Wikipedia

Ero sivun ”Ydinaseriisunta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kartasto (keskustelu | muokkaukset)
4 238 muokkausta
verkkoviitefix + pois 3 toimimatonta
Rivi 7:
[[Tiedosto:UN General Assembly.jpg|230px|thumb|''YK:n yleiskokouksen sali''. Vastaperustettu maailmanjärjestö joutui pian työskentelemään [[ydinase]]iden uhan selvittämiseksi.]]
 
Ydinaseriisuntaa ja rauhan tavoittelua koskeva ''periaatteellinen'' yhteisymmärrys on selkeimmin lausuttu asiaa koskevissa, ratifioineita maita sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Yleisimmällä tasolla rauha on sovittu kansakuntien yhteiseksi tavoitteeksi ''Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa'' ([http://www.ykliitto.fi/yktieto/peruskir.htm]), joka periaattessa sitoo [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] jäsenmaita, ja joka alkaa seuraavasti:
 
:''Me Yhdistyneiden kansakuntien kansat, vakaana tahtonamme pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, joka jo kahdesti nykypolven eläessä on tuottanut ihmiskunnalle sanomattomia kärsimyksiä...''
Rivi 20:
[[Tiedosto:Eisenhower in the Oval Office.jpg|230px|thumb|''Presidentti Dwight D. Eisenhower''.]]
 
Puheessaan YK:n yleiskokoukselle 1953<ref>{{Verkkoviite | Osoite = ([http://www.iaea.org/About/history_speech.html])| Nimeke = Atoms for Peace| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = International Atomic Energy Agency| Viitattu = | Kieli = {{en}}}}</ref> presidentti Eisenhower lausui seuraavaa:
 
:''"Jos Yhdysvaltoja vastaan tehtäisiin ydinhyökkäys, vastauksemme olisi nopea ja tuhoisa. Mutta kun sanon, että Yhdysvaltain kyky puolustautua on riittävä tuottamaan hirvittävää tuhoa hyökkääjälle [...] en ilmaise totuudenmukaisesti Yhdysvaltain tarkoitusperiä enkä sen toiveita. Jos tyytyisimme tähän, vahvistaisimme sen lopullisen toivottoman uskon, että kaksi ydinasekolossia on pysyvästi tuomittu pahantahtoisesti silmäilemään toisiaan halki vapisevan maailman. Silloin hyväksyisimme avuttomina sivilisaation tuhon ja ihmiskunnan korvaamattoman, halki sukupolvien kuljetetun perinnön todennäköisen hävittämisen [...]"''
Rivi 47:
[[Tiedosto:UN building, Genevra.jpg|230px|thumb|''YK:n aseistariisuntakonferenssi'' kokoontuu Genevessä järjestön Euroopan päämajassa.]]
 
Vuonna [[1968]] neuvottelut saatettiin päätökseen ja [[1. kesäkuuta|kesäkuun 1. päivä]] samana vuonna ydinsulkusopimus avattiin allekirjoituksille. Irlanti sai sopimusta esittäneenä maana kunnian allekirjoittaa sen ensimmäisenä ja myös Yhdysvallat ja Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen ensimmäisten joukossa. 40 muun maan, Suomi mukaan lukien (sopimusteksti Suomen lakikokoelmassa: [<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700011/19700011_2]| Nimeke = SOPIMUS ydinaseiden leviämisen estämisestä| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = Finlex| Viitattu = | Kieli = }}</ref>), allekirjoitettua sen, sopimus astui voimaan [[5. maaliskuuta]] [[1970]]. Sittemmin lähes kaikki maailman maat ovat liittyneet ydinsulkusopimukseen ja tätänykyä allekirjoittajia on 189. Sopimuksen noudattamista valvoo IAEA pitämällä kirjaa fissiileistä materiaaleista ja tekemällä tarkastuksia ydinlaitoksiin allekirjoittajamaissa.
 
