Avaa päävalikko

Muutokset

tekstin kohennusta
Puna-armeijan suurhyökkäys oli alkanut 9.6.44 ja edennyt jo Viipurin pohjoispuolelle [[Talin–Ihantalan taistelu|Tali-Ihantalan]] alueelle. [[Leningradin rintama]]n alkuperäiseen suunnitelmaan ei sisältynyt ylimenohyökkäystä eikä yleensäkään hyökkäystä Vuosalmella. Mutta kun 21. ja 23. Armeijan hyökkäys ei johtanut toivottuun tulokseen Suomenlahden ja Vuoksen välillä, marsalkka [[Leonid Govorov|Govorov]] tarkisti suunnitelmansa ja päätti ylittää Vuoksen sen kapeimmalta kohdalta ja hyökätä Vuosalmessa. Hän antoi hyökkäystehtävän 23. Armeijalle, jolla oli käytettävissään kolme Armeijakuntaa (6., 98., ja 115. AK) sekä 17. linnoitusalue, joka oli puolustuksessa Vuoksen alajuoksulla. NL 3. armeijakuntaa ei Leningradin rintamalla esiintynyt.<ref name="Suomi taisteli osa 5">Suomi taisteli; osa 5. Sivut 316-336. ISBN 951-0-08143-4</ref>
Suomalaisten keskeneräinen [[VKT-linja]] kulki Vuoksen pohjoisrannalla ja ylimenohyökkäys edellytti sen murtamista. Äyräpään harjanteella sijaitsi 7&nbsp;km pitkä ja vain 200-300 metriä syvä sillanpääasema (Pölläkklä-kirkonmäki-Kylä Paakkola), jonka tarkoituksena oli estää Neuvostojoukkojen pääsy ja kaivatuminen Vuoksen rantaan. Paikka oli ongelmallinen koska Kylä Paakkolan korkeimmalta harjanteelta pystyi hallitsemaan maisemaa pitkälle Vuosalmen puolelle. Sillanpääasema oli alun perin suunniteltu osaksi puolustuslinjaa. Sillanpääaseman mielekkydestä keskusteltiin ja kiisteltiin komentajien keskuudessa. Kannaksen joukot oli määrätty 15.6. viivytykseen. Neuvostojoukot saapuivat Äyräpään alueelle 21.6.44.
 
Kannaksen joukot oli määrätty 15.6. viivytykseen ja III Armeijakunta oli 20.6. lähes kokonaisuudessaan asettunut puolustusasemiin VKT-linjalle. 2. divisioona vetäytyi pääosin osin Vasikkasaaren ponttoonisillan ja lossin kautta Vuoksen pohjoisrannalle ja ryhtyi samantien parantamaan asemiaan.<ref name="suomen sota">Suomen sota 1941-1945 7. Kivi 1957</ref> Neuvostojoukot saapuivat Äyräpään alueelle 21.6.44.
Ihantalan ja Viipurinlahden taisteluiden vielä jatkuessa kiivaina, kehittyi Äyräpään ja Vuosalmen alueella suoranainen suurtaistelu. Vuosalmea oli puolustamassa kaksi vahvistettua pataljoonaa [[2. Divisioona (jatkosota)|2. Divisioonasta]]. JR 7 komensi everstiluutnantti Ehrnrooth ja JR 49 eversti Frans Wahlbäck. Vahvennetun 2.D:n kaistalla oli 0,7 pataljoonaa rintamakilometriä kohti. Tykistöä oli seitsemän patteristoa, joista neljä tuki Äyräpään puolustusta. Tykistö ampui 4-7.7. välisenä aikana noin 40 000 kranaattia Neuvostojoukkoja vastaan.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />
 
Ihantalan ja Viipurinlahden taisteluiden vielä jatkuessa kiivaina, kehittyi Äyräpään ja Vuosalmen alueella suoranainen suurtaistelu. Vuosalmea oli puolustamassa kaksi vahvistettua pataljoonaa [[2. Divisioona (jatkosota)|2. Divisioonasta]]. JR 7 komensi everstiluutnantti Ehrnrooth ja JR 49 eversti Frans Wahlbäck. Vahvennetun 2.D:n kaistalla oli 0,7 pataljoonaa rintamakilometriä kohti. Tykistöä oli seitsemän patteristoa, joista neljä tuki Äyräpään puolustusta. Tykistö ampui 4-7.7. välisenä aikana noin 40 000 kranaattia Neuvostojoukkoja vastaan.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />
 
Tykistö muodosti keskeisen osan puolustusta ja sitä oli seitsemän patteristoa, joista neljä tuki Äyräpäätä. Tykistö ampui 4-7.7. välisenä aikana noin 40 000 kranaattia Neuvostojoukkoja vastaan.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />
 
Ilmavoimilla oli myös erittäin merkityksellinen tehtävä Neuvostojoukkojen lamaannuttamisessa.
===Tunnusteluhyökkäyksiä===
2 075

muokkausta