Avaa päävalikko

Muutokset

Parempi määritelmä (ei tarkoita vain sitä, että metallit ovat upotettuna samaan elektrolyyttiin, vaan tämän seurauksena esiintyviä kemiallisia reaktiota)
'''Galvaaninen korroosio''' eli '''bimetallinen korroosio''' tarkoittaaon sitä[[sähkökemia]]llinen reaktio, joka tapahtuu, ettäkun kaksi tai useampia [[metalli|metalleja]] on keskenään sähköisessä kontaktissa ja upotettuna samaan [[elektrolyytti|elektrolyyttiin]]. Galvaanista korroosiota tapahtuu johtuen eri metallien välisestä [[Metallien sähkökemiallinen jännitesarja|potentiaalierosta]]. Epäjalompi metalli, jolla on siis matalampi [[Sähköinen potentiaali|potentiaali]], muodostuu [[paristo|sähköisessä parissa]] [[anodi|anodiksi]] ja syöpyy. Muodostuneen parin jalommasta metallista syntyy [[katodi]] ja sen syöpyminen hidastuu tai loppuu täysin. Galvaanisen korroosion todennäköisyys riippuu metallien jalousaste- eli potentiaalierosta, jolloin suurempi ero merkitsee todennäköisempää korroosiota. Tämän lisäksi myös eri metallista valmistettujen kappaleiden [[pinta-ala|pinta-aloilla]] on merkitystä, sillä mitä pienempi [[anodi]] on suhteessa [[katodi|katodiin]] sitä suurempi on sen [[virrantiheys]] ja samalla myös [[korroosionopeus]]. Tämä johtuu siitä, että [[korroosiokenno|korroosiokennossa]] anodisten ja katodisten virtojen tulee olla yhtä suuria, jolloin pientä anodin pinta-alaa seuraa suuri anodinen virrantiheys.
 
Galvaaninen korroosio rajoittuu metallien liitoskohdan läheisyyteen eikä leviä koko rakenteeseen. Tämän takia galvaaninen korroosio luokitellaan [[paikallinen korroosio|paikalliseen korroosioon]]. Metallikappaleiden pinta-alasuhteen lisäksi galvaaniseen korroosioon vaikuttaa myös elektrolyytin [[Sähkönjohtavuus|sähkönjohtokyky]]. Hyvin johtavassa liuoksessa galvaaninen korroosio tapahtuu laajalla alueella melko matalana syöpymänä liitoskohdan ympäristössä. Huonosti johtavassa liuoksessa [[korroosio]] tapahtuu liitoksen lähellä synnyttäen syviä syöpymiä. Kuitenkin hyvin johtava liuos aiheuttaa sen, että muodostuu suuri katodinen alue, jolloin pinta-alaa kohden menetetyn materiaalin määrä saattaa kasvaa, vaikka kappaleen ohenema aikayksikköä kohden pienenisikin.
87 781

muokkausta