Ero sivun ”Tlingitit” versioiden välillä

Tlingitien perinteinen usko oli shamanistinen. Jokaisessa klaanissa oli vähintään yksi shamaani, joka saattoi olla mies tai nainen miesten ollessa shamaaneina useammin. Shamaanien uskottiin saavan voimansa eri esineistä. Shamaanit pystyivät muun muassa muuttamaan säätä, ennustamaan tulevaisuutta ja tunnistamaan noidat.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 62">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 62</ref> Perinteiseen uskontoon kuului usko siihen, että lähes joka asialla oli henki tai sielu. Näiden henkien ja sielujen uskottiin olevan voimakkaampia kuin ihmiset ja siksi eri asioita käsitetäessä piti noudattaa erityisiä sääntöjä. Esimerkiksi metsästäjät lauloivat erityisiä lauluja saaliseläimilleen.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 60" /> Vainajien uskottiin viettävän kuoleman jälkeen tuonnelassa saman laista elämää kuin maan päälläkin. Poikkeus olivat väkivaltaisesti kuolleet ihmiset ja soturit, jotka pääsivät taivaaseen. Taivaassa elämän uskottiin olevan valoisaa ja iloista. Noidat ja varkaat päätyivät puolestaan synkkään manalaan. Tlingitit uskoivat myös, että osa vainajista syntyi uudelleen.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" /> 1830-luvulta lähtien tlingitit alkoivat kääntyä ortodoksiseen uskoon ja myöhemmin 1870-luvulla [[presbyteriaanit]] tekivät lähetystyötä heidän keskuudessaan.<ref name="Virrankoski 1994, s. 351" /> Kristillistymisen myötä perinteinen shamanismi väheni ja viimeiset shamaanit katosivat 1930-luvulla. Perinteitä on sittemmin elvytetty.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Klass, Morton ja Weisgrau, Maxine K. | Nimeke = Across the boundaries of belief: contemporary issues in the anthropology of religioreligion | Vuosi = 1999 | Luku = | Sivu = 42 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Westview Press | Tunniste = ISBN 0-8133-2694-X | www = http://books.google.com/books?id=zQAa1thUUh8C | www-teksti = Google kirjat | Kieli = {{en}} }}</ref>