Uusien ydinaseiden hankkimisen estäminen on toki vasta puolittainen saavutus, mutta sopimuksessa painotetaankin, että se on laadittu "uskoen, että ydinaseistuksen leviäminen vakavasti lisäisi ydinasesodan vaara". Sopimuksen ja sen valvonnan pääasiallisena tavoitteena on siis estää ydinaseiden leviäminen ja sen sijaan taata ydintekniikan rauhanomaisen käytön edistyminen. Siten sopimuksen mukaan "kaikki sopimuksen osapuolet ovat oikeutettuja osallistumaan tieteellisten tietojen mahdollisimman täydelliseen vaihtoon sekä yksin tai yhteistoiminnassa muiden valtioiden kanssa atomienergian rauhanomaisen käytön edelleenkehittämiseen".
Rivi 68:
Ydinsulkusopimuksen hengessä supervallat Neuvostoliitto ja Yhdysvallat aloittivat strategisten ydinaseiden vähentämiseen tähtäävät neuvottelut 1968. Ajateltiin, että ennen kuin on realistista pyrkiä vähentämään aseita, niiden määrää tulisi rajoittaa molemminpuolisella sopimuksella. Neuvotteluja kutsuttiin nimellä ''SALT'', eli ''Strategic Arms Limitation Talks''. Aluksi neuvottelut olivat tuloksettomia, mutta vuoteen 1972 mennessä supervaltojen johtajat, presidentti [[Richard Nixon|Nixon]] ja puoluesihteeri [[Leonid Brežnev|Brežnev]], pääsivät yhteisymmärrykseen ja solmivat kahdenvälisesti väliaikaisesta rajoituksesta aseiden määrässä jatkoneuvottelujen ajaksi sekä torjuntaohjukset kieltävästä ''ABM''-sopimuksesta.
 
ABM-sopimuksen ([http://www.state.gov/t/np/trty/16332.htm#treaty]) ajatuksena on, että mikäli jompikumpi puoli onnistuisi kehittämään puolustusjärjestelmän, joka torjuisi toisen puolen ydinohjukset, tämä itse asiassa kasvattaisi ydinsodan riskiä koska silloin [[kauhun tasapaino]] järkkyisi. Näin olisi siksi, että tällöin tehokkaan puolustuksen haltija olisi suojassa vastustajan kostoiskulta ja voisi ''ilman tuhoutumisen riskiä tehdä ensi-iskun''. Toisaalta jos jompikumpi tietäisi vastustajansa valmistelevan tehokasta puolustusta, olisi tämän ''tehtävä ensi-isku ennen puolustuksen valmistumista'', jottei jäisi avuttomana alttiiksi ydintuholle kun vastustaja saa puolustuksensa valmiiksi.
 
ABM-sopimukseen jätettiin kuitenkin oikeus rakentaa paikallinen puolustusjärjestelmä joko pääkaupungin tai yhden ohjustukikohdan suojaksi. Neuvostoliitto rakensikin puolustusjärjestelmän Moskovalle, kun taas Yhdysvallat rakensi vastaavan järjestelmän yhdelle tukikohdistaan. Nämä järjestelmät antavat kuitenkin tosiasiassa vain vähäistä suojaa [[ICBM|mannertenvälisiä ohjuksia]] vastaan. Nyttemmin Yhdysvallat on yksipuolisesti ilmoittanut irtisanoutuvansa ABM-sopimuksesta ja sunnittelee ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamista.
Rivi 79:
* kielto uudentyyppisten strategisten hyökkäysaseiden rakentamiselle
 
SALT II ([http://www.state.gov/t/ac/trt/5195.htm#treaty]) allekirjoitettiin [[Wien]]issä [[1979]].
 
=== START I ja START II ===
Rivi 124:
START II:n kaatumisen jälkeen Venäjä lopetti raskaiden ohjustensa purun ja MIRV-ohjusten muuttamisen yksikärkisiksi<ref name="ria"/>.
 
Vuonna [[2002]] presidentit [[George W. Bush|Bush]] ja [[Putin]] sopivat pitävänsä strategisten ydinaseidensa määrän 1&nbsp;700–2&nbsp;200 kappaleessa vuoteen 2012 mennessä. Sopimuksesta ([http://www.state.gov/t/ac/trt/18016.htm]) käytetään nimeä ''SORT'' eli Treaty on Strategic Offensive Reductions. Presidentti [[George W. Bush|Bushin]] hallinto on ilmoittanut tulkitsevansa sopimusta niin, että ydinaseita voi olla enemmän, kunhan ne eivät ole sijoitettuna kuljetusvälineisiin kuten ohjuksiin tai lentokoneisiin. Koska jo START-sopimus rajaa strategisten ohjusten määrän korkeintaan 1&nbsp;600 kappaleeseen, on SORT käytännössä merkityksetön. Kun otetaan huomioon, että samalla ABM ja START II ovat olennaisesti rauenneet, ovat saavutukset ydinaseriisuntasopimusten saralla itse asiassa vähentyneet kylmän sodan päätyttyä. Myös START I:n voimassaolo umpeutui joulukuussa 2009.
 
Lisäksi kylmän sodan päätyttyä eräät ydinsulkusopimuksen ulkopuoliset maat ovat hankkineet ydinaseita: Intia ja Pakistan ovat tehneet ydinkokeet ja Pohjois-Korea väittää valmistaneensa ydinaseita, mikä tosin on varmentamatta.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinaseriisunta”