Ero sivun ”Äyräpään–Vuosalmen taistelut” versioiden välillä

Puna-armeijan suurhyökkäys oli alkanut 9.6.44 ja edennyt jo Viipurin pohjoispuolelle [[Talin–Ihantalan taistelu|Tali-Ihantalan]] alueelle. [[Leningradin rintama]]n alkuperäiseen suunnitelmaan ei sisältynyt ylimenohyökkäystä eikä yleensäkään hyökkäystä Vuosalmella. Mutta kun 21. ja 23. Armeijan hyökkäys ei johtanut toivottuun tulokseen Suomenlahden ja Vuoksen välillä, marsalkka [[Leonid Govorov|Govorov]] tarkisti suunnitelmansa ja päätti ylittää Vuoksen sen kapeimmalta kohdalta ja hyökätä Vuosalmessa. Hän antoi hyökkäystehtävän 23. Armeijalle, jolla oli käytettävissään kolme Armeijakuntaa (6., 98., ja 115. AK) sekä 17. linnoitusalue, joka oli puolustuksessa Vuoksen alajuoksulla. NL 3. armeijakuntaa ei Leningradin rintamalla esiintynyt.<ref name="Suomi taisteli osa 5">Suomi taisteli; osa 5. Sivut 316-336. ISBN 951-0-08143-4</ref>

Ihantalan ja Viipurinlahden taisteluiden vielä jatkuessa kiivaina, kehittyi Äyräpään ja Vuosalmen alueella suoranainen suurtaistelu. Vuosalmea oli puolustamassa kaksi vahvistettua pataljoonaa [[2. Divisioona (jatkosota)|2. Divisioonasta]]. JR 7 komensi everstiluutnantti Ehrnrooth ja JR 49 eversti Frans Wahlbäck. Vahvennetun 2.D:n kaistalla oli 0,7 pataljoonaa rintamakilometriä kohti. Tykistöä oli seitsemän patteristoa, joista neljä tuki Äyräpään puolustusta. Tykistö ampui 4-7.7. välisenä aikana noin 40 000 kranaattia Neuvostojoukkoja vastaan.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />

Venäläiset suorittivat useita tunnusteluhyökkäyksiä 21.6. lähtien Äyräpään harjanteella sijainnutta suomalaisten sillanpääasemaa vastaan, mutta kaikki ne torjuttiin.

Kesäkuun viimeisenä päivänä suomalaiset suorittivat tunnustelyhyökkäyksentunnusteluhyökkäyksen ja saivat vankeja, jotka paljastivat neuvostojoukkojen aloittavan hyökkäyksen samana päivänä. Tykistö aloitti voimakkaan noin 5000 kranaatin vastavalmistelun, josta aiheutui hyökkäysryhmityksille pahoja tappioita ja osa pakeni pakokauhun vallassa.<ref name="Ratkaisun kesä 1944">Ratkaisun kesä 1944. Olavi Antila ja Kirjaveteraanit Oy. ISBN 951-96209-2-3</ref>

'''PropakandaPropaganda'''

Valmisteluvaiheeseen kuului myös propakandanpropagandan luonti, joka yllytti Neuvostosotilaita sankaritekoihin. Vuoksen ylitystä rinnastettiin Dneprin ja Berezinan ylimenotaisteluihin. ''"Isänmaan nimessä, pyhän koston nimessä, lähestyvän voiton nimessä: eteenpäin, vastustamattomasti eteenpäin! Puhdistakaamme koko Neuvostomaa saksalais-suomalaisista valloittajista. Lyökäämme kuolettavasti haavoittunut suomalainen peto sen omassa luolassa. Koko NL kansa uskoo voimaamme ja odottaa nopeata ja lopullista Hitlerin suomalaisorjien tuhoa. Eteenpäin rynnäkköön vihollisasemia vastaan! Kuolema saksalaissuomalaisille valloittajille."'' <ref name="Ratkaisun kesä 1944" />

Venäläisten ilmatoiminta vilkastui tuntuvasti 3.7. ja aamulla 4.7. klo 3.50 alkoi tykistövalmistelu ja sen jälkeen suurhyökkäys. Tulivalmisteluun osallistui 25 kenttätykistöpatteria, 100 kranaatin heitintä ja yli 100 maataistelu ja pommikonetta.

