Ero sivun ”Ihmeellinen Joosef” versioiden välillä

4 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
fix
p (→‎Näytelmäsovitus: verkkoviite)
(fix)
'''Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkailua''' on [[Mika Waltari]]n vuonna 1938 kirjoittama viihderomaani. Sen kirjoittajaksi merkittiin [[anagrammi]] ''M. Ritvala'', ja se ilmestyi [[WSOY]]:n 10 markan sarjassa numerolla 125.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Launonen, Hannu (toim.)| Nimeke = Suomen kirjailijat 1917−1944| Vuosi = 1981| Selite = SKST 365 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tunniste = ISBN 951-717-238-9}}</ref> Waltari sovitti kirjan samana vuonna myös näytelmäksi.<ref name="R2008">Rajala 2008 s. 327–328</ref>
 
==Tapahtumat ja henkilöt==
==Juoni==
Romaanin kertojana on "neiti”neiti ylioppilas"ylioppilas” Karin Lauraeus, rikkaan perheen toimeton tytär. Hänellä ei ole juuri muuta tehtävää kuin seurustella ystäviensä kanssa, puhua tyhjänpäiväisyyksiä ja istuskella kahviloissa. Hän tutustuu kuitenkin sattumalta maisteri Joosef Huttuseen, joka on köyhä, epäsovinnainen tiedemiehenalku. Joosefilla on omaperäisiä ideoita, eikä hän välitä rahasta tai yleensäkään käytännön asioista. Hän on siis Karinin pinnallisten ystävien täydellinen vastakohta.
{{Juonipaljastus}}
Romaanin kertojana on "neiti ylioppilas" Karin Lauraeus, rikkaan perheen toimeton tytär. Hänellä ei ole juuri muuta tehtävää kuin seurustella ystäviensä kanssa, puhua tyhjänpäiväisyyksiä ja istuskella kahviloissa. Hän tutustuu kuitenkin sattumalta maisteri Joosef Huttuseen, joka on köyhä, epäsovinnainen tiedemiehenalku. Joosefilla on omaperäisiä ideoita, eikä hän välitä rahasta tai yleensäkään käytännön asioista. Hän on siis Karinin pinnallisten ystävien täydellinen vastakohta.
 
Karinin pikkuveljen Toivon pitää lukea kesälomalla ehtoihin, mistä Karin saa ajatuksen, että hänen perheensä voisi palkata Joosefin yksityisopettajaksi kesähuvilalle. Joosef onnistuukin tehtävässä erinomaisesti: hän voittaa puolelleen Karinin epäluuloisen äidin luottamuksen, saa Toivon opiskelemaan ahkerasti ja organisoi kylän pahatapaisille pikkupojille urheilukilpailuja. Hän myös puolustaa Karinia tappelussa ja saa puukoniskun takapuoleensa.
Vaikka Joosef yrittääkin aluksi vastustella ja vedota heikkoon taloudelliseen asemaansa, hän ja Karin päättävät mennä kihloihin.
Tarinan lopussa Joosef on päättänyt hankkia rahaa esiintymällä ennustajana. Karin kertoo hänelle, että hirviömäinen Ulla-täti on saanut hänen äitinsä suostumaan avioliittoon, ja Joosef lupaa kysyä Karinin isältä tämän tyttären kättä.
{{Juonipaljastus loppu}}
 
==Arvioita==
''Ihmeellinen Joosef'' on saanut alaotsikokseen "vakava”vakava ajanvieteromaani"ajanvieteromaani”. [[Hannu Marttila]]n mukaan romaani on toisaalta aikaansa nähden moderni, mutta pitää samalla yllä perinteisiä arvoja ja asenteita esimerkiksi naisen aseman suhteen. Lauraeuksen perheen henkilöhahmot – hallitseva nousukasmainen vaimo, tossun alle alistettu miljonäärimies, vallaton ylioppilastytär ja laiska koulupoika – ovat viihdekirjallisuudessa tavallisia. Ainoastaan Joosefin hahmo on epätavallinen, sillä hän ei paljastukaan tarinan lopussa valepukuiseksi kreiviksi tai miljoonaperijäksi, vaan hän on aito seikkailija. Marttila pitää loppuratkaisua "häikäisevänä”häikäisevänä ja liikuttavana"liikuttavana”.<ref name = "Marttila">{{Verkkoviite | Osoite = http://blogit.hs.fi/kirjat/m-ritvala-salainen-tekija/| Nimeke =
M. Ritvala - salainen tekijä| Tekijä = Hannu Marttila| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin Sanomat| Ajankohta = 26.6.2008| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 10.7.2009| Kieli = }}</ref>
 
