Ero sivun ”Douglas A-3 Skywarrior” versioiden välillä

Lentokoneen rakenne oli ylätaso, kaksi suihkumoottoria siipiin ripustettuna, sivuvakaaja korkealla pyrstössä rungon yllä. Sekä peräsin että siivet taittuivat koneen siirtämistä lentokonehisseissä, ja säilytystä varten lentotukialuksen hangaareissa. A-3 Skywarrior oli kaikista käytössä olleista laivaston sotilaslentokoneista raskain tähän saakka: sillä sen maksimi lentoonlähtöpaino oli peräti 37 200 kg.

Konetyyppi on varsin helppo tunnistettavaksi. Pitkä ilmatankkauspuomi keulassa, sekä erityinen pakoluukku lentokoneen pohjassa (hätäpoistumista varten) kuuluivat kauko-ohjatun pyrstöaseistuksen ohella koneen erikoisuuksiin. Suihkumoottorien ilmanottoaukot olivat nekin melkoisen originellisti muotoillut. A-3 Skywarriorin suunnitteli useita luomuksia laatinut, Douglasin sotilaskoneitten pääsuunnittelija [[Ed Heinemann]]. Ensilento tapahtui vuonna 1952. Palveluksesta konetyyppi poistettiin kokonaan niinkin myöhään, kuin vasta vuonna 1991. Tuotanto ajoittui vuosiin 1956-61.

 

A3:sta tehtiin useita koneversioita eri käyttötarkoituksiin. Se palveli niin ilmatankkerina, säähavaintokoneena, kuin valokuvaus- ja tiedustelutehtävissä sekä lentokuljetuksissa henkilöstöön liittyenkin (koneeseen mahtui 3 henkilöä). Niinikään ns. ELSO-koneena tyyppi oli palvellut. Näissä malleissa laitteisto oli koneen perään asennettuna ja se korvasi miehittämättömän taka-ampumon. Monista koneista taaksepäin ampuva tykkiaseistus poistettiin, mahdollisesti käytettävyysongelmista johtuen.

 

Koneessa oli tutkaohjattava taaksepäin ampuva tykkiaseistus, johon kuului 2x 20 mm tykkiä. Pommikuormaa A-3 Skywarrior kykeni kuljettamaan 5 443 kg sisäpuolisissa pommisäiliössä. Huippunopeus oli 980 km/h, matkanopeus 840 km/h sekä lakikorkeus 12 500 m (41 000 jalkaa). Toimintamatka oli 2 130 km. Koneen suihkumoottorit olivat Pratt & Whitney J57 turbojet-tyyppisiä, joita oli 2 kpl siipiripustuksiin asennettuna.

 

=== Vastaavia verrattavia muita sotilaslentokoneita ===