Ero sivun ”Karismaattinen liike” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
muutamia linkityksiä |
p →Karismaattisuus luterilaisuudessa: linkitystä |
||
Rivi 38:
Karismaattisen liikkeen vaikutuksesta, karismaattisen herätyksen vastaanottaneet kirkot saivat runsaasti uusia kävijöitä.<ref>Uusi herätys ja Raamattu, s.10-11</ref>
[[Leo Meller]] on voimakkaasti vaikuttanut karismaattisen liikkeen leviämiseen Suomessa järjestämällä karismaattisia kokouksia [[70-luku|70-luvulla]]. Leo Meller kutsui toukokuussa 1972 Jim Palosaaren ja 40 [[Jeesus-liike|Jeesus-liikkeen]] edustajaa Suomeen. Hakaniementorilla pidettiin ulkoilmakokous ja sitten osallistujat marssivat [[Taivallahden kirkko|Taivallahden kirkkoon]]. Jim Palosaari, jota kutsuttiin parrakkaaksi hippijohtajaksi, antoi Jeesus-liikettä koskevan haastattelun Helsingin Hospiz kabinetissa Vuorikadulla, sanoen: '' ’’Jeesus-liike on Jeesuksen liikehdintää Pyhän Hengen vuodatuksessa.” ''<ref>Hengen vallankumous, s. 13-14</ref>
Karismaattinen liike jakaantui v. 1972 viiteen eri kanavaan, Täyden evankeliumin liikemiesten järjestöön, useisiin seurakuntien ja pappien yhteysliikkeisiin, v. 1967 alkaneeseen katolliseen karismaattisuuteen, hippinuorten Jeesus-liikkeeseen, yliopistonuorten keskuudessa vaikuttaneeseen [[OPKO|Ylioppilaslähetys]] liikkeeseen.<ref>Hengen vallankumous, s. 15</ref><ref>Jeesus-liike, s. 114-117</ref>
Suomen luterilaisen kirkon piirissä karismaattinen liike toimii suurimmaksi osaksi kirkon tiloissa ja siunauksella. Kirkon pappien ja päättäjien suhtautuminen karismaattisuuteen on kuitenkin kirjavaa ja vaihtelee sekä paikallisesti että riippuen siitä minkä tyyppisestä karismaattisuudesta on kyse. Poikkeuksen tekee [[Nokia Missio]], joka ajautui kirkon piiristä omaksi uskonnolliseksi yhdyskunnakseen.
| |||