Ero sivun ”Yöpakkaset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 18:
Presidentti Urho Kekkonen piti muutamaa päivää myöhemmin, [[10. joulukuuta]], radio- ja televisiopuheen, jossa hän sanoi kokoomuslaisiin ja SDP:n tannerilaisiin ministereihin viitaten mm., että ''"viime aikoina Suomessa on nakerrettu pohjaa Suomen ja Neuvostoliiton hyvän naapuruuden politiikalta"'' ja että ''"nyt eroa pyytänyt hallitus ei ole tehnyt päätöksiä, jotka olisivat tarkoittaneet muutoksia ulkopolitiikkaamme"''. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1960'', s. 22. Otava 1959. </ref> Presidentti nimitti Fagerholmin hallituksen tilalle [[V. J. Sukselainen|V. J. Sukselaisen]] muodostaman, miltei puhtaasti maalaisliittolaisen [[Sukselaisen II hallitus|hallituksen]] [[13. tammikuuta]] [[1959]]. Hallituksensa erottua Fagerholm siirtyi eduskunnan puhemieheksi.
Yöpakkaset herättivät huomiota myös läntisessä maailmassa. Yhdysvaltalainen senaattori [[Hubert Humphrey]] pysähtyi marraskuun lopulla 1958 Helsinkiin matkallaan Moskovaan ja [[Suomen Työnantajain Keskusliitto|Suomen Työnantajain Keskusliiton]] toimitusjohtaja [[Johan Nykopp]] järjesti Humphreylle tapaamisen presidentti Urho Kekkosen kanssa [[Tamminiemi|Tamminiemessä]]. Keskustelun aikana Humphrey ilmoitti Yhdysvaltain olevan valmis tarjoamaan Suomelle taloudellista tukea vastavetona Neuvostoliiton painostukselle. Suomen ulkoministeriö joutui vaikean pulman eteen ja päätti lopulta torjua Yhdysvaltain tarjouksen, koska siitä katsottiin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä Suomen kansainväliselle maineelle. Tavattuaan Hruštšovin [[Kreml]]issä Humphrey moitti tätä Suomeen kohdistetusta kauppapoliittisesta painostuksesta, mutta Hruštšov ei ollut ymmärtävinään, mitä Humphrey tarkoitti. <ref> Max Jakobson: ''Veteen piirretty viiva'', s. 143. Otava 1980, Helsinki. </ref>
==Yöpakkasten päättyminen==
| |||