863]] Custer ja hänen prikaatinsa, joka tunnettiin nimellä "Wolverines" (michiganilaiset) näyttelivät tärkeää roolia [[Gettysburgin taistelu]]ssa, joka käytiin [[Pennsylvania]]ssa. Custer johdatti taistelun aikana miehensä uskaliaaseen rynnäkköön, joka mursi etelävaltioiden joukkojen selustan. Vaikka Custer menetti 257 miestä, enemmän kuin yksikään muu pohjoisvaltioiden ratsuväkirykmentti taistelun aikana, toi Gettysburgissa osoitettu uhkarohkeus hänelle paljon kunniaa. Samalla hänen prikaatistaan tuli eräs sodan juhlituimmista sotilasyksiköistä. <ref name="Getty">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rocemabra.com/~roger/tagg/generals/general38.html | Nimeke = Union Cavalry Corps, 3rd Division | Julkaisu = Resemabra.com | Viitattu =6.12.2010. | Kieli ={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto:Custer BG Geo A in velvet ca 1864.JPG|thumb|right|170px| Custer istuvassa samettisessa husaarintakissaan, jonka hän oli suunnitellut itse. Hän oli sisällissodan pohjoisvaltioiden kuvatuin upseeri.<ref name="Getty"/>]] Seuraavan kahden vuoden aikana Custerin ratsuväki otti osaa vielä moniin taisteluihin, jotka päättyivät lähes vuoden jatkuneeseen [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piiritykseen]]. [[9. huhtikuuta]] [[1865]] kenraali [[Robert E. Lee]]n johtamat etelävaltioiden joukot antautuivat pohjoisvaltioille, joka merkitsi samalla sisällissodan päättymistä.<ref name="Kennedy"/>
 
Sopivampi pesti Custerille ilmaantui loppuvuodesta 1866, kun läntisten Territorioiden ylipäällikkönä toiminut kenraali [[Winfield Scott Hancock]] alkoi varustaa retkikuntaa, jonka tehtävänä oli valvoa intiaanien käytöstä ja rangaista niitä, jotka syyllistyisivät rikollisiin tekoihin valkoisia vastaan. Tämä oli valheellinen veruke retkikunnan kokoamiseen, sillä todellisuudessa Hancockin tarkoitus oli ajaa intiaanit pois mailtaan huolimatta niistä monista sopimuksista, joita oli allekirjoitettu takaamaan maat niiden alkuperäisille asukkaille.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref>
 
Custer sai komentoonsa Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväen, joka koostui lähes kokonaan eri miehistä kuin sisällissodan aikana. Mukana oli seikkailijoita, etsintäkuulutettuja rikollisia ja ammattitappajia. <ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref> He saivat tehtäväkseen ajaa takaa kapinoivia [[cheyennet|cheyennejä]] ja näihin yhdistyneitä [[siouxit|siouxeja]], jotka kävivät rautatietyöläisten, vankkurien ja postiasemien kimppuun läntisen [[Kansas]] ja [[Nebraska]]n alueilla. Custerin polkuja tasangoilla viitoittivat poltetut ja evakuoidut kylät, mutta ryöstöretkiin osallistuneet soturit onnistuivat välttelemään heitä. Kesällä 1867 intiaanit tekivät aselevon, mutta sen kestoaika oli lyhyt. Väkivaltaisuudet leimahtivat liekkeihin uudelleen jo samana vuonna.<ref name="Waldman 149"> Waldman s. 149.</ref>
 
===Washita-joen verilöyly===
Washitan verilöylyn jälkeen Custerin saama kyseenalainen maine levisi [[tasankointiaanit|tasankointiaanien]] keskuudessa ja hänestä käytettiin halventavaa liikanimeä "Vaimontappaja". Cheyennet ja siouxit kutsuivat Custeria myös "Pitkätukaksi" hänen hiustensa mukaan. Ulkoista olemusta korostava samettinen sisällissodan aikainen asepuku oli tasangoilla vaihtunut valkoiseksi pukinnahkaiseksi turkismetsästäjän hapsutakiksi. Tästä muodostui liehuvan tukan ohella Custerin tunnusmerkki, jota seuraavan vuosisadan elokuvantekijät hyödynsivät.<ref name="Frost 179"> Frost s. 179.</ref>
 
