Ero sivun ”Konrad Bitz” versioiden välillä

[[FileTiedosto: Missale Aboense 2.jpg|thumb|Missale Aboense. Papin ohjeeksi tarkoitettu teksti on punaista, palveluksessa luettava tai laulettava mustaa. Iso alkukirjain on käsin väritetty<ref>Pirinen 1991, 210</ref>]]

'''Konrad Bitz''' ('''Kort Bitz''') (k. [[1489]]) toimi [[Turun piispa]]na vuosina [[1460]]–[[1489]]. Hän otti osaa [[Kalmarin unioni]]in liittyviin sotiin. Bitzin aikana painettiin hänen tilauksestaan ensimmäinen Suomea varten painettu kirja, ''[[Missale Aboense]]'', vuonna [[1488]].

Konrad (Conradus) Bitz oli syntyperältään suomalaista rälssisukua. Hänen isänsä Henrik Bitz vanhempi (n. 1395-1458) toimi Etelä-Suomen laamannina ja Turun linnanpäällikkönä sekä kuului valtaneuvoksena aikansa merkittävimpiin suomalaisiin rälssimiehiin. Äiti oli Turun mahtavan linnanpäällikön [[Klaus Lydekenpoika Djäkn]]in tytär.<ref> Suvanto 2003, 632</ref>

Leipzigissa 1430-luvulla opiskelleista suomalaisesta vain Bitz suoritti tutkintoihin vaadittavat opinnäytteet Leiptzigissa. Hän valmistui baccalaureukseksi kolmen vuoden opintojen jälkeen 7.6.1441 ja tuli maisteriksi 31.12.1442.<ref>Nuorteva 1999, 113</ref> Tämän jälkeen hän opiskeli kanonisen oikeuden kehdossa [[Bolognan yliopisto]]ssa.<ref>Nuorteva 1999, 129</ref> <ref> Nuorteva 1999, 82</ref> <ref>Suomen tieteen historia 1, toim. Päiviö Tommila, s. 31, Porvoo 2001</ref> <ref> Nuorteva 1999, 473</ref> Kanoninen oikeus ulottui ihmiselämän ja yhteiskunnan kaikille alueille, nivoutui saumattomasti yhteen siviilioikeuden kanssa ja kirkolle kanoninen oikeus oli paras suojamuuri maallisten valtiaiden pyrkimyksiä vastaan. Johtavan papiston perehtyneisyys tähän kirkon omaan oikeusjärjestelmään oli välttämättömyys myös Suomen kirkolle.<ref>Nuorteva 1999, 127</ref>

Ruotsin kirkolliskokous päätti 1475 perustaa täysimittaisen studium generalen Ruotsiin. Tämä [[Upsalan yliopisto]] sai paavin perustamisbullan 1477. Osoituksena siitä, että vastaperustetun yliopiston oli tarkoituksena palvella kaikkien valtakunnan hiippakunnanhiippakuntien tarpeita, ei yksin Upsalan arkkihiippakuntaa, oli perustamisasiakirjan allekirjoittajien suuri määrä. Sen olivat allekirjoittaneet kaikki valtaneuvokset ja piispat, myös Turun Konrad Bitz.<ref>Nuorteva 1999, 136</ref> Samanaikaisesti säätykokous sanoutui lopullisesti irti kuningas Kristianista.<ref>Pirinen 1991, 121</ref>

[[FileTiedosto: Missale Aboense Initial Page.jpg|left]]

Konrad Bitzin aika oli etenkin Hämeessä vilkasta kirkonrakennuskautta. Kirkkojen ja niiden sisustuksen taiteellinen ja käytännöllinen suunnittelu otettiin piispan ja tuomiokapitulin valvontaan<ref>Pirinen 1991, 123</ref> ja vuoden 1480 tienoilla Bitz antoi säädöksen, ettei kukaan kirkkoherra saanut ottaa ilman piispan lupaa kirkkorakennusta varten muurareita, lasinleikkaajia, maalareita, puuseppiä tai muita ammattimiehiä.<ref>Pirinen 1991, 223</ref> Lisäksi koulujen epäkohtiin puututtiin, köyhien teinien harjoittamaa teininkulkua säädeltiin ja huonosti palkattuja rehtoreita kiellettiin vaatimasta itselleen osaa teinien keräämistä almuista.<ref>Pirinen 1991, 124</ref> 1462 Bitz vihki Naantalin luostarin<ref>Pirinen 1991, 191</ref> sekä antoi säännöksen luostarielämään siirtyvän papin omaisuuden jaosta.<ref>Pirinen 1991, 192</ref> Turun tuomiokirkon aikana keskilaivaa holvattiin kemiöläisen Pietari muurarimestarin johdolla.<ref>Pirinen 1991, 218</ref>

