Avaa päävalikko

Muutokset

836 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
laajennettu
| kuvateksti = Keisari Macrinuksen rintakuva [[Musei Capitolini]]ssa [[Rooma]]ssa
| arvo = [[Rooman keisari]]
| virassa = [[11. huhtikuuta]] [[217]] – [[kesäkuu]] [[218]]<ref name="DIR">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.roman-emperors.org/macrinus.htm | Nimeke =Macrinus (217-218 A.D.) | Tekijä =Michael L. Meckler | Ajankohta =6.1.2006| Julkaisija =De Imperatoribus Romanis - An Online Encyclopedia of Roman Emperors | Viitattu = 8.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="RK 210-211">Rooman keisarit, s. 210210–211</ref>
| edeltäjä = [[Caracalla]]
| seuraaja = [[Elagabalus]]
 
== Varhaiset vuodet ==
Marcus Opellius Macrinus syntyi noin vuonna 165 Caesarean (nykyinen [[Cherchell]] [[Algeria]]ssa) kaupungissa, [[Mauretania (provinssi)|Mauretaniassa]]. [[Cassius Dio]]n, joka tunsi Macrinuksen henkilökohtaisesti, mukaan hän syntyi vuonna 164. [[Bysantti]]laisen [[Kronikka|kronikan]] ''[[Chronicon Paschale]]n'' mukaan taas vuonna 166. Hänen varhaisista vuosistaan ja urastaan ennen keisariutta ei tiedetä paljoa varmuudella. Macrinuksen vanhemmat kuuluivat luultavasti paikalliseen eliittiin ja lähettivät poikansa kouluun, jossa hän opiskeli lakimieheksi. Mauretaniasta hän siirtyi [[Rooma]]an, jossa hänestä tuli keisari [[Septimius Severus|Septimius Severuksen]] aikana tärkeä virkamies. Macrinus ystävystyi [[pretoriaaniprefekti]] [[Gaius Fulvius Plautianus|Gaius Fulvius Plautianuksen]] kanssa ja onnistui myöhemmin säilyttämään asemansa kun Plautianus joutui epäsuosioon ja teloitettiin.<ref>Southern, s. 54</ref> Macrinus nimitettiin [[prokuraattori]]ksi, jonka jälkeen hän vastasi [[Via Flaminia]]n huollosta. Näihin aikoihin hän saattoi mennä naimisiin entisen Mauretanian prokuraattorin Haius Diadumenianuksen tyttären kanssa. Macrinus saattoi myös olla Severuksen mukana sotaretkellä [[Britannia (provinssi)|Britanniassa]]. Kun Severus kuoli vuonna 211 hänen poikansa ja perijänsä [[Caracalla]] ja [[Geta]] nimittivät Macrinuksen keisarilliseksi kassanhoitajaksi (''procurator rationis privatae''). Caracallan murhattua Getan joulukuussa 211 Macrinus nimitettiin [[pretoriaanikaarti]]n prefektiksi. Macrinuksen kollega oli ikääntynyt Marcus Oclatinius Adventus. Macrinuksen komennossa oli myös [[Legio II Parthica]].<ref name="Livius">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.livius.org/on-oz/opellius/macrinus.html | Nimeke =Marcus Opellius Macrinus| Tekijä =Jona Lendering| Ajankohta = | Julkaisija =Livius.org | Viitattu = 24.12.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="RK 210-211">Rooman keisarit, s. 210–211</ref>
 
== Nousu valtaan ==
On mahdollista, että Macrinus oli Caracallan mukana [[Rein]]illä syyskuussa 213 kun hän soti [[Alamannit|alamanneja]] vastaan. Tiedetään, että Macrinus osallistui Caracallan [[Parthia]]n vastaiseen sotaretkeen vuonna 216. Macrinus osoittautui päteväksi sotapäälliköksi ja hänelle myönnettiin alkuvuonna 217 [[konsuli]]n arvomerkit eli ''ornamenta consularia''. On epäselvää mitä tämän jälkeen tapahtui mutta ilmeisesti Macrinus joutui keisarin epäsuosioon ja keväällä 217 hänet erotettiin Legio II Parthican komennosta. Caracalla alkoi luultavasti epäillä Macrinuksen uskollisuutta ja rupesi siirtämään tämän alaisia muihin tehtäviin. Tarinan mukaan [[Aegyptus|egyptiläinen]] ennustaja nimeltään Serapio oli ennustanut Caracallalle, että hänet murhattaisiin jonka jälkeen Macrinus astuisi hänen tilalleen. Myös Macrinus kertoi samasta ennustuksesta, jonka hän oli saanut [[Africa]]ssa. Macrinus alkoi pelätä henkensä puolesta. Hän alkoi juonitella useiden vanhempien upseereiden kanssa keisaria vastaan ja palkkasi erään sotilaan Julius Martialiksen murhaamaan Caracalla. Martialiksella oli henkilökohtaista kaunaa Caracallaa kohtaan koska häntä ei oltu nimitetty [[kenturio]]ksi. 8. huhtikuuta 217 Caracalla oli henkivartioidensa kanssa matkalla Carrhaen lähistöllä olevaan temppeliin kun hän pysähtyi tarpeilleen. Martialis seurasi Caracallaa puskiin ja tappoi tämän. Tämän jälkeen keisarin [[Germaanit|germanialaiset]] henkivartijat tappoivat Martialiksen, mikä antoi Macrinukselle mahdollisuuden kätkeä osallisuutensa murhaan.<ref name="DIR" /><ref name="RK 210-211" /><ref name="Livius" /><ref name="Potter 146-147">Potter, s. 146–147</ref><ref name="CAH 19-20">Cambridge Ancient History, s. 19–20</ref>
 