Custerin saamat tehtävät eivät liittyneet yksinomaan vierailuihin tasankointiaanien kylissä. Alkuvuodesta [[1872]] hän oli mukana [[Venäjä]]n [[tsaari]]n [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:sen]] pojan suurruhtinas Alexisin ja tämän seurueen metsästysretkillä [[Nebraska]]n tasangoilla. <ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref> <ref name="Leckie 134"> Leckie s. 134.</ref> Ruhtinas ampui kahtena päivänä useita [[biisoni|biisoneita]] ja oli katselijana sadan sioux-soturin esittämässä rauhanomaisessa sotatanssissa.<ref name="Angel">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.angelfire.com/mi4/polcrt/Custer.html| Nimeke =General George Armstrong Custer| Julkaisu=Angelfire.com|Viitattu=16.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref> Maailmankiertueella oleva ruhtinas vieraili Custerin mukana myös [[Denver]]issä, josta he jatkoivat [[Louisville]]en. Täällä rouva Custer liittyi seurueeseen mukaan ja kertoili jälkeenpäin ylpeänä siitä kuninkaallisesta kohtelusta, jota oli saanut osakseen venäläisten arvovieraiden mukana liikkuessaan. Yli kuukauden kestäneen vierailun jälkeen ruhtinas seurueineen matkusti Custerien seurassa laivalla alas [[Mississippi (joki)| Mississippiä]] [[New Orleans]]iin, josta hän jatkoi matkaansa venäläisen sotalaivan mukana päämääränään [[Havanna]].<ref name="Hatch 108"> Hatch s. 108.</ref>
 
===Mustien vuorten kultalöydöt===
===Custer ja Grant===
 
Grantin rauhanpolitiikan ohella esille noussut [[Bureau of Indian Affairs]] (intiaaniasiain virasto) sai ikävää julkisuutta, kun muutamat siihen kuuluvat henkilöt joutuivat syytteeseen [[korruptio]]sta. Reservaatti-intiaaneille tarkoitetuista vuotuisista korvauksista suurin osa oli käytetty muihin tarkoituksiin. Eräs syytetyistä oli presidentin veli Orvin T. Grant.<ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Custer matkusti Washingtoniin keväällä [[1876]] ja esiintyi [[tuomioistuin|tuomioistuimen]] edessä todistajana syytettyjä vastaan. Tapaus kiristi Custerin ja presidentti Grantin välejä.<ref name="Experience">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.pbs.org/wgbh/amex/grant/peopleevents/p_custer.html| Nimeke = People and Events: George Armstrong Custer | Julkaisu=American Experience| Viitattu=15.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref> Grant oli raivoissaan ja halusi kostaa Custerille veljensä puolesta. Presidentin käskystä Custer menetti määräysvallan ratsuväkeensä. Kenraalit Sheridan ja [[Alfred H. Terry]] ryhtyivät puhumaan Custerin puolesta ja onnistuivat muuttamaan Grantin päätöksen. <ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Terry oli nimitetty johtamaan kolonnaa, jonka tehtävänä oli laittaa kuriin reservaateistaan karanneet intiaanit, keinoja kaihtamatta. Sheridan, jonka kuuluisin [[mietelause]] oli "''Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani''" luotti täysin Custerin taitoihin tulevissa yhteenotoissa .<ref name="Waldman 157"> Waldman s. 157.</ref> Sisällissodassa ansioituneelta Terryllä ei ollut kokemuksia intiaaneja vastaan käydyistä sodista, ja siksi hän halusi ottaa Custerin mukaan tasangoille suuntautuvalle matkalle.<ref name="Teilas 276"> Teilas s. 276.</ref> <ref name="Leckie 134"> Leckie s.134.</ref>
 
===Little Big Horn===
 
[[25. kesäkuuta]] [[1876]] Custer johdatti Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväen [[Istuva Härkä|Istuvan Härän]] ja [[Hullu Hevonen|Hullun Hevosen]] johtamia intiaaneja vastaan [[Little Bighorn]] -joen läheisyydessä [[Montana]]ssa. Custerin seitsemäs rykmentti oli kolmiosaisen armeijan idästä tuleva etujoukko. Kenraali [[George Crook]] omine miehineen lähestyi etelästä ja eversti [[John Gibbon]]in johtamat joukot lännestä tarkoituksenaan piirittää vastarintaan nousseet lakotat, cheyennet ja [[arapahot]]. <ref name="Luhrmann 61-62"> Luhrmann 61-62.</ref>
 
