Ero sivun ”Työväenyhdistys” versioiden välillä

Työväenyhdistyksiä perustettiin 1800-luvulla nimensä mukaisesti ajamaan työväestön oikeuksia. Suomen ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin Helsinkiin vuonna 1883, perustajana [[Viktor Julius von Wright]]. Helsinkiin muodostui myöhemmin työväenyhdistyksien keskusjohto. Samana vuonna työväenyhdistys perustettiin myös Vaasaan. 1886 perustettiin Oulun työväenseura ja seuraavana vuonna Porin, Savonlinnan, Tampereen ja Turun työväenyhdistykset. Työväenyhdistysten alaisuuteen syntyi ammattiosastoja. Vuonna 1895 maassamme oli yli 30 työväenyhdistystä.

1900-luvun vaihteessa Suomeen perustettiin yhä enemmän tehtaita, mikä synnytti uuden väestöryhmän joka ansaitsi elantonsa [[palkkatyö]]llä. Tämän ryhmän oikeuksia sekä etuisuuksia varten ryhdyttiin perustamaan ensin suurimpiin kaupunkeihin työväenyhdistyksiä, ja järjestäytyminen levisi nopeasti kaikkialle maahan. Monet ammattiosastot toimivat työväenyhdistysten alaisuudessa. 1900-luvun alussa [[työväentalo]]ja pystytettiin Suomessa mittava määrä, moniin kuntiin ja pienempiinkiin kyliin. Tampereen työväenyhdistys rakensi Suomen ensimmäisen kivirakenteisen työväentalon 1900-luvun alussa.

Suomen työväenyhdistystyöväenyhdistykset perustiperustivat ensimmäiseksi työväen valtuuskunnan, joka keskittyi ajamaan [[äänioikeus|äänioikeuden]] saamista työväestölle, 10 -tuntista työpäivää ja yleistä [[koulupakko]]a sekä maksutonta kansakoulupohjaista kouluopetusta. Ohjelmassa oli myös irtolaisten kiinnittäminen maahan ja ammattientarkastajain määrän lisääminen.

1900 luvun alussa perustetuista työväenyhdistyksistätyöväenliikkeestä tuli maassa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. NiidenTyöväenyhdistysten ohella maahan syntyi työväenliikkeen muodostamia kulttuurisia yhteisöjä, kuten työväen urheiluseurat ([[TUL]]), työväentalot sekä [[osuustoiminta]]liikkeet sekä [[ammattiyhdistys|ammattiyhdistykset]].