Voimakkaat jalkaväen ja panssarivoimien hyökkäykset johtivat sisäänmurtoihin. Suomalaisten vastaiskut eivät enää tuottaneet tuloksia, mutta vasta 9.7. varhain aamulla venäläiset onnistuivat valtaamaan koko sillanpääaseman ja muodostamaan 2&nbsp;km leveän oman sillanpääasemansa Vasikkasaaren, Lossin ja kirkonmäen kohdalta. Äyräpäätä hallitsi nyt Puna-armeijan 92.D, 142.D, 281.D, 381.D, ja 10.D. Samana päivänä alkoi Vuoksen ylimeno, jota edelsi voimakas tykistötuli 680 putkella ja 200 lentokoneen ilmahyökkäys. Suomalaisten tykistö yritti estää ylimenon 8 patteristolla ja saksalaiset iskivät 32 [[Junkers Ju 87|Stukalla]] Äyräpään alueella olleita tykistöasemia vastaan. Samalla omat hävittäjät hyökkäsivät vihollispommittajia vastaan pudottaen 22 Neuvostokonettaneuvostokonetta Vuosalmen alueella. Vastatoimenpiteistä huolimatta Neuvostojoukot neuvostojoukot kykenivät ylittämään Vuoksen ja muodostamaan itselleen sillanpääaseman.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />

Ennen Vuoksen ylimenoa Venäläisetvenäläiset löivät Äyräpäänharjanteella olleen suomalaisten sillanpääaseman ensin keskeltä kahtia ja seuraavan yönä vielä kaakkois osankaakkoisosan puoliksi, jolloin 2.D:n Komentaja [[Ilmari Martola|Martola]] määräsi joukot vetäytymään asemasta. Armeijakunnan komentaja [[Hjalmar Siilasvuo|Siilasvuo]] määräsi kuitenkin joukkoja jäämään vielä Äyräpään kirkonmäelle ja Vasikkasaareen. Kirkonmäellä olleet Er.P 25:n ja JR 7:n II pataljoonan jäännöksistä koostuva joukko puolusti sitkeästi kilometrin levyistä ja 200 metrin syvyistä mottia. Joukko joutui lopulta tukalaan asemaan ja kaatui tai joutui sotavankeuteen. Sillanpääasema murtui suomalaisen tykistön voimakkaasta sulkutulesta huolimatta. Juuri vaihdettu ErP 25 poistui pakokauhunomaisesti Vuoksen yli veneillä ja uimalla, jolloin moni hukkui tulituksessa.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />

Siilasvuon päätöksen tarkoituksena oli vallata asemat takaisin oikeltaoikealta lohkolta käsin. Aamulla 6.7. klo 8.00 alkanut hyökkäys epäonnistui. Taipaleen lohkolta komennettu 19. prikaatin IV pataljoona juuttui paikoilleen.<ref name="Ratkaisun kesä 1944"/>

Äyräpäänharjanne on kivikkoista kovaa maata, jossa tykistön ammusten sirpale vaikutus oli erityisen voimakasta. Harjanteelta avautui laakea peltomaisema sekä Äyräpään että Vuosalmen suuntaan. Harjanne oli myös kapeutensa takia hankala puolustaa ja puolustajien selustassa oli lisäksi virtaava joki. Rivisotilaat purnasivat harjanteen puolustamista, mutta päällystö piti sitä välttämättömänä siihen asti, kunnes VKT-linja saataisiin kuntoon.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />

Tulivalmistelun tauottua, joen yli laskettiin savuverho, jonka suojassa venäläiset joukot syöksyivät pikaveneillä ja moottorilautoilla 2 kilometrin levyisenä rintamana joen yli. Venäläiset onnistuivat saman tien murtaumaan suomalaisten asemiin vastarannalla sekä muodostamaan 4&nbsp;km leveän ja kilometrin syvyisen sillanpääseman Vuoksen pohjoisrannalla. Pian tämän jälkeen Vuosalmen puolelle siirrettiin huomattavia määriä joukkoja ja kevyitä panssarivaunuja.<ref name="Hävittäjälentolaivue26" /> Venäläiset onnistuivat saamaan hallintaansa myös erinomaiset tykistön tulenjohtopaikat.

