6 368
muokkausta
Ero sivun ”Alfasäteily” versioiden välillä
ei muokkausyhteenvetoa
p |
|||
|
</math>
Alfahiukkanen on siis [[helium]]ydin (kaksi [[protoni]]a + kaksi [[neutroni]]a), joten sekä atomipaino sekä järjestysluku säilyvät hajoamisessa. Alfasäteilyä voidaan ajatella erikoistapauksena [[fissio]]sta, jossa ydin halkeaa kahdeksi pienemmäksi ytimeksi. Alfahajoaminen on pohjimmiltaan [[kvanttimekaniikka|kvanttimekaaninen]] [[tunneloituminen|
Alfasäteilyä syntyy tyypillisesti raskaiden atomiydinten hajoamisessa. Käytännössä emoydin on aina [[nikkeli]]ä raskaampi. Ihmisille maaperästä vapautuva [[radon]]-222 on tärkein alfasäteilyn lähde.
Alfasäteily on alfahiukkasten varauksen ja massan takia erittäin huonosti läpäisevää säteilyä: Edes ilmassa alfasäteily ei pääse etenemään kuin muutamia senttimetrejä. Koska alfasäteilyn pysäyttämiseen riittää jo muutaman solun paksuinen ihon kuollut pintakerros, on ulkoinen alfasäteily ihmisille varsin harmitonta. Tietysti sisäisesti nautittuna alfa-aktiiviset aineet voivat olla haitallisia, ja johtavat suurina määrinä jopa säteilymyrkytykseen. ▼
== Fysiologiset vaikutukset ==
▲Alfasäteily on alfahiukkasten
Alfasäteilyn [[suhteellinen biologinen tehokkuus]] (RBE) on 20 kertaa suurempi kuin gammasäteilyllä.
== Alfasäteilyn hyödyntäminen ==
Useimmat [[palovaroitin|palovaroittimet]] ovat hyvä arkinen esimerkki alfasäteilyn hyötykäytöstä. Niiden toiminta perustuu ilman ionisointiin alfasäteilyn avulla ja sen sähkönjohtavuuden mittaukseen. Palovaroittimissa alfasäteilylähteenä käytetään pientä määrää [[amerikium|amerikium-]]241:tä.
Alfasäteilevää [[plutonium]]ia käytetään energanlähteenä [[avaruusluotain|avaruusluotainten]] [[ydinparisto]]issa.
[[Kuva:Alfa beta gamma radiation.svg|280px|thumb|Heliumytimistä koostuvan alfasäteilyn pysäyttää paperiarkki, elektroneista koostuvan betasäteilyn alumiinilevy ja gammasäteily vaimenee väliaineessa.]]
| |||