Ero sivun ”Lepakot” versioiden välillä

Lepakot kuuluvat poikkeuksellisiin nisäkkäisiin [[Valaat|valaiden]] kanssa, koska useat niistä pystyvät suunnistamaan [[Kaikuluotaus|kaikuluotauksen]] avulla. Kaikuluotauksessa lepakko lähettää suunsa tai nenänsä kautta ääniaaltoja, jotka heijastuvat kohti lepakkoa osuessaan edessä olevaan kappaleeseen. Lepakoiden lähettämä ääni on ultraääntä, eli se on taajuudeltaan ihmisen kuuloaluetta korkeammalla (20&nbsp;000 Hz). Taajuus on lajikohtainen, ja joidenkin lajien kohdalla ääntely on ihmiskorvin kuultavaa. Myös lähetettyjen äännähdysten kesto riippuu lajista,: pisimmillään yksi äännähdys kestää 20 millisekuntia, kun lyhimmillään se voi olla vain viisi millisekuntia.<ref name="ADW"/> Mekanismia, jolla lepakot tuottavat äänen, ei tunneta kovin hyvin. Useilla lepakoilla on erikoisen muotoinen nenä, minkä tieteilijät arvelevat parantavan pienten kohteiden, kuten hyönteisten, havaitsemista.<ref name="HWS">{{Verkkoviite | Osoite = http://animals.howstuffworks.com/mammals/bat2.htm | Nimeke =Bats and Echolocation | Tekijä =Tom Harris| Julkaisija =How Stuff Works | Viitattu = 20.2.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref> Edellisen aktiivisen kaikuluotauksen lisäksi lepakko voi käyttää apuna passiivista kaikuluotausta, jossa se ei itse lähetä ääntä, vaan seura ulkoista äänilähdettä. Tätä hyödyntävät esimerkiksi sammakoita tai hyönteisiä syövät lajit.<ref name="ADW"/> Ei ollaole havaittu, että lepakot käyttäisivät kaikuluotausta lajinsisäiseen viestintään, mutta ne käyttävät matalampitaajuista ääntä tähän tarkoitukseen.<ref name="ADW"/>

Lepakot eivät käytä kaikuluotausta näön sijasta, vaan sen rinnalla. Lepakoiden näkökyky on hyvin tarkka. Lepakot ovat kyllä värisokeita, koska niiltä puuttuu värien aistimiseen tarvittavat tappisolut, joille ei ole pimeässä suunnistamisessa ole käyttöä. Sen sijaan niillä on [[sauvasolu|sauvasoluja]], ja Etelä-Amerikassa eläväelävällä [[pallasinkielileikko|pallasinkielileikolla]] sauvasolut ovat erikoistuneet tunnistamaan UV-alueen valoa. Lepakko hyödyntää erityisesti niiden kasvien nektariinia, mitkäjotka heijastavat UV-valoa. Vastalahjaksi leikko auttaa kasvia pölyttämisessä. UV-näkö on harvinainen nisäkkäillä, mutta esimerkiksi linnuilla se on yleisempi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nature.com/nature/journal/v425/n6958/full/nature01971.html | Nimeke =Ultraviolet vision in a bat | Tekijä =York Winter, Jorge López & Otto von Helversen| Julkaisija =Nature | Viitattu = 20.2.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>