Ero sivun ”Siirtokirjoitus” versioiden välillä

Jos siirtokirjoitus tehdään korvaamalla lähdekielen [[kirjain|kirjaimet]] kohdekielen kirjaimilla jonkin säännöstön mukaan, voidaan puhua ''translitteroinnista'' tai ''translitteraatiosta''. Koska muunnos tällöin tapahtuu kaavamaisesti kirjoitusasun pohjalta, sitä tehtäessä ei tarvitse erikseen pohtia kirjainten äänteellistä vastaavuutta. Tämä kuitenkin edellyttää, että sekä lähde- että kohdekieli käyttävät äännekirjoitusta. Sanakirjoituksen yhteydessä on sen sijaan pyrittävä valitsemaan kohdekielen merkit niin, että lukija osaa yhdistää ne suunnilleen lähdekielen mukaiseen ääntämykseen; tällöin voidaan puhua ''transkriptiosta'' tai ''transkriboinnista''. Termistö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunutta, sillä usein transkriptiotakin kutsutaan translitteroinniksi tai joskus translitterointia voidaan pitää transkription erikoistapauksena.<ref name="Korpela-siirtokirjoitus" /> Kahden äännekirjoitusjärjestelmän välistä siirtokirjoitusta voi olla perusteltua kutsua transkriptioksi, jos se ensisijaisesti pyrkii heijastamaan äänneasua pikemmin kuin kirjoitusasua.<ref name="Korpela-kreikka" /> ▼

Koska lähde- ja kohdekirjoitusjärjestelmät voivat olla hyvin erilaisia, siirtokirjoituksessa joudutaan usein tekemään monimutkaisia sopimuksia merkkien korvaamisesta. Siirtokirjoituskaavojen olisi otettava huomioon paitsi lähdekielen mukainen kirjoitus- tai äänneasu myös kohdekielelle ominaiset [[oikeinkirjoitus]]säännöt, sillä samaakin kirjoitusjärjestelmää voidaan eri kielissä soveltaa hyvin eri tavoin. Käytännössä siirtokirjoitus on usein kompromissi, joka ei ole yksiselitteisesti palautettavissa alkuperäiseen kirjoitusasuun ja joka toisaalta antaa vain ylimalkaisen kuvan alkukielisestä ääntämyksestä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää jonkin kansainvälisen tai tieteellisen standardin mukaista siirtokirjoitusta, josta alkuperäinen kirjoitusasu on pääteltävissä yksiselitteisesti mutta joka kohdekielen näkökulmasta saattaa näyttää omituiselta.▼