1461 Bitz antoi Vesilahden kirkolle anekirjeen, jossa luvattiin etuuksia niille, jotka osallistuivat juhlakulkueisiin tai votiivimessuihin, kuuntelivat messuja, saarnoja tai hetkipalveluksia, rukoilivat kirkolle suotuisia aikoja, koko kristikunnalle rauhaa ja hyvää säätä, kiertävät hautausmaan rukoillen kuolleiden uskovien puolesta, lukevat kirkon alttarilla polvillaan Isä meidän –rukouksen ja enkelin tervehdyksen (Ave Maria), ovat läsnä hautauksissa, seuraavat mukana ehtoollisen tai viimeisen voitelun sakramenttia sairaalle kannettaessa sekä lukevat aamu- ja iltasoiton aikana kolmasti polvillaan enkelien tervehdyksen. Lisäksi anekirje mainitse ne, jotka antavat almun kirkon rakennusrahastoon.<ref>Pirinen 1991, 248</ref>

Vasemmalla on kuva vuonna 1488 painetun messukirjan [[Missale Aboense]]n nimiölehdestä. Kuvassa esiintyvät keskellä Suomen kirkon suojeluspyhimys<ref>Lindberg, B. 1975: Turun tuomiokirkko vuoteen 1318, s. 13, Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu 1972-1973</ref> [[piispa Henrik]] jaloissaan murhamies [[Lalli]] sekä polvistuneina Turun tuolloinen piispa Konrad Bitz oikealla ja tuomiorovasti [[Maunu Särkilahti]] vasemmalla. Konrad Bitz pitää käsissään Turun tuomiokirkon vaakunaa. Huomattavaa on, että tuomiorovasti on kuvattu miltei piispan kokoiseksi, mikä hyvin kuvastaa miesten tasavahvaa asemaa Turun hiippakunnassa.

Konrad Bitz pysyi kuitenkin uskollisena unionille ja kannatuksen puutteessa Kaarlen oli 1465 jälleen luovuttava valtaistuimesta, mutta vastineeksi hän sai Raaseporin läänikseen. .<ref>Kari 2004, 217</ref> Näin Bitz, joka ei ollut kummankaan puolen ystävä, joutui luopumaan linnaläänistään. Hän kuitenkin viivytteli mahdollisimman pitkään sen luovuttamista erotetulle kuninkaalle <ref>Pirinen1991, 119</ref> ja Kaarle Knuutinpoika joutui oleskelemaan Turun luostarissa monta kuukautta odottaessaan pääsyä Raaseporiin.<ref>Pirinen 1991, 185</ref> Kun Kaarle nousi kolmannen kerran valtaan, häneltä vapautunut läänitys annettiin 1467 Laurens Axelinpoika Tottille, jolla oli myös piispa Bitzin tuki takanaan.

Vuodesta 1472 lähtien piispa Bitz ja tuomiorovasti Särkilahti esiintyivät rinnan tärkeissä Turun hiippakuntaa koskevissa ratkaisuissa. Umpikujaan ajauduttuaan Konrad Bitz vältti osallistumista valtiollisiin asioihin. Kun [[Sten Sture]] kävi Suomessa kesällä 1472 itärajan puolustusta vahvistamassa, sai hän nyt tuekseen piispa Bitzin, joka aiemmin oli ollut vahva unionin kannattaja. Tutustuttuaan 1475 itärajan tilanteeseen Viipurissa Bitz lähetti yhdessä muiden Suomen johtomiesten kanssa hälyttävän kirjeen valtaneuvostolle. <ref>Pirinen 1991 121</ref>

Bitzin päämäärä oli vaikka kovin ottein piispan ja kirkon aseman sälyttäminen yhteiskunnassa. [[Seppo Suvanto]] on arvioinut, että tämä lopulta koitui myös Suomen eduksi, sillä näin maa säästyi pahimmalta hävitykseltä.<ref>Suvanto 2003, 623</ref>