Ero sivun ”Richard Strauss” versioiden välillä

Sävelrunojen ohella Strauss sävelsi kaksi ohjelmallista sinfoniaa: ''Sinfonia Domestican'' (suom. 'kotisinfonia', 1904) ja ''Alppisinfonian'' (1915). Molemmat on sävelletty valtavan suurelle orkesterikokoonpanolle ja ne ovat muodoltaan ennemminkin sinfonian pituisia sävelrunoja kuin varsinaisia sinfonioita. Straussin sinfoniat ovat hyväntuulisia kuvauksia niistä asioista, joita hän elämässään eniten arvosti, eli kuvauksia onnellisesta perhe-elämästä ja kauniista alppimaisemista. Strauss liitti lisäksi Alppisinfoniaan jo Zarathustrassa esillä olleita teemoja uskonnon hylkäämisestä ja kutsui teostaan anti-kristilliseksi. Teoksen orkesterissa on yli 120 soittajaa, ja mukana on erillisiä koneita ukkosen ja tuulen äänien aikaansaamiseksi. Teos tunnetaan esimerkkinä erittäin mahtipontisesta orkestraatiosta. Myöhemmin siitä tuli ensimmäinen koskaan [[CD-levy]]llä julkaistu sävelteos.{{lähde|20.1.2010}}[[Deutsche Gramophon]] julkaisi sen [[Herbert von Karajan]]in levytyksenä.

 

 

Lauluja Strauss sävelsi kahdessa vaiheessa: ensin uransa alkupuolella, ja sitten aivan sen lopussa. Straussin viimeinen suuri sävellys oli neljän laulun sarja ''[[Vier letzte Lieder]]'', jonka hän sävelsi 84-vuotiaana. Laulut perustuivat [[Hermann Hesse]]n ja [[Joseph von Eichendorff]]in runoihin, ja ne todistivat sen, että Strauss pystyi vanhanakin luomaan ajattoman kaunista musiikkia.