Versio 25. maaliskuuta 2006 kello 13.10 muokkaa Pale (keskustelu \| muokkaukset) 216 muokkausta Viilausta ← Vanhempi muutos		Versio 26. maaliskuuta 2006 kello 13.54 muokkaa kumoa Pale (keskustelu \| muokkaukset) 216 muokkausta Faktaa ja fixausta Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Rudolf Steiner -koulu''' on peruskoulun ja lukion korvaava koulu, joka perustuu [[Rudolf Steiner\|Rudolf Steinerin]] [[antroposofia\|antroposofian]] pohjalta kehittämään [[pedagogiikka\|~~pedagogiikkaan~~pedagokiikkaan]]. Steinerilla itsellään ei ollut mitään pedagogista koulutusta. Kouluilla oli ja on yhä muitakin tehtäviä kuin pelkkä oppilaittensa tiedollinen sivistäminen, Steinerin mukaan "Niiden, jotka nimittävät itseään antroposofeiksi, on tehtävä voitavansa, jotta reinkarnaation ja karman totuus jäsentyisi ihmismieliin jo lapsuudesta lähtien." Ja edelleen: "Jos tahdotaan välttää kulttuurin tuhoutuminen, jälleensyntymisen ja kohtalon käsitteen on suhteellisen lyhyessä ajassa jäsennyttävä yleiseen sivistykseen niin että se omaksutaan jo yleisessä koulutuksessa" Steinerin tietoteoria ei edusta rationalismia, empirismiä eikä kantilaistakaan näkemystä tiedosta; antroposofista tietoa ei voida saavuttaa tavallisen ajattelun keinoin. Tarvitaan erityisiä yliaistillisia menetelmiä ja omaa halua menetelmien kehittämiseksi. Tieto avautuu henkisen havainnoinnin yhteydessä, intuition välityksellä. Steinerin tietoteorian tietoprosesseiksi ja vaiheiksi eli tiedon äärelle pääsyn keinoiksi ilmeni kolme tietä: 1) henkisen tiedon tie, 2) ajattelun tie ja 3) tunteen tie. Näitä teitä voidaan pitää erilaisina suuntautumisvaihtoehtoina henkiseen havainnointiin. Steinerin ihmiskäsitys on steinerpedagogiikan perusta. Tämän käsityksen mukaan inhimillisen kasvun idut on löydettävissä kasvavasta itsestään. Kasvattajalta vaaditaankin erityisosaamista, jotta hän kykenisi löytämään yksilölle sopivia kasvuvirikkeitä, jotka mahdollistavat yksilön oman ''elämänsuunnitelman'' toteutumisen. Yksilön elämänsuunnitelma sisältää mm. näkemyksen ''jälleensyntymisestä'' ja ''karman lain'' vaikutuksesta. Steiner-koulut ovat 12-vuotisia yleissivistäviä, luokallisia yhtenäiskouluja; Suomen Steiner-kouluissa oppilas voi halutessaan suorittaa lisäksi ylimääräisen 13. luokan, jonka päätteeksi hän kirjoittaa ylioppilaaksi. Rivi 21 ⟶ 25: Eri oppiaineet pyritään pitämään tasapainossa niin, etteivät tietoaineet saa dominoivaa asemaa opetuksessa. Steiner-kouluissa onkin huomattavan paljon taideaineita kuten musiikki, kuvaamataito ja myös sekä tytöille että pojille pakolliset tekninen työ ja tekstiilityö sekä eurytmia. [[Eurytmia]] on oppilaillekin eräänlainen mysteeri. Käytännössä se on liikkumista, tanssia ja ääntelyitä yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät symmetristä liikkumista usein pianonsoiton taustalla käsimerkkien säestämänä. Koska Steinerin taidekäsitys ei viittaa ensisijaisesti taiteeseen, vaan kasvattajan kykyyn etsiä ja löytää oikeita kasvuvirikkeitä kasvavalle yksilölle, opetuksen tavoitteena ei ole ainakaan ensisijaisesti taiteellisten kykyjen kehittäminen vaan tavoitteena on antaa valmiuksia ja polkuja henkiseen tiedostamiseen. == Voimakasta kritiikkiä == Rivi 26 ⟶ 33: Steiner-koulujen ympärillä on ollut runsaasti erimielisyyksiä. Steiner-kouluja on pidetty vaarallisina tai vähintäänkin arveluttavina ja sen pohjalla olevaa ihmiskuvaa on moitittu. Ehkä selkeimmin Steiner-koulujen ideologispohjainen vastustus on kiteytynyt [[Paavo Hiltunen\|Paavo Hiltusen]] vuonna [[1990]] julkaistussa kirjassa ''Mitä Rudolf Steiner todella opetti''. Risto Suurla, [[Reijo Wilenius]] ja [[Tony