Ero sivun ”Macrinus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
laajennettu |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 8:
| seuraaja = [[Elagabalus]]
| syntymäaika = noin [[165]]
| syntymäpaikka = [[Cherchell|Caesarea]], [[Mauretania (provinssi)|Mauretania]]
| kuolinaika = [[kesäkuu]] [[218]]
| kuolinpaikka = [[Kappadokia]]
Rivi 33:
Lisähuolta aiheuttivat parthialaiset, jotka olivat Caracallan murhan jälkeen alkaneet käyttäytyä vihamielisesti roomalaisia kohtaan. Parthian kuningas [[Artabanos V]] kokosi armeijan ja Dion mukaan vaati roomalaisia vetäytymään [[Mesopotamia|Pohjois-Mesopotamiasta]]. Macrinus yritti neuvotella parthialaisten kanssa mutta tuloksetta. Viimein roomalaiset kohtasivat Parthian armeijan [[Nisibis|Nisibiksen]] lähellä käydyssä taistelussa syksyllä 217. Roomalaisissa lähteissä taistelua on kuvattu Rooman tappioksi mutta lähteet ovat yleensä vihamielisiä Macrinusta kohtaan ja voi olla, että taistelu päättyi ratkaisemattomana.<ref name="Livius" /> Macrinus ei halunnut sotaa Parthian kanssa ja osti rauhan Artabanokselta, Dion mukaan kahdella sadalla miljoonalla [[Sestertius|sestertiuksella]].<ref name="Potter 146-147" /> Rauha Rooman ja Parthian välille solmittiin vuonna 218. Senaatti tarjosi Macrinukselle ''Parthicus'' ({{k-fi|parthialaisten voittaja}}) -arvonimeä mutta hän kieltäytyi.<ref name="CAH 19-20" /> Macrinus nimitti [[Armenian kuningaskunta|Armenian]] kuninkaaksi [[Tiridates II|Tiridates II:n]], jonka isän Caracalla oli vanginnut valtiolle vahingollisena. Tämän seurauksena Armenia pääsi eroon Rooman vaikutuspiiristä.<ref name="RK 210-211" /> Macrinus solmi rauhansopimuksen myös [[daakia]]laisten kanssa, jotka olivat hyökänneet Rooman provinsseihin Caracallan kuoleman jälkeen.<ref name="DIR" />
Macrinusta on usein kritisoitu siitä, että hän ei lähtenyt Roomaan vaan jäi armeijansa kanssa itään. Ihmiset Roomassa odottivat keisaria kaupunkiin ja kesän 217 lopulla he mellakoivat [[Circus Maximus|Circus Maximuksella]]. Macrinus ei kuitenkaan voinut lähteä ennen kuin oli varmistanut asemansa idässä.<ref>Potter, s. 148</ref> Myöskään täysimittainen sota Parthian kanssa ei tullut kysymykseen.<ref name="Southern 55-56" /> Tyytymättömyys Roomassa kasvoi, etenkin sen jälkeen kun kova ukkosmyrsky syksyllä 217 nostatti kaupungissa tulvan ja sytytti tulipalon, jotka molemmat aiheuttivat suurta tuhoa. Muun muassa [[Colosseum]] vahingoittui tulipalossa ja [[Forum]]illa tulvi. Kaupunginprefekti Adventus osoittautui kyvyttömäksi pelastustöissä ja hänet erotettiin virastaan.<ref name="RK 212">Rooman keisarit, s. 212</ref><ref name="DIR" />
Vuonna 218 Macrinus oli konsulina yhdessä Adventuksen kanssa. Saman vuoden toukokuussa alkoi kuitenkin kapina Macrinusta vastaan. Sotilaat olivat tyytymättömiä Macrinukseen, mikä antoi Julia Domnan sisarelle [[Julia Maesa]]lle tilaisuuden nostaa Severusten suku taas valtaistuimelle. Julia Maesa suunnitteli tyttärensä [[Julia Soaemias|Julia Soaemiaksen]] 14-vuotiaasta pojasta [[Elagabalus|Varius Avitus Bassianuksesta]] uutta keisaria. Bassianus oli [[Emesa]]n auringonjumalan [[Elagabal]]in ylipappi ja häntä kutsuttiin jumalansa mukaan Elagabalukseksi. Julia Maesa lahjoi [[Raphana]]ssa olleen [[Legio III Augusta]]n ja kertoi Elagabaluksen olevan Caracallan avioton poika. Yöllä 16. toukokuuta Bassianus tuotiin legioonan leiriin Gannyksen, Julia Maesan vapautetun, toimesta ja julistettiin keisariksi legioonan komentajan Publius Valerius Comazonin hyväksynnässä. Kun Macrinus kuuli kapinasta, hän nimitti poikansa Diadumenianuksen kanssahallitsijakseen (''[[Augustus (arvonimi)|augustus]]'') ja lähetti pretoriaaniprefektinsä Ulpius Julianuksen Legio II Parthican kanssa kukistamaan kapinaa. Hyökkäys Elagabaluksen joukkojen leiriin kuitenkin epäonnistui, jonka jälkeen sotilaat tappoivat komentajansa Julianuksen ja siirtyivät Elagabaluksen puolelle. Tämän jälkeen Valerius Comazonin ja Gannyksen komentama Elagabaluksen armeija eteni kohti [[Antiokia]]a. Macrinus yritti kerätä joukkojensa suosiota mutta turhaan. Antiokiassa hän valitteli kaupungin [[prefekti]]lle joukkojen kurittomuutta ja syytti siitä [[Septimius Severus]]ta ja Caracallaa. Macrinuksella oli komennossaan vain pretoriaanikaarti ja joitakin [[Auxilia-joukot|auxilia-joukkojen]] yksiköitä kun hän kohtasi Elagabaluksen joukot taistelussa 8. kesäkuuta 218 [[Immae]]n kylän liepeillä, lähellä Antiokiaa.<ref>Potter, s. 151</ref><ref name="Livius" /><ref name="CAH 21">Cambridge Ancient History, s. 21</ref> Dion mukaan pretoriaanit olivat niskan päällä kun yhtäkkiä Macrinus panikoi jostain syystä ja pakeni taistelukentältä. Komentajansa pelkuruuteen suuttuneet pretoriaanit siirtyivät Elagabaluksen puolelle.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Ross Cowan | Nimeke =Imperial Roman Legionary AD 161-284 |Sivu=62| Vuosi =2003 | Julkaisija =Osprey Publishing | Tunniste =ISBN 1841766011 | Viitattu = 3.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>
== Kuolema ==
Macrinus lähetti Diadumenianuksen Parthian kuninkaan luokse mutta poika pidätettiin [[Zeugma (kaupunki)|Zeugmassa]] ja teloitettiin. Macrinus itse yritti paeta Roomaan lähetiksi pukeutuneena mutta hänet pidätettiin [[Khalkedon]]issa. Macrinusta oltiin kuljettamassa Antiokiaan Elagabaluksen tuomittavaksi kun hänet teloitettiin kesäkuussa 218 [[Kappadokia]]ssa. Senaatti julisti pian ''[[damnatio memoriae]]n'' hänen muistolleen.<ref name="Livius" /><ref name="DIR" /><ref name="RK 212" />
== Lähteet ==
| |||