Ero sivun ”George Armstrong Custer” versioiden välillä

p
→‎Custerin monet kasvot: bulldoggi lienee oikea kirjoitusasu
p (→‎Ensimmäiset vuodet: piste jäänyt jostain)
p (→‎Custerin monet kasvot: bulldoggi lienee oikea kirjoitusasu)
==Custerin monet kasvot==
[[Tiedosto: Custer8.jpg|thumb| Custerin rakkaus koiriin oli havaittavissa jo tässä vuonna 1862 otetussa ryhmäkuvassa.]]
Ulkoiselta olemukseltaan Custer oli ihanteellinen ratsuväen johtaja: 180 senttimetriä pitkä, jäntevä, notkea ja hoikkarakenteinen. Hänen fyysinen kuntonsa oli hyvä, eikä hän polttanut eikä juonut alkoholia West Pointin aikojensa jälkeen. Custerin luonteesta on lukuisia kuvauksia, joita on annettu hänen opiskelu- ja sotilasuransa aikana. Hän oli sotilaallisesti lahjakas, rohkea, urhoollinen ja sotavalmiudeltaan erinomainen. Ystävänä häntä pidettiin anteliaana. Lisäksi hän oli hyvin eläinrakas ja antoi kodin kymmenille kulkukoirille, joita hänen miehensä toivat milloin mistäkin. <ref name ="Teilas 230"> Teilas s. 230.</ref> <ref name="Dogs">{{Verkkoviite| Osoite= http://custer.over-blog.com/article-15865952.html | Nimeke =The Dogs of The Golden Cavalier| Julkaisu = Custerwest.org| Viitattu 14.12.2010. | Kieli={{en}}}}</ref> Osa koirista jakoi makuuhuoneen isäntäväkensä kanssa. Ollessaan poissa kotoaan Custerilla oli mukanaan verikoiransa "Blucher" ja "Byron" sekä valkoinen [[buldoggibulldoggi]] "Turk", jotka nukkuivat isäntänsä patjalla.<ref name="Coren 5"> Coren s. 5.</ref> Biisonijahdissa kuolleen koiransa "Maidan" muistoksi Custer kirjoitti runon, jonka lähetti [[kuriiri]]n mukana vaimolleen. Koirat seurasivat Custeria myös armeijan leireillä ja joidenkin silminnäkijöiden mukaan ainakin yksi niistä oli mukana myös Little Big Hornissa. <ref name="Dogs"/>
 
Taistelukenttien ulkopuolella Custer pysytteli poissa muiden upseerien yhteisistä riennoista. Hän viihtyi hyvin kotonaan, jossa luki tai keskittyi kirjoittamaan muistelmiaan. Metsästys oli ainoa säännöllinen kodin ulkopuolella tapahtuva harrastus. <ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref>
Huonot puolet peittyivät kuitenkin ihannoinnin ja sankaripalvonnan alle. Lehdistö paisutteli Custerin hyviä ominaisuuksia ja sankaritekoja. Eräs [[Smithsonian-instituutti|Smithsonian-instituutin]] tutkijoista on arvellut, että mitä ilmeisemmin Custeriin ja hänen kuolemaansa liittyviä vähemman mairittelevia asioita jätettiin kertomatta myös siksi, että haluttiin säästää hänen vaimoaan liiallisilta järkytyksiltä.<ref name="Henriksson 129"> Henriksson s. 129.</ref> 1900-luvun jälkimmäisella puoliskolla Custerin imago kansan keskuudessa alkoi muuttua. Traaginen sankari sai julman teurastajan piirteet.<ref name="Luhrmann 64."> Luhrmann s. 64.</ref>
 
Taistelussa mukana olleiden lakotain ja cheyennien antamat tiedot ovat ristiriitaisia. Istuva Härkä kertoi Kanadassa vuonna 1877 antamassaan haastattelussa, että Custer oli taistellut urheasti, ja hän säästyi [[skalpeeraus|skalpeeraukselta]], koska intiaanit tunsivat niin suurta kunnioitusta häntä kohtaan. Myöhemmin monet lakotat ja cheyennet kyseenalaistivat Istuvan Härän lausunnon. Soturien mukaan ratsuväki oli ollut uupunut pitkästä matkasta ja romahtanut heti taistelun alettua. Eräs olettamus on, että Custer teki itsemurhan välttyäkseen silpomiselta, ja säilytti ohentuneet hiuksensa, koska kukaan ei halunnut pelkurin päänahkaa. Lausuntojen mukaan yksikään sotureista ei ollut tunnistanut pitkät hiuksensa ennen sotaa lyhentynyttä Custeria.<ref name="Luhrmann 64"> Luhrmann s.64.</ref>
 
==Toteutumaton unelma==
25 319

muokkausta