Ero sivun ”Ihmeellinen Joosef” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Näytelmäsovitus: verkkoviite |
fix |
||
Rivi 20:
'''Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua''' on [[Mika Waltari]]n vuonna 1938 kirjoittama viihderomaani. Sen kirjoittajaksi merkittiin [[anagrammi]] ''M. Ritvala'', ja se ilmestyi [[WSOY]]:n 10 markan sarjassa numerolla 125.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Launonen, Hannu (toim.)| Nimeke = Suomen kirjailijat 1917−1944| Vuosi = 1981| Selite = SKST 365 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste = ISBN 951-717-238-9}}</ref> Waltari sovitti kirjan samana vuonna myös näytelmäksi.<ref name="R2008">Rajala 2008 s. 327–328</ref>
==Tapahtumat ja henkilöt==
Romaanin kertojana on
▲Romaanin kertojana on "neiti ylioppilas" Karin Lauraeus, rikkaan perheen toimeton tytär. Hänellä ei ole juuri muuta tehtävää kuin seurustella ystäviensä kanssa, puhua tyhjänpäiväisyyksiä ja istuskella kahviloissa. Hän tutustuu kuitenkin sattumalta maisteri Joosef Huttuseen, joka on köyhä, epäsovinnainen tiedemiehenalku. Joosefilla on omaperäisiä ideoita, eikä hän välitä rahasta tai yleensäkään käytännön asioista. Hän on siis Karinin pinnallisten ystävien täydellinen vastakohta.
Karinin pikkuveljen Toivon pitää lukea kesälomalla ehtoihin, mistä Karin saa ajatuksen, että hänen perheensä voisi palkata Joosefin yksityisopettajaksi kesähuvilalle. Joosef onnistuukin tehtävässä erinomaisesti: hän voittaa puolelleen Karinin epäluuloisen äidin luottamuksen, saa Toivon opiskelemaan ahkerasti ja organisoi kylän pahatapaisille pikkupojille urheilukilpailuja. Hän myös puolustaa Karinia tappelussa ja saa puukoniskun takapuoleensa.
Rivi 28 ⟶ 27:
Vaikka Joosef yrittääkin aluksi vastustella ja vedota heikkoon taloudelliseen asemaansa, hän ja Karin päättävät mennä kihloihin.
Tarinan lopussa Joosef on päättänyt hankkia rahaa esiintymällä ennustajana. Karin kertoo hänelle, että hirviömäinen Ulla-täti on saanut hänen äitinsä suostumaan avioliittoon, ja Joosef lupaa kysyä Karinin isältä tämän tyttären kättä.
==Arvioita==
''Ihmeellinen Joosef'' on saanut alaotsikokseen
M. Ritvala - salainen tekijä| Tekijä = Hannu Marttila| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 26.6.2008| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 10.7.2009| Kieli = }}</ref>
[[Panu Rajala]] on kiinnittänyt huomiota siihen, että ''Ihmeellinen Joosef'' on ensimmäinen kerta, kun Waltari käyttää naista kertojana. Hän vertaa Karinin hahmoa ''[[Suuri illusioni|Suuren illusionin]]'' ja ''[[Appelsiininsiemen]]en'' naispäähenkilöihin ja myös [[Hilja Valtonen|Hilja Valtosen]]
==Näytelmäsovitus==
Rivi 40 ⟶ 38:
Waltari sovitti romaaninsa näytelmäksi syksyllä 1938. Näytelmässä tapahtumat on keskitetty kahteen paikkaan, Lauraeuksen olohuoneeseen ja kesähuvilan kuistille, joten Joosefin köyhät kotiolot eivät tule näytelmässä esille ja hänen toimintansa huvilallakin kerrotaan vain repliikeissä. Päähenkilön nimi on muutettu Karinista Kaarinaksi, ja näytelmään on lisätty väärinkäsitysjuoni, jossa Kaarina sekoittaa perheen palvelijan puheet sulhaskandidaatista Joosefiin, vaikka todellisuudessa kyse on autonkuljettaja Anderssonista.<ref name="R1998"/>
''Ihmeellinen Joosef'' sai kantaesityksensä keväällä 1939 [[Tampereen Teatteri]]ssa, jossa sen ohjasi [[Arvi Kivimaa]]. Joosefia esitti [[Oiva Sala]] ja Kaarinaa [[Irma Seikkula]]. Esitys sai huonot arvostelut, ja se haukuttiin suorasanaisesti [[Kansan Lehti|Kansan Lehdessä]]. [[Edvin Laine]]en mukaan Waltari oli kuitenkin suhtautunut kritiikkiin tyynesti ja todennut:
''Ihmeellisen Joosefin'' asetelma on samantapainen kuin Waltarin kahdessa aiemmassa näytelmässä (''[[Kuriton sukupolvi (näytelmä)|Kuriton sukupolvi]]'' ja ''[[Mies rakasti vaimoaan]]''): porvarillinen perhe, jonka isä on saamaton ja äiti määrätietoinen, mutta pinnallinen. Toisaalta Joosefin tyyppi ennakoi Waltarin 1940-luvun huijarikomedioita (''[[Gabriel, tule takaisin]]'' ja ''[[Omena putoaa]]'').<ref name="R1998"/> [[Maaria Koskiluoma]] pitää Joosefia aurinkoisimpana Waltarin huijarihahmoista. Joosef ei huijaa niinkään omaksi hyödykseen vaan toisten ihmisten hyväksi.<ref>Koskiluoma s. 108</ref>
| |||