Custer oli saanut selvän määräyksen odottaa muiden joukkojen saapumista sovitulla paikalla. Hän päätti kuitenkin olla noudattamatta ohjeita, kun tiedustelijat havaitsivat intiaanien leirin Little Bighorn -joen rannalla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan paikalla olisi ollut 1450 [[jalkaväki|jalkaväen]] ja [[ratsuväki|ratsuväen]] sotilasta, mutta eteen avautunut mahdollisuus ottaa kunniakas voitto ilman apuvoimia houkutteli Custerin tekemään väärän ratkaisun. <ref name="Farlex">{{Verkkoviite|Osoite=http://encyclopedia.farlex.com/Custer,+George+Armstrong | Nimeke =Custer, George Armstrong (1839-1876) |Julkaisu =Encyclopedia.farlex.com|Viitattu=9.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref>
 
Custer ei ilmeisesti käsittänyt vastassa olevan vihollisjoukon suuruutta ja määräsi joukkonsa piirittimään leirin, vaikka vastassa oli noin 1&nbsp;800 soturia. <ref name="Waldman 157"/> Päätöksensä tehtyään hän jakoi rykmenttinsä kolmeen erilliseen taisteluyksikköön.<ref name="Teilas 74"> Teilas s. 74.</ref>
<div style="float: right; margin: 1em; font-size: 85%; background:#DB9370; width:26em; max-width: 40%; padding:1ex">
:"''Custeria ei oltu silvottu lainkaan.
==Kuoleman jälkeinen myytti==
[[Tiedosto:Buffalo Bill Cody ca1875.jpg|thumb|right|150px| Buffalo Bill omaksui Custerin ulkoisen tyylin jo tämän eläessä. Kuva vuodelta 1875.]]
George Armstrong Custerin ruumis haudattiin alun perin taistelukentälle, mutta [[10. lokakuuta]] [[1877]] se siirrettiin West Pointin hautausmaalle. Nuoreksi leskeksi jäänyt vaimo Libbie tunnettiin väsymättömänä miehensä maineen puolustajana tämän kuoleman jälkeen. <ref name="Day">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.history.com/this-day-in-history/george-custer-married | Nimeke = This Day in History: George Custer is Married| Julkaisu = History.com | Viitattu = 5.12.2010.| Kieli ={{en}}}}</ref> Rouva Custer oli osallistunut moniin miehensä sotaretkiin, ja kirjoitti myöhemmin useita kirjoja, joissa antoi ylistäviä kuvauksia aviomiehestään. Myös Custer itse ehti saada valmiiksi intiaanisotia käsittelevän kirjansa ''"My Life on the Plains"'', joka julkaistiin kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa. Monet taidemaalarit tekivät Little Big Hornin verilöylystä maalauksia, jotka vahvistivat traagista sankarikuvaa Custerista taistelemassa miestensä keskellä katkeraan loppuun asti. Nimekkäin näistä töistä lienee ollut [[Cassilly Adams]]in "''Custer's Last Fight''", josta otettiin miljoona kopiota. Osa jäljennöksistä päätyi eri puolille Yhdysvaltoja koristamaan [[saluuna|saluunoiden]] seiniä. <ref name="Teilas 351"> Teilas s. 351.</ref>
 
