Ero sivun ”Lepakot” versioiden välillä

1 merkki poistettu ,  11 vuotta sitten
[[Tiedosto:Myotis-myotis-skeleton.jpg|250px|thumb|Jättiläissiipan luuranko.]]
 
Lepakkojen luut ovat pieniä ja kevyitä, mikä helpottaa lentämistä vähentämällä tarvittavaa lihasvoimaa. Tämä säästää energiaa, jota lepakoilta muutoin kuluisi jopa niin paljon, etteivät ne pystyisi syömään päivän aikana energiankulutukseenenergiantuotantoon tarvittavaa määrää ravintoa. <ref name="Phil R">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nhm.ac.uk/nature-online/life/mammals/bats/session2/index.html | Nimeke = Bat structure| Tekijä =Phil Richardson| Julkaisija =Natural History Museum | Viitattu = 21.2.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref> Hedelmälepakkoja lukuun ottamatta lepakoiden pääkallo yhdistyy selkärankaan erikoistuneen niskanikaman kautta, joka myös mahdollistaa niiden roikkumisen pää alaspäin. Kallonmuodosta voidaan toisinaan päätellä jotain lajin asuinympäristöstä. Esimerkiksi kivien koloissa asuvilla lajeilla on tavallista litteämpi pää.
 
Hampaiden muodossa pienlepakoilla on dilambdodontiset poskihampaat, mikä tarkoittaa sitä, että niiden hampaissa on yksi reuna, joka on muotoutunut N- tai W-kirjaimen muotoiseksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://animaldiversity.ummz.umich.edu/site/topics/mammal_anatomy/tooth_diversity.html?XTHEME=POPUP | Nimeke =The Diversity of Cheek Teeth| Julkaisija =Animal Diversity Web | Viitattu = 20.2.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref> Hammastyyppi on otollinen hyönteisten syömiseen. Suurlepakoiden hammastyyppiä on hankala saada selville, mutta hampaiden pinta on hyvin tasainen, mikä on hyödyksi hedelmien syönnissä. Hedelmälepakkojen nenäluut muodostavat pitkänmallisen kuonon, kuten [[koira]]lla, joten ne saavat hajuaistin turvin paremmin tietoa lähistön hedelmistä.<ref name="Phil R"/> Pienlepakoilla nenäluut ovat selvästi lyhyempiä.
Rekisteröitymätön käyttäjä