Suomalaisen 2. D pataljoonat ja III Armeijakunnan lähettämät vähäiset apuvoimat joutuivat kovalle koetukselle. Kannaksen joukkojen komentaja hälytti entisistä raskaista taisteluista hiukan levähtäneen Ps:n D:n ja määräsi sen iskuosan, Jääk Pr:n ja Rynn.tyk pataljoonan siirtymään Vuosalmen suuntaan puolustuksen tueksi.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />

*10.7. vastaisena yönä käytiin Vuosalmen sillanpääasemassa ankaria taisteluja, suomalaisten pyrkiessa työntämään venäläiset takaisin Vuokseen, tässä kuitenkaan onnistumatta. Venäläiset vastaavasti pyrkivät samanaikasesti samanaikaisesti laajentamaan sillanpääasemaansa pohjoiseen ja luoteeseen, jolloin rintama oli sekava.

*Kannaksen joukkojen komentaja kenraaliluutnantti [[Lennart Oesch]] totesi 10.7. vihollisen aktiivisuuden suuntautuneen ensi sijassa III Armeijakuntaa vastaan Vuosalmella, mutta päätteli virheellisesti niiden painopisteen olevan edelleenkin Tali Ihantalassa. Samalla hän pyysi lisävoimia Vuosalmelle, jolloin hänelle luovutettiin käyttöön Panssaridivisioonan pääosat, Jääkäriprikaatin (5 pataljoonaa) sekä Rynnäkkötykkipataljoonan ja -patterit eli yhteensä 21 tykkiä. Näitä tuki raskaspatteristo 14. Jääkäriprikaatin vahvuus oli 3 335 miestä.<ref name="Suomi taisteli osa 5" />

*12.7.1944 Vuosalmella saatiin pysäytetyksi vihollisen eteneminen pitkin rantaa Antreaan päin. Keskustassa oli myös vaikeuksia, mutta iltaan mennessä saatiin torjutuksi suurin osa. Illalla oli sillanpääasema noin 6,5&nbsp;km pitkä ja syvimmillään 2,5&nbsp;km leveä.

*Taistelut jatkuivat Vuosalmen sillanpääasemassa aina 17.7. saakka. TaisteluluihinTaisteluihin osallistui kaikkiaan 8 venäläistä divisioonaa ja joista vain 3 parina viimeisenä päivänä.<ref name="Ratkaisun kesä 1944"/>

Vaihtelevien taisteluiden, puolin ja toisin suoritettujen hyökkäysten jälkeen rintama vakiintui sodan loppuun saakka venäläisten saavutettua noin 7&nbsp;km leveän ja 2,5&nbsp;km syvän sillanpääaseman Vuosalmella. Suomalaisten onnistui suurimmalta osin pitää jokilinja valvonnassaan ja häiritsemäänhäiritä tykistöllään joen yli tapahtuvia kuljetuksia. Venäläisten sillanpääasemaan suoritettiin rajuja ja tuloksiltaan tehokkaita ilmahyökkäyksiä saksalaisilla syöksypommittajilla, jotka heikensivät olennaisesti sillanpääaseman joukko- ja panssarikeskittymiä.

Taistelussa kaatui arviolta 15 000 venäläistä sotilasta. Suomalaiset menettivät kaatuneina, haavoittuneena ja kadonneina kaikkiaan 6000 miestä . Vuosalmen taistelussa suurta ylivoimaanylivoimaa vastaan kaatui 9-17.7.44 välisenä aikana 2 296 suomalaista sotilasta. Er.P 25 menetti Äyräpään sillanpääasemassa kahdessa vuorokaudessa 300 miestä ja 17 upseeria. IV/19 .Pr menetti 6.7. puolet vahvuudestaan.<ref name="Ratkaisun kesä 1944" />

Taistelun lopputuloksena VKT-linja taipui, mutta ei murtunut. Venäläiset eivät operaatiollaan saavuttaneet yhteyttä Tali-Ihantalan alueella oleviin joukkoihinsa, joka oli heidän ensisijainen päämääränsä. Vuosalmen taistelusta muodostui osa suomalaisten saavuttumaa laajempaa torjuntavoittoa KarjalankannaksellaKarjalan kannaksella ja Laatokan karjalassa.