Macrinus ei julistautunut keisariksi heti Caracallan murhan jälkeen sillä hän pelkäsi, että sotilaat syyttäisivät häntä suositun Caracallan murhasta. Keisariutta yritettiin ensin tarjota Macrinuksen kollegalle Oclatinius Adventukselle, mutta tämä kieltäytyi korkeaan ikäänsä vedoten. Dion mukaan Macrinus kirjoitti useille [[Mesopotamia]]an sijoitetuille yksiköille varmistuakseen näiden tuesta. Kolme päivää Caracallan murhan jälkeen, 11. huhtikuuta 217, Macrinus kutsui joukkonsa koolle ja julistautui keisariksi. Hän myös nimitti poikansa Diadumenianuksen ''[[Caesar (arvonimi)|caesariksi]]'' ja perijäksi sekä otti nimen Severus yhdistäkseen itsensä Severusten dynastiaan.<ref name="Potter 146-147" /><ref name="RK 210-211" />
 
Lisähuolta aiheuttivat parthialaiset, jotka olivat Caracallan murhan jälkeen alkaneet käyttäytyä vihamielisesti roomalaisia kohtaan. Parthian kuningas [[Artabanos V]] kokosi armeijan ja Dion mukaan vaati roomalaisia vetäytymään [[Mesopotamia|Pohjois-Mesopotamiasta]]. Macrinus yritti neuvotella parthialaisten kanssa mutta tuloksetta. Viimein roomalaiset kohtasivat Parthian armeijan [[Nisibis|Nisibiksen]] lähellä käydyssä taistelussa syksyllä 217. Roomalaisissa lähteissä taistelua on kuvattu Rooman tappioksi mutta lähteet ovat yleensä vihamielisiä Macrinusta kohtaan ja voi olla, että taistelu päättyi ratkaisemattomana.<ref name="Livius" /> Macrinus ei halunnut sotaa Parthian kanssa ja osti rauhan Artabanokselta, Dion mukaan kahdella sadalla miljoonalla [[Sestertius|sestertiuksella]].<ref name="Potter 146-147" /> Rauha Rooman ja Parthian välille solmittiin vuonna 218. Senaatti tarjosi Macrinukselle ''Parthicus'' ({{k-fi|parthialaisten voittaja}}) -arvonimeä mutta hän kieltäytyi.<ref name="CAH 19-20" /> Macrinus nimitti [[Armenian kuningaskunta|Armenian]] kuninkaaksi [[Tiridates II|Tiridates II:n]], jonka isän Caracalla oli vanginnut valtiolle vahingollisena. Tämän seurauksena Armenia pääsi eroon Rooman vaikutuspiiristä.<ref name="RK 210-211" /> Macrinus solmi rauhansopimuksen myös [[daakia]]laisten kanssa, jotka olivat hyökänneet Rooman provinsseihin Caracallan kuoleman jälkeen.<ref name="DIR" />
 
Macrinusta on usein kritisoitu siitä, että hän ei lähtenyt Roomaan vaan jäi armeijansa kanssa itään. Ihmiset Roomassa odottivat keisaria kaupunkiin ja kesän 217 lopulla he mellakoivat [[Circus Maximus|Circus Maximuksella]]. Macrinus ei kuitenkaan voinut lähteä ennen kuin oli varmistanut asemansa idässä.<ref>Potter, s. 148</ref> Myöskään täysimittainen sota Parthian kanssa ei tullut kysymykseen.<ref name="Southern 55-56" /> Tyytymättömyys Roomassa kasvoi, etenkin sen jälkeen kun kova ukkosmyrsky syksyllä 217 nostatti kaupungissa tulvan ja sytytti tulipalon, jotka molemmat aiheuttivat suurta tuhoa. Muun muassa [[Colosseum]] vahingoittui tulipalossa ja [[Forum]]illa tulvi. Kaupunginprefekti Adventus osoittautui kyvyttömäksi pelastustöissä ja hänet erotettiin virastaan.<ref>Rooman keisarit, s. 212</ref><ref name="DIR" />
 
== Lähteet ==
22 466

muokkausta