Ero sivun ”Lepakot” versioiden välillä

2 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
=== Ulkonäkö ===
 
Suurimmat lepakkolajit ovat kilogramman painoisia, ja niiden siipienväli voi olla lähes puolitoista metriä. Suurimpien lajien ruokavalio koostuu hedelmistä, kun. lihanLihan- ja hyönteissyöjienhyönteissyöjälepakoiden koko on selvästi pienempi. Suurin hyönteisiä syövä laji on 250 grammaa painava [[kaljulepakko]], kun suurin lihaa syövä laji, [[vampyyrileikko]], on vieläkin pienempi, alle 200 grammaa. [[Siankuonolepakko]] eli kimalaislepakko on kaikista lepakoista pienin painaen vain kaksi grammaa, kilpaillen näin myös pienimmän nisäkkään sijasta [[Etruskipäästäinen|etruskipäästäisen]] kanssa. Suurin osa lepakoista painaa alle 50 grammaa, ja yli 100 grammaa painavat lajit kuuluvat vähemmistöön. Muihin nisäkkäisiin verrattuna kaikki lepakkolajit ovat keskimääräistä pienempiä, mutta kaikista nisäkkäistä niiden sydän on ruumiinkokoon suhteutettuna kaikkein suurin.<ref>Olendorf, s. 310</ref> Rasituksessa sydän voi pumpata sekunnin aikana 20 ja levossakin viisi kertaa.
 
Kaikista nisäkkäistä lepakot ovat ainoita, joilla on lentokyky. Jotkin muut lajit, kuten [[liito-orava]] ja [[kaguaanit]], pystyvät kyllä liitämään, mutteivat lentämään. Lepakoiden siivet ovat kehittyneet varhaisempien nisäkkäiden eturaajojen sormienvälisestä ihokudoksesta, ja siivissä on edelleen monille nisäkkäille tyypillinen raajaluusto. Siivistä voidaan erottaa neljä erilaista ihopintaa. Ensimmäinen on propatagium, joka on etujalasta kaulaan liittyvä osa. Sille vastakohtana voidaan nähdä uropatagium, joka on takajalkoja yhdistävän osan nimi. Varpaiden välistä osaa kutsutaan nimellä dactylopatagium, ja viimeisen varpaan sekä kyljen välistä osaa nimitetään plagiopatagiumiksi. Siivet ovat siis kiinnittyneet koko sivun mitalta etujaloista kylkeen ja takajalkoihin. Siipiä kannattelee neljä varvasta, joiden lisäksi niillä on viides tartuntavarvas, jonka päässä on kynsi.
 
Lepakoiden ruumista hallitsee voimakas ylävartalo, jota tarvitaan lentämiseen. Alavartalo sen sijaan on selvästi alikehittynyt. Takajaloissa on kuitenkin terävät kynnet, joiden turvin lepakot roikkuvat muun muassa puiden oksilla.
 
Muiden nisäkkäiden tapaan lepakot ovat tasalämpöisiä, eli niiden omat ruumiintoiminnot tuottavat ruumiinlämpötilan, eivätkä ne näin ole riippuvaisia ympäristön lämpötilasta. Tämän lisäksi ne kyllä voivat hyödyntää vaihtolämpöisten tapaan ympäristön lämpöä tietyissä puitteissa, mikä tekee niistä heterotermisiä eläimiä. Se helpottaa osaltaan sydämen taakkaa, joka muutoin pumppaa levoissakinlevossakin erittäin nopeasti. AuringonlämpöäAuringon lämpöä lepakot pystyvät hyödyntämään siipiensä suuren pinta-alan avulla.
 
=== Luusto ===
Rekisteröitymätön käyttäjä