Ero sivun ”Energian säilymislaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p [r2.6.3] Botti lisäsi: sr:Закон очувања енергије |
p fix |
||
Rivi 33:
:<math>\frac {1} {2}\sum_{i} m_i v_i^2</math>
[[Karl Friedrich Mohr]] esitti vuonna 1837 julkaisemassaan artikkelissa ''Über die Natur der Wärme'' ensimmäisten joukossa energian yleisen säilymislain näin: "54 tunnetun [[alkuaine]]en lisäksi fysikaalisessa maailmassa on vain yksi aines, jota sanotaan "voimaksi" (energiaksi tai työksi). Se voi esiintyä olosuhteista riippuen liikkeenä, kemiallisena [[affiniteetti]]na, [[koheesio]]na, [[sähkö]]nä, [[valo]]na tai [[magnetismi]]na, ja mistä tahansa näistä muodoista se voi muuttua mihin tahansa toiseen."
Nykyisen yleisen säilymislain kannalta erityisen tärkeä keksintö oli [[lämmön mekaaninen ekvivalenssi]]. Lämmön kalorikkiteorian mukaan lämpöä ei voinut syntyä eikä hävitä, mutta energian säilymislain mukaan mekaaninen energia voi muuttua lämmöksi tai päinvastoin. Mekaanisen ekvivalenssin periaatteen nykyaikaisessa muodossaan esitti ensimmäisenä saksalainen lääkäri [[Julius Robert von Mayer]].<ref>von Mayer, J.R. (1842) "Remarks on the forces of inorganic nature", ''Annalen der Chemie und Pharmacie'', '''43''', 233</ref> Mayer päätyi tähän tulokseen ollessaan [[Alankomaiden Itä-Intia]]ssa (nykyisessä [[Indonesia]]ssa), jossa hän havaitsi, että hänen potilaidensa veri oli voimakkaamman punaista kuin Saksassa, koska he kuluttivat vähemmän [[happi|happea]] ja sen mukaisesti vähemmän energiaa [[ruumiinlämpö]]nsä ylläpitämiseen kuumassa ilmastossa. Tästä hän päätteli, että sekä mekaaninen työ että lämpö olivat energian muotoja, ja myöhemmin, opiskeltuaan enemmän fysiikkaa, hän johti niiden välille myös kvantitatiivisen yhteyden.
| |||