[[Panu Rajala]] on kiinnittänyt huomiota siihen, että ''Ihmeellinen Joosef'' on ensimmäinen kerta, kun Waltari käyttää naista kertojana. Hän vertaa Karinin hahmoa ''[[Suuri illusioni|Suuren illusionin]]'' ja ''[[Appelsiininsiemen]]en'' naispäähenkilöihin ja myös [[Hilja Valtonen|Hilja Valtosen]] "selviytyjänaisiin"itsenäisiin naishahmoihin, ja tarinassa on hänen mielestään [[P. G. Wodehouse|Wodehousen]] tyyppistä iloittelua. Hän kuvailee kirjaa "elegantiksi”elegantiksi satiiriksi"satiiriksi”.<ref name="R2008"/> Marttila vertaa Karinin vanhempia [[Vihtori ja Klaara|Vihtoriin ja Klaaraan]], tuon ajan suosittuun sarjakuvaan. Hän toteaa, ettei kirja ole tietenkään mestariteos, mutta "Waltaria”Waltaria kannattaa aina lukea"lukea”.<ref name="Marttila"/>
 
==Näytelmäsovitus==
Waltari sovitti romaaninsa näytelmäksi syksyllä 1938. Näytelmässä tapahtumat on keskitetty kahteen paikkaan, Lauraeuksen olohuoneeseen ja kesähuvilan kuistille, joten Joosefin köyhät kotiolot eivät tule näytelmässä esille ja hänen toimintansa huvilallakin kerrotaan vain repliikeissä. Päähenkilön nimi on muutettu Karinista Kaarinaksi, ja näytelmään on lisätty väärinkäsitysjuoni, jossa Kaarina sekoittaa perheen palvelijan puheet sulhaskandidaatista Joosefiin, vaikka todellisuudessa kyse on autonkuljettaja Anderssonista.<ref name="R1998"/>
''Ihmeellinen Joosef'' sai kantaesityksensä keväällä 1939 [[Tampereen Teatteri]]ssa, jossa sen ohjasi [[Arvi Kivimaa]]. Joosefia esitti [[Oiva Sala]] ja Kaarinaa [[Irma Seikkula]]. Esitys sai huonot arvostelut, ja se haukuttiin suorasanaisesti [[Kansan Lehti|Kansan Lehdessä]]. [[Edvin Laine]]en mukaan Waltari oli kuitenkin suhtautunut kritiikkiin tyynesti ja todennut: "Tässä”Tässä maassa saa jokainen sanoa vapaasti mitä haluaa." Sen jälkeen näytelmää esitettiin myös [[Kansallisteatteri]]ssa, pääosissa [[Tauno Palo]] ja [[Kyllikki Väre]], mutta se sai sielläkin viileän vastaanoton. [[Rafael Koskimies|Rafael Koskimiehen]] mukaan näytelmässä oli yhtä hyvät ainekset kuin Waltarin edellisessäkin näytelmässä, mutta loppua kohti näytelmä kääntyi pintapuoliseksi.<ref name="R1998"/> Rajala arvelee, että Waltari oli innostunut näytelmiensä menestyksestä ja alkanut hutiloida.<ref name="R2008"/> Näytelmää esitettiin vuosina 1939–1940 seitsemässä eri teatterissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://212.213.117.18/default_frameset.asp?CodeLanguage=fi | Nimeke = Ilona. Teatterin esitystietokanta| Selite = Esityshaku: "Ihmeellinen Joosef"| Julkaisija = Teatterin tiedotuskeskus| Viitattu = 9.11.2010}}</ref>
 
''Ihmeellisen Joosefin'' asetelma on samantapainen kuin Waltarin kahdessa aiemmassa näytelmässä (''[[Kuriton sukupolvi (näytelmä)|Kuriton sukupolvi]]'' ja ''[[Mies rakasti vaimoaan]]''): porvarillinen perhe, jonka isä on saamaton ja äiti määrätietoinen, mutta pinnallinen. Toisaalta Joosefin tyyppi ennakoi Waltarin 1940-luvun huijarikomedioita (''[[Gabriel, tule takaisin]]'' ja ''[[Omena putoaa]]'').<ref name="R1998"/> [[Maaria Koskiluoma]] pitää Joosefia aurinkoisimpana Waltarin huijarihahmoista. Joosef ei huijaa niinkään omaksi hyödykseen vaan toisten ihmisten hyväksi.<ref>Koskiluoma s. 108</ref>
25 952

muokkausta