Ero sivun ”Rita Levi-Montalcini” versioiden välillä

Nobel-palkinto annettiin solujen ja elinten kasvun ymmärtämisestä. Levi-Montalcini ja Stanley Cohen löysivät [[hermokasvutekijä]]n (Nerve Growth Factor =, NGF) ja [[epidermaalisen kasvutekijä]]n (Epidermal Growth Factor =, EGF). He osoittivat, miten solun kasvua ja erilaistumista säädetään. Löydöt oliolivat uraauurtavia perustutkimuksen kannalta. Ne auttoivat myös ymmärtämään monia tauteja kuten [[dementia]]a, haavojen paranemista ja [[kasvain|kasvaimia]] sekä [[haava|haavojen]] paranemista. Keksinnön uskottiin parantavan hoitomenetelmiä ja edistävän [[lääke|lääkkeiden]] kehitystä.<ref>[http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/1986/press.html Lehdistötiedote: Nobel-palkinto 1986]</ref>

NGF oli ensimmäinen tunnettu neurotrofinen tekijä. Neurotrofiset tekijät ovat valkuaisaineita, jotka säätelevät hermoston kehitystä ja toimintaa. Hermon kasvutekijän tuotanto lisääntyy tulehduksissa<ref>[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=Herkist%C3%A4v%C3%A4t%20aineet&p_artikkeli=aki00055 Kivun mekanismit, Hermon kasvutekijä], Terveyskirjasto</ref> ja niillä on yhteyksiä moniin sairauksiin, muun muassa [[Alzheimerin tauti]]in, [[masennus|masennukseen]], [[kipu]]un ja [[astma]]an.<ref>[http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?db=pubmed&cmd=Retrieve&dopt=Abstract&list_uids=16411894&query_hl=18&itool=pubmed_docsum Clinical relevance of the neurotrophins and their receptors]</ref> EGF stimuloi ihon ja silmän sarveiskalvon kehitystä. Myöhemmin Cohen ja muut osoittivat, että EGF stimuloi useiden erilaisten solujen kehitystä. Myöhemmin on löydetty useita muitakin kasvutekijä, kuten muun muassa DGF, interleukiini FGF ja ECGF.

Levi-Montalcini päätti opiskella lääketiedettä perhetuttavan kuoltua syöpään. Levi-MontalciniHän opiskeli [[Torino]]ssa [[lääketiede]]ttä 1930–1936 Giuseppe Levi:nLevin ohjaamana. Valmistuttuaan hän työskenteli Levi:nLevin assistenttina. [[Mussolini]]n vuonna [[1938]] julistama [[Manifesto della Razza]] ja juutalaisvastaiset lait heikensivät hänen tieteellistä uraansa Italiassa. Syyskuussa 1946 hän sai kutsun lukukaudeksi [[Washington University]]yn [[St. Louis]]iin ([[Missouri]], USA) professori Victor Hamburgerilta. Lukukausi venyi 30 vuodeksi. Yhdysvalloissa he eristivät Cohenin kanssa epidermaalisen kasvutekijän (Epidermal Growth Factor, EGF), syöpäkudoksesta, jossa hermot kasvoivat nopeasti. He loivat käsitteen ''neurotrofinen tekijä''. Rita Levi-Montalcini sai professorin arvon vuonna 1958. Vuodesta 1962 hän työskenteli sekä [[Rooma]]ssa että St. Louisissa. Hän ohjasi Roomassa neurobiologian tutkimuskeskusta 1961–1969 ja solubiologian laboratoriota 1969–1971.

Rita Levi-Montalcinin perhe on [[Sefardijuutalaiset|sefardijuutalainen]]. Isä Adamo Levi oli sähköinsinööri ja lahjakas matemaatikko. Äiti Adele Montalcini oli lahjakas maalari. Vanhin veli Gino (k. 1974) oli kuuluisa italialainen arkkitehti ja professori Torinossa. Viisi vuotta vanhempi sisko Anna elää Torinossa. KaksoissiskoKaksossisko Paola Levi-Montalcini (k. 2000) oli tunnettu maalari.<ref>[http://www.luxflux.net/artists/levi/biog.htm Paola: Museo laboratorio d'arte contemporanea dell'Università La Sapienza]</ref><ref>[http://www.portfolioitalia.com/cultura/leon0258.html Paola: Portfolio italia netmagazin]</ref><ref>[http://www.fototensioni.net/plm.html Paola]</ref> Rita Levi-Montalcini on kirjoittanut omaelämäkerran vuonna 1988: ''In Praise of Imperfection: My Life and Work''. Basic Books, New York.<ref>[http://www.geocities.com/med_1095mor/levi-montalcini-autobio.html Geocities Rita Levi-Montalcini – Autobiography]</ref>