Ero sivun ”Fanny Churberg” versioiden välillä

Churberg sai runsaasti vaikutteita saksalaisesta [[romantiikka|myöhäisromantiikasta]], ja hänen tuotantonsa edustaa valtaosin [[Düsseldorfin koulukunta|Düsseldorfin koulukunnan]] esteettisiä näkemyksiä. Hänelle kehittyi kuitenkin vahvasti omintakeinen ilmaisutapa, jossa värien ja siveltimen käyttö oli usein epätavallisen voimakasta vallitseviin taidesuuntauksiin nähden. Epäsovinnaiset elementit herättivät sen ajan [[taideyleisö]]ssätaideyleisössä ristiriitaisia reaktioita.<ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3341/ Biografiakeskus: ''Fanny Churberg'']</ref> Churbergin ihanteet olivat 1860-luvun mukaiset: isänmaallisuus, suomen kielen kehittäminen, kansallinen kulttuuri, naisasia ja uskonnollisuus. nämäNämä arvot olivat hänelle tärkeitä, vaikkakin hän oli aikalaistensa mielestä epäsovinnainen. Topeliaaniseen henkeen kasvatettu ja totutettu yleisö ei ymmärtänyt hänen rohkeaa temperamenttiaan. Tuolloin naisihanteena oli kainous ja sulo, ei raju ilmaisuvoima, eiväteivätkä vahvat siveltimenvedot. Churbergin aiheet eivät olleet totutun runollisia, vaan hän kuvasi myöhäissyksyä, nuoskasäätä, paljaita kallioita ja rämeitä. Churberg karttoi sentimentaalisuutta. Vuonna 1879 Fanny Churberg sai [[Suomen Taideyhdistys|Suomen Taideyhdistyksen]] ensimmäisen palkinnon, mutta Churberg lopetti 1880 kuitenkin maalaamisen kokonaan ja omistautui Suomen Käsityön Ystävät -yhdidtyksenyhdistyksen toiminnalle kokonaisvaltaisesti kuuluen yhdistyksen johtokuntaan 1880–1883. Hän kirjoitti vuosina 1887–1889 ''Finland''-päivälehteen nimimerkillä -y. Ura taidemaalarina jäi vain noin kymmeneksi vuodeksi. <ref>

Churbergin [[taiteilijaura]] päättyi äkillisesti vuonna 1880. Yhtenä syynä tähän saattoi olla hänen veljensä Torstenin sairastuminen [[tuberkuloosi]]in, joka johti tämän kuolemaan pari vuotta myöhemmin. Kun toinen veljistä oli puolestaan avioitunut vuonna 1877, Fanny jäi näiden käänteiden jälkeen yksinäiseksi. Toisena syynä on epäilty olleen hänen töihinsä Suomessa kohdistunut karkea ja tyly kritiikki. Vaikka Churberg pysyi edelleen mukana taiteilijapiireissä, hän ei tiettävästi maalannut enää vuoden 1880 jälkeen edes omaksi ilokseen. Lyhyehköksi jääneen taiteilijauransa aikana hän ehti silti tehdä yli 300 maalausta. Churbergin tuotannon taiteellista arvoa alettiin ymmärtää laajemmin vasta vuonna 1919 Helsingissä Stenmanin taidegalleriassa pidetyn retrospektiivisen muistonäyttelyn yhteydessä.