Ero sivun ”Nikolai I” versioiden välillä

Aleksanteri I ja [[Preussi]]n [[Fredrik Vilhelm III]] ilmoittivat Nikolain ja [[Aleksandra Fjodorovna (Charlotte)|Preussin prinsessa Charlotten]] kihlauksesta illallisilla Berliinissa 1815. Häät järjestettiin 13. heinäkuuta 1817. Tuleva keisarinna otti nimen Aleksandra Fjodorovna käännyttyään ortodoksiksi. Nikolain sanotaan rakastaneen vaimoaan, ja hän piti yllä läheisiä välejä sukulaisiinsa [[Preussi]]ssa. {{lähde}}

Nikolailla ja Aleksandralla oli seitsemän aikuisikään varttunutta lasta: tuleva [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]], suuriruhtinaat Konstantin, Nikolai ja Mihail sekä suuriruhtinattaret Maria ja Olga. Heistä Aleksandra kuoli 1844. Nikolailla oli myös ainakin kolme lasta avioliittonsa ulkopuolella.{{lähde}}

Kun Aleksanteri I kuoli lapsettomana [[1825]], vuoden 1797 kruununperimysjärjestyksen mukaan Nikolain veli [[Konstantin Pavlovitš|Konstantin]] olisi ollut laillinen perijä. Hän oli kieltäytynyt ottamasta kruunua naituaan aatelittoman puolalaisen naisen, joten Aleksanteri I oli antanut salaisen manifestin, jolla Nikolai määrättiin perilliseksi.{{lähde}} Konstantin kuitenkin julistettiin keisariksi ja hänelle vannottiin uskollisuudenvala. Konstantin kieltäytyi edelleen ja kesti kaksi viikkoa ennen kuin hän sai hallituksen vakuutettua. Kun Nikolai julisti ottavansa kruunun, hän näytti vallankaappaajalta ja häntä vastaan puhkesi [[dekabristikapina]]na tunnettu upseerien kapina.

Nikolai ei ollut saanut keisarin kasvatusta ja hänen koulutuksensa oli lähinnä sotilaallinen. Hän ihaili armeijan järjestystä ja sotilaselämää. Itseään hän piti lähinnä valtakunnan komentajana. Itsevaltaista hallitusmuotoa hän piti parhaana ja itsestään selvänä asiana. Rajattoman valtansa hän käsitti niin, että hänen piti päättää kaikesta.{{lähde}} Keisarin omasta kansliasta kasvoi suuri laitos, joka ohitti ministerit ja senaatin. Valtakuntaansa Nikolai I kiersi jatkuvasti erilaisilla tarkistusmatkoilla.