'''Albert Ernst Anton Becker''' ([[13. kesäkuuta]] [[1834]], [[Quedlinburg]], [[Saksa]] – [[10. tammikuuta]] [[1899]], [[Berliini]], Saksa) oli saksalainen [[viulu|viulisti]] ja ennen kaikkea [[säveltäjä]]. Hän opiskeli Quedlinburgissa Hermann Bönicken ja 1853–1856 Berliinissä [[Siegfried Dehn]]in oppilaana. Vuodet 1858–1869 Becker työskenteli [[Potsdam]]issa ja Ohlaussa (nykyisin [[OlawaOława]]) [[Sleesia]]ssa ennen kuin asettui Berliiniin. Vuonna 1881 hänet nimitettiin Berliinin Schwarwenka-konservatorion sävellyksen opettajaksi, ja 1891 hän alkoi johtaa Berliner Domchor -kuoroa. [[Preussi]]n kuninkaalliseen taideakatemiaan hänet nimitettiin 1892.<ref name="Grove">''The New Grove dictionary of music and musicians,'' Grove 2001,. ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.</ref>
Beckerin elinaikana hänen sävellyksistään julkaistiin pääasiassa laulumusiikkia. Sinfonioita hän sävelsi kolme, joista toinen (g-molli-sinfonia vuofelta 1859) voitti palkinnon [[Wien]]issä 1861. Hänen julkaistuun [[kamarimusiikki]]tuotantoonsa kuuluvat muun muassa [[pianokvartetto]] (d-molli,opusop. 19), [[pianosonaatti]] (f-molli,opusop. 40) ja [[kvintetti|pianokvintetto]] (opusop 49). Hänen ensimmäinenensimmäisiä menestyksekkäänmenestyksiään vastaanoton saanut sävellyksensä oliolivat [[Julius WolffinWolff]]in (1834–1910) tekstiin sävelletyt laulut ''Rattenfänger'' ja ''Wilder Jäger'' vuodelta 1877. Beckerin parhaana sävellyksenä pidetään b-molli-[[messu]]a, ja kehuttuja ovat myös [[oratorio]] ''Selig aus Gnade'' (opusop. 61, (1890) ja ''Reformationskantate'' (opusop. 28, (1882). Saksassa hänen lyhyempiäpienimuotoisia [[liturgia|liturgisia]] teoksiaan on esitetty vieläesitetään nykyäänkin.<ref name="Grove" />
Albert Becker oli säveltäjä [[Günter Raphael]]in isoisä.