Myytin syntymiseen vaikutti myös [[Buffalo Bill]], joka ei vain tyytynyt ihailemaan Custeria, vaan omi itselleen tämän vaatetustyylin ja pitkät hiukset. Hänen kiertävässä [[Villi länsi|Villin lännen]] show'ssaan esitettiin vuosikymmenien ajan suosittua kohtausta, joka kuvasi Custerin viimeistä taistelua.<ref name="Luhrmann 64"> Luhrmann s. 64.</ref> Eräs show'n intiaaniesiintyjistä oli legendaksi noussut Istuva Härkä, joka vapauduttuaan vankilasta vuonna 1885 liittyi yhden esiintymiskauden ajaksi Buffalo Billin kiertävään sirkukseen.<ref name="Henriksson 150"> Henriksson s. 150.</ref>
==Custerin monet kasvot==
[[Tiedosto: Custer8.jpg|thumb| Custerin rakkaus koiriin oli havaittavissa jo tässä vuonna 1862 otetussa ryhmäkuvassa.]]
Ulkoiselta olemukseltaan Custer oli ihanteellinen ratsuväen johtaja: 180 senttimetriä pitkä, jäntevä, notkea ja hoikkarakenteinen. Hänen fyysinen kuntonsa oli hyvä, eikä hän polttanut eikä juonut alkoholia West Pointin aikojensa jälkeen. Custerin luonteesta on lukuisia kuvauksia, joita on annettu hänen opiskelu- ja sotilasuransa aikana. Hän oli sotilaallisesti lahjakas, rohkea, urhoollinen ja sotavalmiudeltaan erinomainen. Ystävänä häntä pidettiin anteliaana. Lisäksi hän oli hyvin eläinrakas ja antoi kodin kymmenille kulkukoirille, joita hänen miehensä toivat milloin mistäkin. <ref name ="Teilas 230"> Teilas s. 230.</ref> <ref name="Dogs">{{Verkkoviite| Osoite= http://custer.over-blog.com/article-15865952.html | Nimeke =The Dogs of The Golden Cavalier| Julkaisu = Custerwest.org| Viitattu 14.12.2010. | Kieli={{en}}}}</ref> Osa koirista jakoi makuuhuoneen isäntäväkensä kanssa. Ollessaan poissa kotoaan Custerilla oli mukanaan verikoiransa "Blucher" ja "Byron" sekä valkoinen [[bulldoggi]] "Turk", jotka nukkuivat isäntänsä patjalla.<ref name="Coren 5"> Coren s. 5.</ref> Biisonijahdissa kuolleen koiransa "Maidan" muistoksi Custer kirjoitti runon, jonka lähetti [[kuriiri]]n mukana vaimolleen. Koirat seurasivat Custeria myös armeijan leireillä ja joidenkin silminnäkijöiden mukaan ainakin yksi niistä oli mukana myös Little Big Hornissa. <ref name="Dogs"/>
 
Taistelukenttien ulkopuolella Custer pysytteli poissa muiden upseerien yhteisistä riennoista. Hän viihtyi hyvin kotonaan, jossa luki tai keskittyi kirjoittamaan muistelmiaan. Metsästys oli ainoa säännöllinen kodin ulkopuolella tapahtuva harrastus. <ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref>
 
Custerin avioliitto oli lapseton, mutta cheyennien suullinen perimätieto kertoo, että hänelle syntyi avioliiton ulkopuolinen poika syksyllä 1869. Tytön äiti oli nuori cheyenne-tyttö nimeltään Mo-nah-se-tah, joka oli otettu vangiksi vuotta aiemmin Washitan verilöylyssä.<ref name="Hoffling 2"> Hoffling s. 2.</ref> <ref name="Teilas 229"> Teilas s. 229.</ref>
Tyttö toimi Custerin tulkkina, ja everstiluutnantin on tiedetty ylistäneen nuoten tulkkinsa kauneutta. <ref name="Hatch 92"> Hatch s. 92.</ref>
 
