Ero sivun ”Karviaiskoiso” versioiden välillä

 

Erään lähteen<ref>Whiteman, K., Suuri hedelmäkirja, Anness Publishing ldt, Gummerus, Jyväskylä, Singapore 2001.</ref> mukaan muinaiset [[antiikin Kreikka|kreikkalaiset]] olisivat tunteneet hedelmän. [[Eurooppa]]an se tuli kuitenkin vasta [[1700-luku|1700-luvulla]], ilmeisesti [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikasta]], missä sitä oli viljelty jo pitkään. Jo varhaisessa vaiheessa Etelä-Afrikan uudisasukkaat alkoivat viljellä sitä [[hyväntoivonniemi|Hyväntoivonniemellä]], mistä tuleekin englanin kielinen nimi "''Cape gooseberry''" (Hyväntoivonniemen karviainen). Karviaiskoison saapumisesta Eurooppaan kesti noin 200 vuotta, ennen kuin se alkoi saavuttaa suosiota.

 

== Käyttö ==

Marjojen yleisin käyttö on koristeina, mutta niistä voidaan myös tehdä hyytelöä, hilloa tai marmeladia. Maku on happoinen ja raikas, ja marjat ovat hyviä myös sellaisenaan. Kypsät marjat sisältävät runsaasti kalsiumia ja [[karoteeni|karoteeneja]] sekä C-, E- ja B₁₂-vitamiinia.<ref name="ronnblom">{{Kirjaviite | Tekijä=Rönnblom, Eva | Nimeke=Kasvitarha ikkunalla | Suomentaja=Vainio, Hannele | Julkaisija=Kustannus-Mäkelä Oy | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-882-360-X}}</ref>

 

Karviaiskoiso kasvaa Suomessa yksivuotisena, ja tuottaa hedelmiä etenkin Etelässä.

=== Idätys ===

Voidaan idättää joko kaupasta ostetun hedelmän siemeniä tai siemenkaupasta ostettuja tarkastettuja siemeniä. 3-4 siementä kylvetään maalis-huhtikuussa kylvöruukussa kylvömultaan. Kylvös asetetaan valoisaan ja lämpimään paikkaan, ja huolehditaan jatkuvasta kosteudesta esim. muovipussilla. Mitä aikaisemmin kylvö suoritetaan, sitä aikaisemmin saadaan satoa. Voimistuneet taimet istutetaan omiin ruukkuihinsa.

===Kasvatus===