Ero sivun ”Kaasu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: mr:वायू |
|||
Rivi 10:
Kansainvälisen termin ''gas'' otti käyttöön 1600-luvun alussa alankomaalainen kemisti [[Jan Baptist van Helmont]], joka tutki useiden kaasujen ominaisuuksia. Sana oli ilmeisesti mukailtu kreikan sanasta ''chaos'', [[kaaos]]. Helmontin tutkimia kaasuja olivat ''gas sylvestre'' ("metsäkaasu") eli [[hiilidioksidi]], ''punainen kaasu'' eli [[typpioksidi]] ja palava kaasu ''gas pingue'', joka ilmeisesti oli [[vety|vedyn]], [[metaani]]n ja [[hiilimonoksidi]]n seosta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hudson, John | Nimeke = Suurin tiede – kemian historia | Vuosi = 2002| Kappale = | Sivu = 71| Selite = Suomentanut Kimmo Pietiläinen| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Julkaisija = Gummerus Kirjapaino Oy| Tunniste = ISBN 951-884-346-5}}</ref>
Suomen kielessä on kuitenkin jo vanhastaan esiintynyt sana ''kaasu'', joka eri murteissa on tarkoittanut huurretta, [[sumu]]a, [[höyry]]ä, [[auer]]ta taikka käryä tai muuta pahaa hajua (esim pierua). Koska sana sekä äänneasultaan että kansanomaisilta merkityksiltäänkin on melko lähellä kansainvälistä tieteellistä termiä, [[Samuel Roos]] antoi sanalle sen nykyisen merkityksen vuonna 1845 ilmestyneessä teoksessaan ''Mintähden ja sentähden''.<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Suomen sanojen alkuperä, Etymologinen sanakirja, 1. osa A-K | Sivu = 267, hakusana kaasu | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi = 1992 | Tunniste = ISBN 951-717-692-9}}</ref> Käytännössä sanalla usein tarkoitetaan [[polttoaine]]ena käytettyä kaasua, aikaisemmin erityisesti [[kaupunkikaasu]]a eli valokaasua.
==Viitteet==
| |||