Sotakentillä ja armeijan leireillä Custer muuttui. Hänen käytöstään pidettiin ylimielisenä ja hänessä oli annos [[narsisti]]a, joka keikaroi vaatteiden lisäksi sotavarusteillaan, joista esimerkkinä voidaan mainita kaksi norsunluukahvaista [[revolveri]]a.<ref name="Teilas 344"> Teilas s. 344.</ref> Little Big Hornin verilöylyn jälkipuintia sanomalehdistössä käytiin pitkään. Vaikka Custeria kohdeltiin silkkihansikkain sai hän osakseen myös kritiikkiä, joka syytti häntä hölmöstä ylpeydestä, ylempiarvoisten määräysten rikkomisesta, kuumapäisyydestä ja kärsimättömyydestä.<ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref> Häntä kuvailtiin myös röyhkeäksi, oikukkaaksi ja äkkipikaiseksi. Custer vaati rykmenttinsä miehiltä paljon ja suuri osa hänen johtamistaitoaan perustui pelotteluun ja ankaraan kurinpitoon.<ref name="Heck">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.bizforum.org/Journal/www_journalSJH003.htm | Nimeke=Follow Me, or Else | Tekijä=Heck, Stephen J.| Viitattu =18.12.|Kieli={{en}}}}</ref> Custerin urheudella oli pimeä puolensa, sillä hän halveksi pelkuruutta, ja testasi usein miehiään laittamalla nämä taistelun pahimpaan paikkaan. Itse hän seurasi tilannetta taustalla erottaakseen joukosta pelkurit.<ref name="Getty"/>
==Toteutumaton unelma==
[[Tiedosto: Custer11.jpg|170px|thumb|Custer lyhensi hiuksensa ennen Little Big Hornia, ehkä ajatellen mahdollista poliittista uraansa tulevaisuudessa.]]
Jos Custer olisi palannut juhlittuna sankarina kotiin Little Big Hornista, olisi hänen sotilasuransa päättynyt siihen. Hänen kiinnostuksensa [[politiikka]]an oli herännyt jo aiempina vuosina, ja hänen päämääränään oli luoda vahva poliittinen ura. Isänsä tavoin Custer kannatti [[demokraattinen|demokraatteja]], ja huhun mukaan hän oli uskonut maineensa intiaanitaistelijana tuovan hänelle mainitun puolueen presidenttiehdokkuuden. <ref name="Utley 129"> Utley s. 129.</ref> <ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref> [[Arikarat|Arikara]] -tiedustelijoilleen Custer oli kuvaillut tulevaa elämäänsä Washingtonin "Suurena valkoisena isänä".<ref name="Newark 258"> Newark & May s .258.</ref> Custerin kunnianhimoisen unelman takana oli ajatus lopettaa republikaanisen puolueen valta, joka oli vastuussa epäonnistuneesta intiaanpolitiikasta. Demokraattien tulevana keulakuvana Custer oli uskonut pystyvänsä siirtämään vastuun intiaanipolitiikasta [[Yhdysvaltain sisäministeriö]]stä [[sotaministeri]]öön.<ref name="Luhrmann 62"> Luhrmann s. 62.</ref>
 
== Custer fiktiossa ==
Ohjaaja [[Raoul Walsh]] teki vuonna 1941 Custerista elokuvan ''[[He kuolivat saappaat jalassa]]'' (''They Died with Their Boots On''). Custerina esiintyi [[Errol Flynn]] ja Elizabeth Baconia esitti [[Olivia de Havilland]]. Elokuvassa ei ole oikeastaan mitään muuta totta kuin nimet, perhesuhteet ja osa historiallisesta kaavasta. Tarina on pitkälti romantisoitu ja totuuden sivuuttava.<ref name="Boots">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.guardian.co.uk/film/2009/feb/11/reel-history-errol-flynn-little-bighorn-general-custer | Nimeke = They Died with Their Boots On | Julkaisu = Guardian.co.ok | Viitattu = 5.12.2010. | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
Elokuvassa soiva 7. ratsuväkirykmentin marssi ''Garryowen'' (myös: Garyowen, Garry Owen, Garry Owens tai Gerryowen) oli Custerin lempisävelmä, josta hän teki rykmentin virallisen tunnuksen 1867. Alun perin sävelmä on irlantilainen juomalaulu, josta ensimmäiset merkinnät ovat 1700-luvulta. Custerkin mieltyi melodiaan kuullessaan irlantilaissyntyisten ratsusotilaiden soittavan sitä leirissä. <ref name="Garry">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.us7thcavalry.com/legend.htm | Nimeke = Legend of The "Garryowen" | Julkaisu = Us.7th cavalry.com | Viitattu = 5.12.2010. | Kieli ={{en}}}}</ref>
Mainittakoon, että 7. ratsuväkirykmentti ei ottanut sapeleita mukaan viimeiseen taisteluunsa eikä itse Custer kuollut viimeisenä kuten elokuvassa. Toinen merkittävä - ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt elokuva on ''[[Aamutähden poika]]'' joka kuvaa ehkä kaikkein tarkimmin sen mitä joukko-osastolle tapahtui. Myös [[Arthur Penn]]in ohjaama elokuva ''[[Pieni suuri mies]]'' näytti Custerin viimeisen taistelun.<ref name="Son">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.destgulch.com/movies/sms/| Nimeke =Son of the Morning Star | Julkaisu = destgulch.co | Viitattu =5.12.2010.| Kieli ={{en}}}}</ref> <ref name="Little">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1944 | Nimeke = Little Big Man - Pieni suuri mies | Julkaisu = Dvdplaza.fi | Viitattu =5.12.2010. | kieli{{suomi}}}}</ref> Tässä elokuvassa Custer esittäytyi [[Richard Mulligan]]in tulkitsemana hourailevana maanikkona.<ref name="Teilas 358"> Teilas s. 358.</ref>
 
==Lähteet==
25 319

muokkausta