Dunderfelt]] vastasivat Hiltusen kritiikkiin vuonna [[1991]] julkaistulla kirjallaan ''Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta'', jossa he pyrkivät osoittamaan Hiltusen väitteet perättömiksi ja argumentaation vilpilliseksi. Kritiikkiä tai ihmetystä osakseen Steiner-koulut saavat usein esim. koulukirjojen kirjoittamisesta käsin puuväreillä läpi lähes koko ala-asteen, pakollisesta eurytmiasta ja eurytmiapuvusta ~~alaluokilla~~ (muistuttaa mekkoa). Lisäksi nk. kovien luonnontieteiden (matematiikka, fysiikka, kemia) opetus saattaa olla olematonta, erityisesti kahden jälkimmäisen. Steinerkoululaisten tiedollinen taso onkin selvästi heikompi kuin muiden peruskoululaisten ja esim. Lahden Steiner-koululaisista reputti ylioppilaskirjoituksissa eräänä vuonna ~~jopa~~ 40% oppilaista. Keskustelua herättävät myös lukuisat pakolliset käsityökurssit ja pakolliset tukimaksut joissain kouluissa. Myös numerollisen todistuksen puuttuminen ala-asteella on aiheuttanut hämmennystä. Steinerkoulut vetoavat siihen, että oppilaat alkavat muuten kilpailemaan paremmista numeroista. Lukukauden päätyttyä saa kuitenkin luokasta riippuen runon, tarinan, kirjeen tai kirjallisen todistuksen, jossa kerrotaan sanallisesti miten vuosi on mennyt. Detlef Drevers ja Sybille-Christin Jakob kritisoivat waldorfpedagogiikkaa ja waldorfkouluja kirjassaan "Aus der Waldorfschule geplaudert. Warum die Steiner-Pädagogik keine Alternative ist?" (Drewers & Jakob 2001). He tuovat esille, ettei waldorfpedagogiikka ole mikään luovuutta edustava, vaihtoehtoinen ja vapaa pedagogiikka, kuten luullaan. Sybille Christin Jakobilla on omakohtaisia Kriittisyyttä on myös herättänyt se, että stainerkoulujen oppilaiden temperamentti luokitellaan heidän ulkomuotonsa ja liikehdintänsä mukaan. Esim. koleeris-melankolikko, sangviinis-koleerikko. Tätä luokittelua käytetään ns. yksilöllisen kehityksen pohjana opetuksessa ja kouluissa jo vuodesta 1967 alkaen annetussa hoitoeurytmiassa, joka on uskomuslääkinnällinen terapiamuoto, ja jolla ei ole todettu mitään parantavaa vaikutusta. Kaikki ensiluokkalaiset joutuvat tähän terapiaan, eikä siitä aina kerrota vanhemmille. ▼ kokemuksia waldorfkoulusta ja hän on näin ollen tutustunut waldorfkouluun sisältäpäin. Kirjassa ruoditaan waldorfpedagogiikkaa ja Steinerin näkemyksiä; esille nousee waldorfkoulun rasistiset ja fasistiset piirteet, opetuksen indoktrinaatio ja Steinerin esoteerisuus. ▲~~Kriittisyyttä~~Eräänä yksityiskohtana kriittisyyttä on myös herättänyt se, että stainerkoulujen oppilaiden temperamentti luokitellaan heidän ulkomuotonsa ja liikehdintänsä mukaan. Esim. koleeris-melankolikko, sangviinis-koleerikko. Tätä luokittelua käytetään ns. yksilöllisen kehityksen pohjana opetuksessa ja kouluissa jo vuodesta 1967 alkaen annetussa hoitoeurytmiassa, joka on uskomuslääkinnällinen terapiamuoto, ja jolla ei ole todettu mitään parantavaa vaikutusta. Kaikki ensiluokkalaiset joutuvat tähän terapiaan, eikä siitä aina kerrota vanhemmille. Myöskään koulukiusaamista ei steinerkouluissa ole sen vähempää kuin peruskouluissa. Steinerkouluilla ei siis ole sosiaalistavampaa vaikutusta kuin peruskoulullakaan (Viite: http://www.rokl.utu.fi/gradut/korpe91.html) Rivi 77 ⟶ 87: * [http://www.steinerkoulu.fi/ Steinerpedagogiikan yhteisöt ry] * [http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/antroposofia.html Stainerismista kriittisesti. Skepsis ry.] * [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/kasva/vk/ehnqvist/mitenant.pdf Miten antroposofia ilmenee steinerpedagokiikassa. Tarja Ehnqvis 2006, väitös ] [[Luokka:Oppilaitokset]]

Ero sivun ”Steinerkoulu” versioiden välillä